Juri H’melnytskyi

Juri H’melnytskyi (ukr. Юрій Хмельницький, puol. Jerzy Chmielnicki; 1641 – 1685 Kamjanets-Podilskyi) oli Ukrainan Kasakkahetmanaatin hetmani vuosina 1657 ja 1659–1663 sekä Dneprin länsipuolisen Ukrainan hetmani vuosina 1677–1681 ja 1685.[1]

Juri H’melnytskyi, muotokuva 1670-luvulta.

Juri H’melnytskyi oli kasakkahetmanaatin perustajan Bohdan H’melnytskyin nuorempi poika, joka määrättiin isänsä vallan perijäksi vanhemman veljensä kuoltua.[1] Isänsä kuoltua vuoden 1657 elokuussa 16-vuotiaasta Jurista tuli hetkellisesti hetmani, mutta kasakoiden yleiskokous päätti jo muutaman viikon kuluttua luovuttaa vallan hänen holhoojakseen määrätylle Ivan Vyhovskyille. Kun Puola-Liettuan kanssa liittoutunut Vyhovskyi kaksi vuotta myöhemmin syrjäytettiin, venäläismieliset kasakat valitsivat H’melnytskyin uudelleen hetmaniksi syyskuussa 1659.[1][2] Vyhovskyin epäluotettavuuteen pettynyt Venäjä painosti H’melnytskyin hyväksymään sopimuksen, jossa viisi vuotta aiemmin Perejaslavin sopimuksessa tunnustettua hetmanaatin autonomiaa rajoitettiin ja Venäjälle annettiin oikeus nimittää Ukrainaan venäläisiä maaherroja ja perustaa sinne varuskuntia. Tätä on pidetty Ukrainan autonomian rapautumisen alkuhetkenä ja se johti kasakoiden tyytymättömyyteen. Välittömästi Venäjälle tappiollisen Cudnówin taistelun jälkeen H’melnytskyi päätti vaihtaa puolta sodassa ja solmi lokakuussa 1660 liiton Puolan kanssa Cudnówin sopimuksella. Venäläismieliset kasakat kapinoivat jälleen ja koko Dneprin länsipuolinen Ukraina päätyi kasakkapäällikkö Jakym Somkon valtaan. H’melnytskyi luopui kokonaan vallasta vuoden 1663 alussa.[1]

Vallasta luovuttuaan H’melnytskyi ryhtyi ortodoksimunkiksi ja otti nimekseen Gedeon. Hän oli vuosina 1664–1667 puolalaisten vankina ja sen jälkeen munkkina Umanin luostarissa. Krimin tataarit sieppasivat hänet ja veivät vankina Konstantinopoliin, jossa hänet vapautettiin. Venäjän–Turkin sodan aikana hänestä tuli vuonna 1677 Osmanien valtakunnan tukema hetmani läntisessä Ukrainassa ja hän perusti pääkaupunkinsa Nemyriviin. Sortohallinto ja jatkuva sota teki hänestä hyvin epäsuositun ja vuonna 1681 turkkilaiset panivat hänet viralta. Hän julistautui vuonna 1685 vielä kerran omin päin hetmaniksi, mutta ehti tällä kertaa hallita vain puoli vuotta, kunnes turkkilaiset vangitsivat ja teloittivat hänet.[1]