Juppi

Juppi-sanaa (engl. yuppie, ”Young Urban Professional”) on käytetty koulutetusta, menevästä ja muodikkaasta (kaupunkilais)nuoresta, joka pyrkii etenkin taloudelliseen menestykseen.[1] Sanaa käytetään yleensä kielteisessä sävyssä kuvaamaan kaupunkilaista hienostelijaa. Jupin vastakohta on juntti.[2]

Historiaa

Termi young urban professional syntyi Yhdysvalloissa 1980-luvun alussa markkinatutkimuksen piirissä kuvaamaan tiettyä kuluttajaryhmää. Lehtitoimittajat ottivat sen pian kriittiseksi tavaksi kuvata uutta nuorta, itsevarmaa ja materialistista työelämän sukupolvea. Vuonna 1984 liikemieheksi ryhtyneestä entisestä anarkististen YIP-puolueen (Youth International Party) johtajasta Jerry Rubinista tehty lehtijuttu ”From Yippies to Yuppies” (Chicago-aikakauslehti, toukokuu 1980) kiteytti yhdysvaltalaisten nuorten muuttumisen 1970-luvulta 1980-luvulle tultaessa sodanvastaisista idealisteista opportunistisiksi oman edun tavoittelijoiksi.[3][4] Vuonna 1983 ilmestyi satiirinen The Yuppie Handbook pukeutumisohjeineen, ja Newsweek-aikakauslehti julisti vuoden 1984 ”juppien vuodeksi”.[2] Kirjailija Jay McInerney (Manhattanin valot, 1984) kiteytti New Yorkin 1980-luvun juppikulttuurin taidoksi ”olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan oikeissa vaatteissa”[5].

Suomessa juppi-termiä alettiin käyttää keskusteluissa keväällä 1985. Sosiologi Jeja-Pekka Roos määritteli jupin vuonna 1986 Talouselämä-lehdessä seuraavin kriteerein, jotka tosin olivat peräisin Yuppie Handbookista:[2]

”Mies tai nainen, joka 1) asuu suurkaupungissa, 2) väittää olevansa 25–45-vuotias, 3) tavoittelee kunniaa, arvostusta, tunnustusta, kuuluisuutta, sosiaalista asemaa, valtaa tai rahaa, 4) harrastaa bruncheja viikonloppuisin ja tekee iltaisin töitä.”

Roosin mielestä jupit olivat uutta keskiluokkaa, nuoria joilla oli vanhempiaan parempi koulutus ja paremmat tulot ja jotka nauttivat luksustavaroiden ja -palvelujen ostamisesta. Aiemmin tällaisia ihmisiä oli kutsuttu nousukkaiksi. Suomessa jupin vastakohdaksi löydettiin suomalaisperäinen sana juntti, köyhä ja kouluttamaton maalaistollo.[2]

Kirjan Jupin muistelmat (Otava, 1997) kirjoittanut Pekka Rislakki sanoo juppiutta parhaiten kuvaavan kolme ”ismiä”: hedonismi, individualismi ja materialismi[6].

Lähteet
  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. Mikkonen, Antti: He elivät herroiksi, Talouselämä 24.5.1996. Viitattu 31.12.2016.
  3. Baker, R.C.: Jerry Rubin’s Weird Road From Yippie to Yuppie The Village Voice. 19.9.2017. Viitattu 30.7.2018. (englanniksi)
  4. Yuppie Investopedia Dictionary. Investopedia, LLC. Viitattu 30.7.2018. (englanniksi)
  5. Himberg, Petra: Juppikulttuuri ei häpeillyt pinnallisuutta Yle Elävä arkisto. 17.11.2008. Viitattu 30.7.2018.
  6. Yllin kyllin kuivaa valkkaria Ylioppilaslehti. 17.10.1997. Viitattu 30.7.2018.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.