Jumiskon voimalaitos

Jumiskon voimalaitos [5] on Posiolla ja Kemijärvellä Suolijärvien ja Kemijärven välissä sijaitseva vesivoimalaitos. Siihen tuleva vesi johdetaan maanalaiseen turbiiniyksikköön tunnelia pitkin, joten voimalaa voidaan pitää tunnelivoimalaitoksena. Osa sen tuotosta saadaan hyödyntämällä pumppaamalla varastoitua energiaa. Voimalan omistaa Pohjolan Voima.[3]

Jumiskon vesivoimalaitos

Voimalaitoksen sivuprofiili.
Valtio Suomi
Sijainti Posio ja Kemijärvi
Koordinaatit 66°31′N, 27°47′E
Rakentaminen alkoi 1951 (joulukuu) [1]
Sähköverkkoon 1954 (tammikuu) [1]
Valmistunut 1954 [2]
Perustaja Pohjolan Voima
Omistaja Pohjolan Voima
Operaattori Pohjolan Voima
Pato
Tyyppi maapato,
säännöstelypato
Vesistö Kemijoen vesistö
Joki tai koski Jumiskonjoki
Keskivirtaama 14 m³/s [3]
Yläpuolinen patoallas
Nimi useita altaita
Pinta-ala 100 km² [4]
Keskikorkeus 242,5 m mpy.
(240,55–243,55 m mpy.)
Alapuolinen allas
Nimi Kemijärvi
Keskikorkeus 148,8 m mpy.
(142,14–149,14 m mpy.)
Voimalaitos
Tyyppi säännöstelyvoimalaitos,
tunnelivoimalaitos,
pumppuvoimalaitos
Käyttötarkoitus vesivoima
Pudotuskorkeus 96 m [3]
Rakennevirtaama 35 m³/s [3]
Turbiinit 1 × Francis (26 MW) [3]
Kapasiteetti 25,8 MW [3]
Pumput 3 × 830 kW
Vuosituotanto 90 GWh [3]
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]

Patojärjestelmä

Varastoaltaat

Voimalan varastoaltaat sijaitsevat Kemijärven eteläpuolisella ylänköalueella. Siellä sijaitsevat järvet Irnijärvi, Vierusjärvi, Niemijärvi ja Ala-Suolijärvi ovat voimalan säännöstelyn alla samalla vedenpinnan korkeudella 242,5 metriä mpy. Säännöstely on aloitettu sulkemalla Ala-Suolijärven laskujoen Jumiskonjoen niska säännöstelypadolla. Järvien säännöstelyväli on 240,55–243,55 metriä mpy. Ala-Suolijärveen laskevat myös suuri Yli-Suolijärvi (244,7 metriä mpy.) ja Pikku Hirvaslampi, josta laskevat lähinnä pumppuaseman vedet. Valuma-alueen pienempiä vesistöjä ei tässä yhteydessä mainita.[6]

Jotta varastoaltaan vedet liikkuisivat kohti Ala-Askanjärvellä sijaitsevaa tunnelia [7], on järvet täytynyt yhdistää kanavilla ja niiden vedenpintaa korottaa patojärjestelyillä. Yli-Suolijärvellä vesien kulkua säädellään säännöstelypadolla, joka sijaitsee Luksuanjoen luusuassa. Vedet laskevat jokea pitkin Ala-Suolijärveen [8]. Ala-Suolijärvi on salmien, niemien ja lahtien rikkoma epäyhtenäinen järvi, jossa lukuisat kapeikot toimivat veden virtaamalle pullonkaulana. Veden liikettä on helpotettu kaivamalla vaikeisiin kohtiin kanavia. Niitä löytyy Ristiputaalta ja Murtoniemeltä. Ristipudas kokoaa Koiraselältä lännestä Koirasalmen läpi tulevat ja Jaakimonselältä Jaakimonlammen kautta tulevat vedet Ristisalmen läpi kohti Murtoselkää. Kyseiset uomat on perattu kanaviksi ennen vedenpinnan korottamista. Nykyään ne muistuttavat järvien luontaisia salmia [9]. Murtoniemen poikki on rakennettu kanava, jotta veden ei tarvitsisi kiertää koko Murtoniemeä ja mennä matalasta Murtosalmesta läpi [10].

