Jurakausi

Jurakausi oli geologinen kausi noin 206–144 miljoonaa vuotta sitten mesotsooisella maailmankaudella. Se oli dinosaurusten ensimmäinen kukoistuskausi. Jurakaudella kehittyi valtavia nelijalkaisia kasvinsyöjäliskoja sekä kaksijalkaisia petoliskoja. Kaudella oli nykyistä lämpimämpää ja laajoja trooppisia metsiä sekä aavikoita. Jättiläismanner Pangea hajosi mannerliikuntojen myötä jurakaudella kahteen osaan, Lauraasiaan ja Gondwanaan. Kausi on nimetty Keski-Euroopassa sijaitsevan Jura-vuoriston mukaan. Nisäkkäät olivat jurakaudella enimmäkseen pienikokoisia ja elivät dinosaurusten varjossa. Merissä eli joutsenliskoja, kalaliskoja sekä simpukkamaisia lonkerojalkaisia, luukaloja, kotiloita ja muita nilviäisiä. Kausi alkoi trias-jurakauden joukkotuholla ja päättyi pieneen sukupuuttoaaltoon. Ilmasto viileni kauden lopussa.

Jurakauden jako
kausi epookki vaihe ikä (mvs)
Liitu varhais Berrias nuorempi
Jura myöhäis Tithonos 145,0–152,1
Kimmeridge 152,1–157,3
Oxford 157,3–163,5
keski Callovia 163,5–166,1
Bathonia 166,1–168,3
Bajocae 168,3–170,3
Aalen 170,3–174,1
varhais Toarcis 174,1–182,7
Pliensbach 182,7–190,8
Sinemurum 190,8–199,3
Hettange 199,3–201,3
Trias myöhäis Rhaetia vanhempi
Jurakauden jako ICS:n mukaan tammikuussa 2013.[1]
Maalaus myöhäisjurakautisesta maailmasta. Keskellä kaksi Europasaurus-sauropodiyksilöä sekä Iguanodoneita. Alareunassa metsänpohjalla kaksi Compsognathusta sekä kannon päällä Archaeopteryx.

Maantiede

Jättiläismanner Pangea alkoi hajota noin 200 miljoonaa vuotta sitten aivan jurakauden alussa,[2] ja kauden puolivälissä noin 170–150 miljoonaa vuotta sitten manner oli hajonnut pohjoiseksi Lauraasiaksi ja eteläiseksi Gondwanaksi.[3][4] Lauraasiaan kuuluivat nykyinen Aasia, Eurooppa ja Pohjois-Amerikka, Gondwanaan Etelä-Amerikka sekä Afrikka, Australia ja Etelämanner. Mannerten välissä ollut salmi päästi Maata lämmittäneen sekä päiväntasaajan seutua kosteuttaneen merivirran kulkemaan.

Välimerta edeltänyt, Intian valtameren ja Atlantin yhdistänyt Tethysmeri sekä itse Atlantti olivat kapeita. Gondwana alkoi hajota myöhäisjurakaudella. Australia ja Etelämanner alkoivat hajautua omille teilleen, ja Intia siirtyi nopealla vauhdilla kohti Aasiaa. Afrikka ja Etelä-Amerikka pysyivät kiinni toisissaan koko jurakauden ajan.[5] Pohjois-Amerikan pohjoisosaa peitti matala meri. Kummallakaan navalla ei ollut maata.

Keski-Atlantti ja Meksikonlahti aukesivat noin 170 miljoonaa vuotta sitten keskijurakaudella. Etelä-Atlantti avautui noin 153 miljoonaa vuotta sitten hieman ennen jurakauden päättymistä. Madagaskar irtosi samoihin aikoihin Afrikasta. Merenpohjan kerrostumien strontiumista päätellen, hieman alle 160 miljoonaa vuotta sitten jurakauden lopulla kallioperää rapautui vain vähän ja raskasta strontium-87:ää kulkeutui täten vain vähän meriin, mutta määrä kasvoi jonkin verran kauden lopussa[6].

