Juri Danilov

Juri Nikiforovitš Danilov (ven. Юрий Никифорович Данилов; 13. elokuuta 1866 Kiova, Venäjän keisarikunta – 3. helmikuuta 1937 Pariisi, Ranska)[1] oli venäläinen kenraali, joka oli suunnittelemassa Venäjän armeijan tärkeimpiä operaatioita ensimmäisen maailmansodan alla ja toimi armeijan päämajoitusmestarina ensimmäisen sotavuoden aikana 1914–1915.

Juri Danilov

Danilov valmistui tykistöupseeriksi vuonna 1886 ja esikuntaupseeriksi 1892. Vuodesta 1903 hän toimi eri tehtävissä pääesikunnassa, vuosina 1909–1914 sen pääosaston (GUGŠ) päämajoitusmestarina.[1] Hän suurelta osin laati vuonna 1910 Venäjän sotasuunnitelman, niin sanotun suunnitelma 19:n, jota korjattiin vuonna 1912 ja jonka pohjalta maa lähti ensimmäiseen maailmansotaan. Suunnitelman mukaan Saksan hyökätessä Venäjän liittolaista Ranskaa vastaan Venäjä hyökkäisi Saksaan Itä-Preussin ja Sleesian kautta sekä käyttäisi linnoituksia puolustaakseen rajojaan mahdollisia hyökkäyksiä vastaan.[2] Vastoin Danilovin alkuperäistä ajatusta Venäjän voimat päätettiin kuitenkin jakaa siten, että vain kaksi neljästä armeijasta hyökkäisi Saksaa vastaan kahden muun jäädessä puolustamaan rajoja Itävalta-Unkarin hyökkäykseltä.[3]

Maailmansodan puhjettua Danilov nimitettiin elokuussa 1914 Venäjän päämajan eli Stavkan päämajoitusmestariksi.[3] Hänet ylennettiin lokakuussa 1914 jalkaväenkenraaliksi.[1] Danilov oli muodollisesti kolmantena komentoketjussa ylipäällikkö Nikolai Nikolajevitšin ja esikuntapäällikkö Nikolai Januškevitšin jälkeen, mutta sai aktiivisuutensa vuoksi dominoivan roolin Venäjän operaatioiden johtamisessa. Kommunikaatiovaikeuksien vuoksi johtaminen tosin osoittautui hyvin tehottomaksi ja armeijoiden komentajat tekivät strategiset päätökset omin päin.[3] Tämän seurauksena alkuperäisen sotasuunnitelman toteuttaminen epäonnistui, sillä Venäjän hyökkäys Itä-Preussiin kilpistyi heti sodan alussa kirveleviin tappioihin Tannenbergin ja Masurian järvien taisteluissa.[3][2]

Keisari Nikolai II:n ottaessa syyskuussa 1915 ylipäällikkyyden itselleen Danilov siirrettiin pääesikunnasta pohjoisrintamalle.[3] Hän toimi ensin XXV armeijakunnan komentajana, marraskuusta 1916 alkaen pohjoisrintaman esikuntapäällikkönä ja huhtikuusta 1917 alkaen 5. armeijan komentajana. Hänet siirrettiin pois komentajantehtävistä syyskuussa 1917. Danilov osallistui sotilasasiantuntijana Brest-Litovskin rauhanneuvotteluihin maaliskuussa 1918, mutta vastusti rauhansopimuksen hyväksymistä. Rauhan solmimisen jälkeen hän erosi ja siirtyi Ukrainaan vastavallankumouksellisen vapaaehtoisen armeijan alueelle. Vuonna 1920 Danilov emigroitui valkoisten joukkojen mukana Konstantinopolin kautta Pariisiin, jossa hän asui lopun elämänsä ajan. Hän julkaisi 1920- ja 1930-luvuilla useita sotahistoriallisia teoksia ensimmäisestä maailmansodasta.[1]