Matka kohti voimalaitosta alkaa Ala-Suolijärven Kylmälahdelta, jonne on kaivettu Niemijärveen johtava Räpsynkanava [11]. Niemijärven ja Vierusjärven vedenpinnat on korotettu yhtä korkealle ja ne ovat yhtyneet muodostaen järvien väliin kapean salmen. Salmen alueet on perattu ja osittain kaivettu syvemmäksi ennen vedenpinnan nostoa, jolloin aikaisemmat lammet Ylilampi, Karhulampi, Niemijoki, Alalampi ja Raatelampi ovat jääneet veden alle [12]. Vedet tulevat seuraavaksi Vierusjärveen, joka on yhtynyt alempana sijainneeseen Irnijärveen. Vaikka vesireitin alin järvi Ala-Askanjärvi on korotettu maapadolla, ei järvien välinen kannas ole täyttynyt vedellä. Vesi on saatu virtaamaan Irnijärvestä Ala-Askanjärveen kanavia ja tunnelia pitkin [7]. Ala-Askanjärven pato näkyy kartoissa selvästi, mutta voimalaitokselle johtava tunnelinsuu jää veden alle.[13]

Pumppuaseman järjestelmä

Isojärvi, jota säännöstellään Köykenönjoen luusuasta käsin, toimii pumppuaseman vesilähteenä. Köykenönjoki, joka yhtyy alempana Jumiskonjokeen, on 1,3 kilometrin päässä padottu uudestaan niin, että Köykenönjoelta on kaivettu kolme kilometriä pitkä kanava Jumiskonjoen Nolimosta alkavaan osuuteen saakka ja johon joki on padottu maapadolla tekojärveksi. Tekojärvestä johtaa kanava pumppaamoon, joka nostaa vettä 23 metriä [3] korkeammalla sijaitsevaan Pikku Hirvasjärveen. Vesi virtaa Hirvasjärveltä Ala-Suolijärveen kahden metrin pudotuksen viemänä. Kaiken kaikkiaan vesistöjärjestelyissä rakennettiin noin 20 kilometriä kanavia ja 7,5 kilometriä tunneleita [3].[6]

Voimalaitos

Voimalaitokselle johtaa järveltä lähes viisi kilometriä pitkä tunneli Kuusi-Paloselän ja Petäjäselän tunturien läpi. Tunneli hengittää Kuusi-Paloselän ja Petäjäselän välisessä laaksossa, missä sijaitsee avoallas, ja toisen kerran voimalaitoksen lähellä pohjoisrinteessä, jossa sijaitsee niin sanottu aaltoilutila. Tunneli kääntyy siellä vinosti alaspäin laskien noin 90 metriä. Siellä, noin 100 metriä maan alla, sijaitsee voimalaitosyksikkö kallioon louhitussa onkalossa. Vesi poistuu 1,3 kilometriä pitkää tunnelia pitkin laskien Kemijärven Jumiskonselkään vedenpinnan alla.[5][3]

Voimalaitosyksikkö muodostuu yhdestä sveitsiläisen Charmillesin toimittamasta vesiturbiinista, joka on tyypiltään Francis-turbiini. Sen juoksupyörän halkaisija on 2,2 metriä ja se pyörittää samaan akseliin kiinnitettyä svetsiläisen Secheronin toimittamaa sähkögeneraattoria. Generaattorin roottori, joka on halkaisijaltaan 4,6 metriä, pyörii 300 kierrosta minuutissa ja se antaa 10 500 voltin jännitteellä tehoa 32 MVA. Roottori painaa 90 tonnia. Voimalan rakennevirtaama on 35 kuutiometriä sekunnissa (m³/s), pudotus 96 metriä ja kapasiteetti 25,8 megawattia (MW). Voimalan keskivirtaamalla 14 m³/s on tuotettu sähköä 90 gigawattituntia vuodessa.[3]

Tuotettu sähkö johdetaan Strömbergin toimittamaan muuntamoon, jonka nimellisteho on 35 MVA ja se nostaa jännitteen 120 000 volttiin. Muuntaja painaa 55 tonnia.[3]

Pumppuaseman tarkoituksena on toimia pumppuvoimalaitoksen tavoin. Pumppuasema toimii sähköllä, joka ostetaan sähköverkosta silloin kun sen markkinahinta on alhainen. Kun samasta vedestä tuotetaan myöhemmin sähköä, saadaan siitä parempi hinta kuin aiemmin vettä pumpattaessa maksettiin, ja kyseisellä hintaerolla saadaan voimalaitokselle lisätuottoa. Pumppuasemalla on kolme pumppua, joiden käyttövirtaama on 3,3 m³/s 830 000 watin teholla.[3]