Ilmasto

Maapallolla vallitsi jurakauden aikana lämmin ilmasto. Jäätiköitä ei esiintynyt ollenkaan. Kauden alkupuolella oli jonkin verran triaskautta viileämpää ja kosteampaa, mutta ilmasto lämpeni kauden loppua kohti. Kauden keskivaiheilla oli selvästi nykyistä lämpimämpää. Jurakaudella jatkui tilanne jossa päiväntasaajan seudulla oli aavikoita, mutta hajoavan Pangean itäosissa oli kauden alkupuolella jo laajoja trooppisia metsiä.[7] Aavikkovyöhykkeen reunalla oli joko kesä- tai talvisateiden täytteisiä alueita. Viileänlauhkeaa oli kauden lopussa vain 50. leveysasteesta pohjoiseen sijainneiden mantereiden sisäosissa.[8] Maan ilmakehässä oli noin 15 prosenttia happea 190 miljoonaa vuotta sitten jurakauden alkupuolella. Ilmakehän happipitoisuus nousi jurakaudella pitkästä aikaa. Happea oli noin 180 miljoonaa vuotta sitten 22 prosenttia ja hiilidioksidia noin 0,35 prosenttia.[9]. Hiilidioksidia oli ilmakehässä nelinkertainen määrä nykyiseen verrattuna noin 165 miljoonaa vuotta sitten, mutta määrä putosi myöhemmin hieman sen oltua 150 miljoonaa vuotta sitten kolminkertainen nykyiseen verrattuna.

Kasvillisuus

Jurakautta kutsutaan käpypalmujen aikakaudeksi. Pienet puut ja pensaat olivat yleensä niitä. Koppisiemenisiä kasveja eli kukkakasveja oli olemassa muttei vielä kovin paljon. Havupuut, suuret saniaiset ja neidonhiuspuut olivat tavallisia. Sekä mammuttipetäjän, mäntyjen että araukarioiden sukuisia puita esiintyi. Rehevä jurakautinen metsä koostui usein erilaisista, erityyppisten pensaiden sekä jättiläispuiden muodossa kasvaneista neidonhiuspuista, reheväkasvuisista lämpimän ilmaston havupuista kuten punapuista ja varsinaisen puuston alla kasvaneesta saniaispuu- sekä käpypalmukerroksesta. Kortteet, sammalet, lieot, sanikkaiset ja saniaiset olivat yleisimpiä aluskasveja.[10] Aluskasvillisuudessa saattoi olla myös nykyisin esiintymättömiä kasviryhmiä.

Jurakaudella oli trooppisia metsiä ja melko suuria aavikoita. Tasankoja ei ollut vielä olemassa: niiden tilalla kasvoi luultavasti toisenlaista kuivan maaperän kasvillisuutta, mahdollisesti pensaikkoa. Navoilla 70. asteen pohjoispuolella oli viileänlauhkeita metsiä.[7][11]

Noin 160 miljoonaa vuotta sitten keski-myöhäisjuran vaihteessa oli miljoonia vuosia kestänyt jääkausi. Kylmeneminen osuu myöhäiselle Callovia-kaudelle, jolloin keskileveysasteiden lämpötila putosi 1-3 astetta. Ilmakehässä oli hiilidioksidia silloin alle 500 ppm [12][13]

Eläimistö
Jurakautisen teropodi Allosauruksen malli Bałtowin jurakautisessa puistossa Puolassa.

Varhaisjurakaudella eli synapsideja ja prosauropodeja.[10] Myöhäisjurakausi oli suurten, painavien, pitkähäntäisten ja nelijalkaisten kasvinsyöjädinosaurusten, sauropodien kukoistusaikaa.[14] Sauropodit saivat ravintonsa käpypalmuja kasvaneilta saniaisaroilta sekä myöskin toisenlaisista elinympäristöistä. Myöhäisjurakaudella eli sauropodien lisäksi stegosaureja, niin kutsuttuja harjaliskoja. Yksi jurakauden lopun sekä liitukauden alun suurista kasvinsyöjistä on noin 155–140 miljoonaa vuotta sitten elänyt Diplodocus.

