Jungfennomaanit

Jungfennomaanit oli 1860-luvulla Suomessa syntynyt kielipoliittinen ryhmittymä, joka muodosti fennomaanien jyrkemmän siiven. Se nousi "vanhojen rehellisten suomalaisten" ryhmää vastaan johdossaan Georg Zacharias Forsman (myöh. Yrjö-Sakari Yrjö-Koskinen).[1] Hän perusti 1863 yhdessä veljensä Jaakko Forsmanin sekä Agathon Meurmanin kanssa Helsingin Uutiset -lehden äänenkannattajakseen. Lehdessä hän ilmoitti ”suomi-kiihkon puolueen” perustetuksi ja julkaisi sen ohjelman. Jo seuraavana vuonna jungfennomaanit saivat vallattua ”vanhojen rehellisten” käsissä olleen Suomettaren, mutta se meni konkurssiin 1866. Seuraajaksi perustettiin 1869 Uusi Suometar. 1870-luvulle tultaessa Yrjö-Koskisen jungfennomaanisuus nähtiin jo koko suomalaisuusliikkeen johtona.[2]

Jungfennomaaneja (ja myös J. V. Snellmania) erotti ”vanhoista rehellisistä suomalaisista” varsinkin suhtautuminen Venäjään ja Ruotsiin. Jungfennomaanit korostivat lojaalisuutta Venäjää kohtaan ja Yrjö-Koskinen halusi katkaista henkiset siteet Ruotsiin Suomen kansallisen kehityksen edistämiseksi. ”Vanhat rehelliset” suhtautuivat ruotsinkielisten liberaalien tavoin kielteisesti venäläiseen imperialismiin ja painottivat ruotsalaisen kulttuuriperinnön merkitystä suomalaisille.[2][3] Lisäksi ”vanhojen rehellisten” mielestä suomalaisuuden olisi noustava ”luonnollista tietä” eli vähittäisen kulttuurisen ja sivistyksellisen kehityksen kautta eikä poliittisen taistelun tuloksena.[4]

Ikäero ”vanhojen” ja ”nuorten” fennomaanien johtajien välillä oli itse asiassa vähäinen.[3] Nimestään huolimatta jungfennomaaneja ei pidä sekoittaa myöhempiin nuorsuomalaisiin.