June Haver

June Haver syntyi June Stovenouriksi roomalaiskatolisien vanhempien toiseksi lapseksi 10. kesäkuuta vuonna 1926 Rock Islandissa, Illinoisissa. Hänen vanhempansa olivat Fred ja Marie Stovenour, jotka erosivat kun June oli nuori. Marie Stovenour oli entinen näyttelijä. Hänen sisarensa Dorothy on vanhempi ja Evelyn nuorempi. Hänen äitinsä tapasi Bert Haverin, josta tuli hänen isäpuolensa. June omaksui hänen sukunimensä "Haverin". Perheen ollessa vielä koossa, Fred, Marie ja tytöt muuttivat Cincinnatiin, Ohioon vuonna 1932, jossa June esiintyi jo 6-vuotiaana paikallisessa teatterituotanto Midnight in a Toyshopissa. 7-vuotiaana June voitti Cincinnatin musiikkikonservatorio -kilpailun ja 8-vuotiaana June voitti elokuvatestin, jossa hän imitoi Greta Garboa, Katharine Hepburnia ja Helen Hayesia. Hänen äitinsä kuitenkin kielsi Junea ryhtymästä lapsinäyttelijäksi, koska aatteli Junen olevan vielä liian nuori.

Vuonna 1936 10-vuotias June muutti takaisin syntymäkaupunkiinsa Rock Islandiin, missä hän esiintyi muusikko Rudy Valleelle. Marie-äiti aloitti näyttelemisen ja Fred-isä aloitti uran muusikkona. June ei tiennyt kummalle uralle ryhtyisi. 11-vuotiaana June lauloi ja esiintyi paikallisessa radiossa ja hänestä sittemmin tuli hyvin tunnettu lapsitähti radiossa.

Myöhemmin kun June kierteli monissa musiikkiyhtyeissä teini-ikäisenä, kuten Ted Fio Rito Orchestran laulajana, June ja äitinsä löysivät tiensä aurinkoiseen Kaliforniaan, viihdekaupunki Los Angelesiin, minne he muuttivat kesällä 1942. Hän päätti high schoolinsa Beverly Hills High Schoolissa, jossa hän näytteli koulun tuotannossa Ever Since Eve. Hän näytteli koulun ohella monissa näytelmätuotannoissa kunnes 16-vuotiaana hänet palkkasi vuonna 1942 20th Century Fox.

Haver kirjoitti 5. toukokuuta 1942 20th Century Foxin kanssa ensimmäisen sopimuksensa, joka takasi 3500 dollarin viikkopalkan. Haver sai ensimmäisen roolinsa valkokankailla musikaalielokuvassa Tutti frutti (1943). Ensimmäisen kunnon roolin hän sai seuraavasta elokuvastaan "Cri-Cri" Brucen roolissa Home in Indiana vuonna 1944. Samana vuonna hänestä tuli kuuluisa musikaalin Kaksi hymyilevää silmää ansiosta.

William Lundigan ja Haver elokuvassa Casanova vuokralaisena (1951).

Vuonna 1945 hän näytteli tulevan aviomiehensä, Fred MacMurrayn kanssa musikaalissa Where Do We Go from Here? ja Betty Grablen kanssa ehkä hänen kuuluisimmassa elokuvassaan Dolly-sisarukset, josta hän sai lempinimen "The Pocket Grable". Huhuttiin, että Grablella ja Haverilla olisi ollut kränää ja yhteenottoja elokuvan kuvauksien aikana, mutta Haver kumosi väitteet sanoen "Betty on suuri tähti ja minä olen vasta aloittamassa. Yritän olla mukava hänelle ja hän samalla tavalla olemalla mukava minulle. On hölmöä ajatella, että kaksi tyttöä ei voi työskennellä yhdessä ilman riitelyä. Katsos, minulla on kaksi sisarta. Olen kinkku leivän ja voin välissä – keskimmäinen sisko – ja minä ymmärrän tyttöjä aika hyvin. Betty tykkää puhua vauvastaan, joten me puhumme hänen vauvastaan."

Seuraavina vuosina hän näytteli muiden muassa musikaali-/komediaelokuvissa Kolme kosittavaa tyttöä (1946), Ken häntä nyt suutelee? (1947), Scudda Hoo! Scudda Hay! (1948), Elämäni oli unelma (1949), Tanssiva lemmikki (1950) ja Casanova vuokralaisena (1951). Haver teki elokuvat Elämäni oli unelma ja Tanssiva lemmikki Warner Brosille. Haver teki dramaattisen roolin elokuvassa Scudda Hoo! Scudda Hay!, josta tuli menestys. Haverille myönnettiin vuonna 1949 Golden Apple -palkinto.