Kasvinsyöjädinosauruksia saalistaneita suuria jurakauden teropodeja olivat muun muassa Allosaurus, Ceratosaurus ja Megalosaurus, joista Allosaurus eli samoihin aikoihin Diplodocuksen kanssa noin 160–135 miljoonaa vuotta sitten jura- ja liitukaudella. Noin seitsemän metrin mittainen ja tonnin painoinen, kasveja syönyt harjalisko Stegosaurus eli noin 156–145 miljoonaa vuotta sitten myöhäisjurakaudella. Sillä oli harjamainen luupanssari sekä piikikäs häntä, jolla se saattoi puolustautua petoja vastaan. Ceratosaurus oli noin kuuden metrin mittainen ja tonnin painoinen, kahdella jalalla kävellyt teropodi. Pitkäkaulaiset sauropodit kasvoivat jurakaudella valtaviksi. Aikakauden jättiläisliskot Diplodocus ja Brachiosaurus hävisivät kuitenkin kauden lopussa, jolloin Argentinosauruksen kaltaiset uudet pitkäkaulaiset sauropodit ilmestyivät niiden tilalle. Ne eivät olleet kuitenkaan edeltäjiään pienempiä. Linnut kehittyivät pienistä myöhäisjurakauden coelurosaureista. Ensimmäinen liskolintu Archaeopteryx eli noin 150 miljoonaa vuotta sitten kauden lopulla.

Yksi ensimmäisistä nisäkkäistä, hieman rottaa muistuttanut Megazostrodon eli noin 200 miljoonaa vuotta sitten jurakauden alussa. Yli 164 miljoonaa vuotta sitten eli puolen metrin mittainen, hyönteisiä ja kaloja syönyt sekä majavaa muistuttanut vesinisäkäs. Hyönteiset kehittyivät jurakaudella voimakkaasti. Lentoliskot kuten Dimorphodon ja Rhamphorhyncus olivat vielä varsin pieniä[15] Merissä vilisi kaloja ja monia merimatelijoita, kuten joutsenliskoja ja kalaliskoja. Vedenrajassa ja rannoilla eli krokotiilin kaltaisia matelijoita. Merissä eli myös planktonia, lonkerojalkaisia ja ammoniitteja, jopa 62 erilaisessa ekosysteemissä.

Toarcis-vaiheen joukkotuho

Pliensbach- ja Toarcis-vaiheiden käännekohdassa 183 miljoonaa vuotta sitten tapahtui merkittävä eläimistön pienempi joukkosukupuutto. Sen vaikutukset kohdistuivat pääosin vesieläimiin, varsinkin nilviäisiin kuten ammoniitteihin. Tapahtuman syyksi arvellaan merenpohjan hapettomuutta, joka liittyi nykyisen Etelä-Afrikan alueella sijainneessa Karoo-Ferrarissa tapahtuneeseen tulivuorenpurkaukseen. Jopa 6 000 kilometrin säteellä vaikuttanut massiivinen purkaus liittyi Gondwanamantereen käynnistyneeseen hajoamiseen. Purkauksessa vapautui 2,5 miljoonaa kuutiokilometriä laavaa.

Jurakauden jako

Jurakausi jaetaan varhaisjuraan (Early Jurassic), keskijuraan (Middle Jurassic) ja myöhäisjuraan (Late Jurassic). Kerrostumia käsittelevässä stratigrafiassa puhutaan alajurasta (Lower Jurassic), keskijurasta (Middle Jurassic) ja yläjurasta (Upper Jurassic), jotka on tunnettu Euroopassa myös nimillä Lias (valkea jura), Dogger (ruskea jura) ja Malm (musta jura). Jurakauden ajoituksessa esiintyy 5–10 miljoonan vuoden heittoja.

