Juovasakaali

Juovasakaali
Uhanalaisuusluokitus
	Elinvoimainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Nisäkkäät Mammalia
Lahko:	Petoeläimet Carnivora
Heimo:	Koiraeläimet Canidae
Suku:	Lupulella
Laji:	adustus
Kaksiosainen nimi
	Lupulella adustus ; (Sundevall, 1847)
Synonyymit
	Canis adustus Sundevall, 1847; Schaeffia adustus Sundevall, 1847;
	; Juovasakaalin levinneisyys
Alalajit[2]
	Lupulella adustus adustus; Lupulella adustus lateralis; Lupulella adustus kaffensis;
Katso myös
	Juovasakaali Wikispeciesissä; Juovasakaali Commonsissa
	Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Juovasakaali (Lupulella adustus) on afrikkalainen piilottelevaa elämää viettävä, kaikkiruokainen koiraeläin. Juovasakaali on perinteisesti luettu koirien (Canis) sukuun, mutta DNA-analyysien perusteella se ei ole läheistä sukua koirien muiden lajien kanssa. Siksi juovasakaali onkin alettu lukea joko Lupulella-sukuun yhdessä vaippasakaalin kanssa, tai yksin Schaeffia-sukuun.[2][3][4]

Koko ja ulkonäkö

Juovasakaali on melko pieni, 65–80 senttiä pitkä ja 6–14 kilon painoinen. Sen turkki on tumma ja paksu. Kyljet ovat punaruskean - kellansävyiset ja keskellä kylkeä kulkee vaalea juova. Häntä on 40-senttinen ja valkokärkinen.

Levinneisyys ja elinympäristö

Juovasakaali elää Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Sen elinalue ulottuu etelässä Etelä-Afrikan koillisosiin, pohjoisessa Etiopiaan, Sudaniin ja Tšadiin ja lännessä Nigeriaan. Juovasakaali elää mieluiten metsissä, ei siis avoimilla savanneilla kuten muut sakaalit. Se viihtyy vuoristometsissä ja metsäisillä savanneilla. Kaikkialla se on varsin harvalukuinen.

Elintavat

Juovasakaali muistuttaa elintavoiltaan paljon kettua. Laji liikkuu öisin ja saalistaa yksin tai pareittain. Ääntely on hiljaisia kaksiosaisia ulahteluja. Sen hampaisto kertoo monipuolisesta ravinnosta. Se ei kuitenkaan pysty saalistamaan suuria eläimiä vaan tyytyy jyrsijöihin ja muihin pikkueläimiin. Se syö myös raatoja, hyönteisiä kuten termiittejä ja jopa kasveja kuten maissia ja öljypalmun hedelmiä. Pentuja se saa 3–6 ja ne syntyvät 57–70 vuorokauden kantoajan jälkeen. Pennut lähtevät vanhempiensa luota noin 11 kuukauden ikäisinä.

Lähteet

Hoffmann, M.: Canis adustus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 17.7.2014. (englanniksi)
Castelló, José R.: Canids of the World. Princeton, New Jersey: Princeton University Press, 2018. ISBN 978-0-691-18372-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.8.2019). (englanniksi)
Koepfli, Klaus-Peter et al: Genome-wide Evidence Reveals that African and Eurasian Golden Jackals Are Distinct Species. Current Biology, 17.8.2015, 25. vsk, nro 16, s. 2158–2165. doi:10.1016/j.cub.2015.06.060. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.8.2019. (englanniksi)
Viranta, Suvi et al: Rediscovering a forgotten canid species. BMC Zoology, 19.4.2017, 2. vsk, nro 6, s. 1-9. BioMed Central. doi:10.1186/s40850-017-0015-0. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.8.2019. (englanniksi)

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[IUCN-1] Hoffmann, M.: Canis adustus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 17.7.2014. (englanniksi)

[of_the_world-2] Castelló, José R.: Canids of the World. Princeton, New Jersey: Princeton University Press, 2018. ISBN 978-0-691-18372-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.8.2019). (englanniksi)

[:0-3] Koepfli, Klaus-Peter et al: Genome-wide Evidence Reveals that African and Eurasian Golden Jackals Are Distinct Species. Current Biology, 17.8.2015, 25. vsk, nro 16, s. 2158–2165. doi:10.1016/j.cub.2015.06.060. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.8.2019. (englanniksi)

[4] Viranta, Suvi et al: Rediscovering a forgotten canid species. BMC Zoology, 19.4.2017, 2. vsk, nro 6, s. 1-9. BioMed Central. doi:10.1186/s40850-017-0015-0. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.8.2019. (englanniksi)