Kun Fox oli löytänyt lupaavan blondin Norma Jeanen, josta tuli kuuluisa supertähti Marilyn Monroe, Haverin elämä oli muuttunut kaaokseen. Monroe oli Haveria vain 10 päivää vanhempi, ja hän näytteli Haverin kanssa elokuvissa Scudda Hoo! Scudda Hay! ja Casanova vuokralaisena. Haverin viimeiseksi elokuvaksi jäi The Girl Next Door vuodelta 1953, jonka jälkeen hän lopetti kymmenen vuotta kestäneen elokuvauransa. Haver oli luopunut Fox-sopimuksestaan 8. helmikuuta 1952. Haver vieraili enimmäkseen televisiossa elokuvauransa päätyttyä. Haveria yritettiin houkutella takaisin elokuviin joulukuussa 1955, mutta hän kieltäytyi kaikista tarjouksista.

75-vuotias Haver liittyi vuonna 2001 Yhdysvaltain elokuva-akatemiaan näyttelijäystäviensä Ann Millerin ja Ann Rutherfordin kehotuksella.

Haver oli erittäin läheinen perheensä kanssa. Hänen siskonsa tulivat Hollywoodiin ja toimivat Haverin sijaisnäyttelijöinä ja äiti oli Haverin henkilökohtainen sihteeri. Ennen ensimmäistä avioliittoaan Haver seurusteli vuosina 1946–1947 säveltäjä David Rosen kanssa, joka oli Judy Garlandin entinen aviomies.

Yksityiselämässään Haver oli naimisissa kaksi kertaa. Hän meni naimisiin trumpetisti Jimmy Zitonin kanssa 9. maaliskuuta vuonna 1947, joka soitti Ted Fio Riton orkesterissa. He tapasivat toisensa Illinoisissa ja heidän yhteys katkesi vähäksi aikaa Junen muuttaessa Beverly Hillsiin. He alkoivat tapailla kun June kävi pikavisiitillä kotikaupungissaan ollessaan jo elokuvanäyttelijä. Avioliitto kesti vähän yli vuoden, kun he erosivat jo 25. maaliskuuta vuonna 1948. June kertoi syyksi, että hän ei oikeastaan tuntenut Jimmyä. Uskontonsa takia June yritti pitää avioliittoa yllä ja kääntyi kirkon puoleen unohtaakseen onnettomuutensa. Pian eronsa jälkeen Haver meni kihloihin hammaslääkäri John L. Duzikin kanssa, jonka kanssa hän oli seurustellut ennen avioliittoa Ziton kanssa. He suunnittelivat jo häitä, mutta Duzik kuoli yllättäen leikkauskomplikaatioihin 31. lokakuuta vuonna 1949. Duzikin kuoleman aikaan Haver kävi yhä enemmän kirkossa ja sai silloin ajatuksia ryhtyvänsä nunnaksi.

Kesällä 1950 Haveri teki pyhiinvaellusmatkan Roomaan ja Jerusalemiin löytääkseen mielenrauhan ja kävi Roomassa kuuntelemassa paavi Pius XII:ta. Hän kävi matkallaan myös Etelä-Amerikassa.

Vuoden 1953 helmikuussa Haver lopetti elokuvauransa ja liittyi luostariin Xavierissa, Kansasissa tarkoituksenaan tulla nunnaksi. Vakava sairaus kuitenkin pakotti hänet lähtemään ja palaamaan Kaliforniaan lokakuussa 1953. Vaikka hän suunnitteli palaavansa luostariin paranemisensa jälkeen, hän ei koskaan tehnyt sitä. Haver ei kuitenkaan enää jatkanut elokuvauraansa.

Toisen kerran hän meni naimisiin näyttelijä Fred MacMurrayn kanssa 28. kesäkuuta vuonna 1954. He olivat naimisissa 37 vuotta MacMurrayn kuolemaan saakka marraskuuhun 1991. Haverilla on kaksi tytärpuolta MacMurrayn ensimmäisestä avioliitosta ja kaksi adoptiotytärtä Kathryn ja Laurie MacMurray, jotka hän adoptoi Fredin kanssa 4. joulukuuta vuonna 1956. Haver ei mennyt enää naimisiin MacMurrayn kuoleman jälkeen. Vuonna 1996 Haver myi hänen ja Fredin 1500-eekkerin kokoisen Healdsburg ranchin Gallo-nimiselle perheelle. Haver jäi asumaan hänen ja Fredin Brentwoodin taloon, jonka he olivat ostaneet kesäkuussa 1954.

June Haver kuoli 79-vuotiaana hengityksen vajaatoimintaan 4. heinäkuuta vuonna 2005 kotonaan Los Angelesissa, Brentwoodin kaupunginosassa, Kaliforniassa. Hänet haudattiin Holy Crossin hautausmaalle Culver Cityyn 14 vuotta aikaisemmin kuolleen puolisonsa Fred MacMurrayn vierelle.

Haver sai 8. helmikuuta 1960 elokuvaurastaan tähden Hollywood Walk of Famelle, osoitteeseen 1777 Vine Street.