Katso myös

Lähteet
  • Davidson, S.; Turnbull, S.; Firth, R.; Marshall, T.: Dinosaurusten aika. lastenkirja. Kirjalito/Egmont, 2004. ISBN 9789512840885.
  • Eronen, M: Jääkausien jäljillä. Ursa, 1991. ISBN 9789519269597.
  • Lambert, David: Dinosaurusten maailma. Suomentanut Rekiaro, Ilkka. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-19430-1.
  • Luhr, J.: Maapallo. nuortenkirja. Karttakeskus/Dorling Kindersley, 2007. ISBN 9789515930408.
  • Lunkka, J. P.: Maapallon ilmastohistoria. Gaudeamus, 2009. ISBN 9789524950831.

Viitteet
  1. K.M. Cohen, S. Finney, P.L. Gibbard: International Chronostratigraphic Chart 2020. International Commission on Stratigraphy.
  2. Eronen, sivu 76
  3. Blakey, Ronald: Jurassic Northern Arizona University. Arkistoitu 29.10.2012. Viitattu 28.11.2012. (englanniksi)
  4. Paleontology – The Fossil Record of Life Darwinpage – Paleontology. 12.13.2002. Arkistoitu 2.10.2003. Viitattu 23.6.2020. (englanniksi)
  5. Eronen, sivu 77
  6. Lunkka, sivu 161
  7. Early & Middle Jurassic Climate Climate History. 2002. Paleomap Project. Viitattu 28.11.2012. (englanniksi)
  8. Jurassic Paloeintegration project. Arkistoitu 27.5.2008. Viitattu 16.7.2008. (englanniksi)
  9. Luhr, sivu 34
  10. Lambert, sivu 16
  11. Rees, A.: Plant morphological categories PaleoIntegration Project. Department of Geosciences, University of Arizona. Arkistoitu 22.7.2010. Viitattu 28.11.2012. (englanniksi)
  12. Volcanic event caused ice age during Jurassic Period The Economic Times. Viitattu 4.12.2021.
  13. G. Dromart, J. -P. Garcia, S. Picard, F. Atrops, C. Lécuyer, S. M. F. Sheppard: Ice age at the Middle–Late Jurassic transition?. Earth and Planetary Science Letters, 25.8.2003, nro 213, s. 205–220. doi:10.1016/S0012-821X(03)00287-5. ISSN 0012-821X. Artikkelin verkkoversio. en
  14. Lambert, sivu 12
  15. Parker, Steve; Roberts, Alice: Evolution: The Whole Story, s. 288-289. Thames and Hudson Ltd, 2015. ISBN 978-0500291733.

    Aiheesta muualla


    Maapallon geologinen historia
    Prekambri (4 567–541 miljoonaa vuotta sitten)
    Hadeeinen aioni (4 567–4 000 mvs)

     

    Arkeeinen aioni (4 000–2 500 mvs)

    eoarkeeinen (4 000–3 600 mvs) • paleoarkeeinen (3 600–3 200 mvs) • mesoarkeeinen (3 200–2 800 mvs) • neoarkeeinen (2 800–2 500 mvs)

    Proterotsooinen aioni (2 500–541 mvs)

    paleoproterotsooinen (2 500–1 600 mvs) • mesoproterotsooinen (1 600–1 000 mvs) • neoproterotsooinen (1 000–541 mvs)

    541 miljoonaa vuotta sitten – nykyaika
    Fanerotsooinen aioni (541 mvs – nykyaika)
    paleotsooinen (541–252,17 mvs): kambrikausi • ordovikikausi • siluurikausi • devonikausi • kivihiilikausi • permikausi
    mesotsooinen (252,17–66,0 mvs): triaskausi • jurakausi • liitukausi
    kenotsooinen (66,0 mvs – nykyään): paleogeenikausi • neogeenikausi • kvartäärikausi
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.