Jupp Derwall
Jupp Derwall (10. maaliskuuta 1927 Würselen, Saksa – 26. kesäkuuta 2007 St. Ingbert, Saarland, Saksa) oli saksalainen entinen jalkapallovalmentaja ja pelaaja. Derwallin uran suurimmat saavutukset ovat Euroopan mestaruus 1980 ja MM-hopea 1982 Saksan maajoukkueen päävalmentajana. Hänet on palkittu Ankaran yliopiston kunniatohtorin arvonimellä saksalais-turkkilaisen kulttuuriyhteistyön edistämisestä. 1991 Derwall sai sydäninfarktin, josta hän toipui. Derwall menehtyi kotonaan St.Ingbertissä lyhyen, mutta vaikean sairauden murtamana 80-vuotiaana.
Henkilötiedot | ||
---|---|---|
Koko nimi | Josef Derwall | |
Syntymäaika | 10. maaliskuuta 1927 | |
Syntymäpaikka | Würselen, Saksa | |
Kuolinaika | 26. kesäkuuta 2007 (80 vuotta) | |
Kuolinpaikka | St. Ingbert, Saarland, Saksa | |
Seurat | ||
Vuodet | Seura | O (M) |
1949–1953 1953–1959 1959–1960 1960–1962 |
Aachen Düsseldorf Biel-Biennee Schaffhausen |
|
Maajoukkue | ||
1954 | Saksa | 2 (0)[1] |
Valmennusura | ||
1959–1960 1960–1962 1962–1963 1970–1978 1978–1984 1984–1988 |
Biel-Bienne Schaffhausen Düsseldorf Saksan (apuv.) Saksan Galatasaray |
Ura pelaajana
Derwall pelasi urallaan keskikenttäpelaajana sekä hyökkääjänä. Hän aloitti uransa 1938 Rhenania Würselenissä. Myöhemmin Derwall pelasi Alemannia Aachenissa sekä Fortuna Düsseldorfissa. 1953 Derwall teki Alemannia Aachenin ainoan maalin Saksan Cupin loppuottelussa kun joukkue hävisi 2–1 Rot-Weiss Essenille. 1958 Derwall pelasi jälleen cup-finaalissa, tällä kertaa Düsseldorfin paidassa. Joukkue hävisi jälleen, nyt 5–3 VfB Stuttgartille. Derwall pelasi myös kaksi maaottelua, muttei ollut mukana MM-kultaa 1954 voittaneessa joukkueessa.
Ura valmentajana
Derwall aloitti valmennusuransa Sveitsissä FC Bielin (1959–61) ja FC Schaffhausenin (1961–62) valmentajana. Sveitsistä Derwall palasi Saksaan ja Fortuna Düsseldorfin. Derwallin valmennuksessa seura eteni jälleen Saksan Cupin finaaliin, mutta hävisi 2–1 1. FC Nürnbergille.
1970 Derwallista tuli Saksan maajoukkueen apulaisvalmentaja legendaarisen Helmut Schönin toimiessa päävalmentajana. Olympialaisissa 1972 Derwall toimi Saksan olympiajalkapallojoukkueen vastuuvalmentajana ja luotsasi sen kahdeksanneksi. MM-kisojen 1978 jälkeen Derwall nousi Schönin seuraajaksi maajoukkueen päävalmentajaksi.
Derwallin tulikaste, EM-kisat 1980 sujuivat loistavasti ja Saksa voitti mestaruuden voittaen neljä viidestä ottelusta. MM-kisoissa 1982 Derwallin valmentama Saksa hävisi shokeeraavasti Algerialle avauskierroksella, mutta ryhdistäytyi ja eteni aina finaaliin saakka. Finaalissa Karl-Heinz Rummeniggen ja Paul Breitnerin tähdittämä joukkue hävisi Italialle 3–1.
EM-kisat 1984 jäivät Derwallin viimeisiksi maajoukkuevalmentajana. Saksa putosi 1.kierroksella ja Derwall sai osakseen valtaisan arvostelujen ryöpyn. Hän joutui jättämään tehtävät Franz Beckenbauerille. Derwallin ura jatkui nöyryyttävien EM-kisojen jälkeen Turkissa ja Galatasaray SK:n päävalmentajana. Derwall toi turkkilaisseuralle paitsi menestystä, myös uusia länsimaalaisia valmennusmetodeita ja uusia taktisia ideoita. Derwallilta saivat oppinsa muun muassa sittemmin kansainvälisesti tunnetut turkkilaisvalmentajat Fatih Terim ja Mustafa Denizli. Derwallin johdolla Galatasaray voitti kaksi Turkin mestaruutta sekä yhden Cupin. 1987 Derwall valmensi joukkuetta yhdessä Denizlin kanssa ja jätti 1988 seuran päävalmentajan tehtävät kokonaan Denizlille ja palasi Saksaan.
Meriitit valmentajana
- Euroopan mestaruus: 1980
- MM-hopeaa 1982
- Turkin mestaruus (2): 1987, 1988
- Turkin Cupin voitto: 1985
Edeltäjä: Tomislav Ivić |
Galatasaray SK:n päävalmentaja 1984–1988 |
Seuraaja: Mustafa Denizli |
Lähteet
- Jupp Derwall Fussballdaten. Viitattu 10.7.2015. (saksaksi)
1960 Gavril Katchalin | 1964 José Villalonga | 1968 Ferruccio Valcareggi | 1972 Helmut Schön | 1976 Václav Ježek | 1980 Jupp Derwall | 1984 Michel Hidalgo | 1988 Rinus Michels | 1992 Richard Møller Nielsen | 1996 Berti Vogts | 2000 Roger Lemerre | 2004 Otto Rehhagel | 2008 Luis Aragonés | 2012 Vicente del Bosque | 2016 Fernando Santos | 2020 Roberto Mancini
1 Schumacher | 2 Briegel | 3 Breitner | 4 K. Förster | 5 B. Förster | 6 Dremmler | 7 Littbarski | 8 Fischer | 9 Hrubesch | 10 Müller | 11 Rummenigge | 12 Hannes | 13 Reinders | 14 Magath | 15 Stielike | 16 Allofs | 17 Engels | 18 Matthäus | 19 Hieronymus | 20 Kaltz | 21 Franke | 22 Immel | Valmentaja Derwall