Voimalaitos on toiminnaltaan säännöstelyvoimalaitos, jonka tarve tuottaa sähköä ei riipu varastoaltaiden täyttymisestä vaan markkinoiden sähkönhinnasta. Ainoa rajoite on säännöstelyluvassa mainitut järvien ylä- ja alavedenkorkeudet, joita täytyy noudattaa.[2]

Historiaa

Pohjolan Voiman rakennettua Kemijoen suulle ensimmäisen Isohaaraan voimalansa vuonna 1949, seurasi sitä Jumiskon voimala, joka liitettiin Suomen sähköverkkoon 17. tammikuuta 1954 [14]. Voimalan rakentaminen, joka aloitettiin joulukuussa 1951 [1], oli vaikeaa, sillä seutu oli asumatonta ja tietöntä. Paikalle rakennettiin aluksi voimajohto, jotta käytettävissä olisi sähköä, sitten rakennettiin Kemijärveltä tie Posiolle. Jumiskon tapaista voimalaitosta ei Suomessa tuolloin ollut vielä rakennettu. Sen turbiiniyksikkö sijaitsi sata metriä maan alla kallioon louhitussa onkalossa ja sinne johdettiin vesi noin viisi kilometriä pitkää tunnelia pitkin.[3][2]

Järvien säännöstelystä on vuosikymmenten aikana kiistelty vesioikeudessa useasti ja 1970-luvulla alettiin järviin istuttaa kalaa. Kun vesipiirit muodostettiin vuonna 1970, tutkittiin säännöstelyä ja sen aiheuttamia vaikutuksia. 1970-luvulla asiaan alettiin kiinnittää huomiota ja joitakin toimenpiteitä suoritettiinkin. Lisäksi vesioikeus määräsi korvauksia kalastusessa koetuista menetyksistä. Korkein hallinto-oikeus määräsi lopulta kalanistutusvelvoitteet ja vesiylioikeus rahakorvauksien suuruudet. Paikallisilla ja voimayhtiöllä on nykyään hyvät välit ja yhteistyötä tehdään sovussa.[4]

Voimalan kunnossapidossa tunnelien tarkistaminen on tehty kävellen ja välillä soutaen. Vuonna 1982 peruskorjattiin Francis-turbiini. Vesivoimalan turbiini ja juoksupyörä ovat nykyään tulleet käyttöikänsä päähän ja ne täytyy pian uusia. Peruskorjaustyön kaavaillaan alkavan keväällä 2021. Uusi turbiini on tšekkiläisen ČKD Blansko Holdingin toimittama samantyyppinen turbiini. Uusi turbiini on 6 % tehokkaampi kuin aikaisempi. Kun samalla generaattori huolletaan, kasvaa voimalaitoksen kapasiteetti 27,3 megawattiin ja vuosituotanto kasvaa 96 gigawattituntiin. Kesäisin on tarkoitus peruskunnostaa myös säännöstelypatojen betoni- ja teräsrakenteita.[2][15]

Katso myös

Lähteet
  • Suurpadot - Suomen osasto, (1991) Voimaa koskesta. Oy Ylä-Vuoksi. Imatra.

Viitteet
  1. Jumiskon voimalaitos aloittaa toimintansa vuoden vaihteessa Helsingin Sanomat. 15.4.2003. Helsinki: Samoma. Viitattu 10.4.2020.
  2. Ainutlaatuinen Jumiskon vesivoimala tuottaa säätösähköä pohjolanvoima.fi. Kemi: Pohjolan Voima Oy. Arkistoitu 10.4.2020. Viitattu 10.4.2020.
  3. Jumiskon voimalaitos (PDF) pohjolanvoima.fi. Helsinki: Pohjolan VoimaOyj. Viitattu 10.4.2020.
  4. Tikkanen, Matti: Suolijärvien säännöstely ja Jumiskon voimalaitoksen rakentaminen (PDF) Suolijärvien kalastuskunta. Viitattu 10.4.2020.
  5. Jumiskon vesivoimala, Kemijärvi (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 10.4.2020.
  6. Pumppuasema ja Köykenönjoen järjestelyt, Posio (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 10.4.2020.
  7. Ala-Askanjärven ja Irnijärven välinen tunneli, Kemijärvi (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 10.4.2020.
  8. Yli- ja Ala-Suolijärven välinen Luksuanjoki, Posio (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 10.4.2020.
  9. Ristiselän vesistöjärjestelyt, Posio (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 10.4.2020.
  10. Ala-Suolijärvellä sijaitseva Murtoniemen kanava, Posio (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 10.4.2020.
  11. Niemijärven ja Ala-Suolijärven välinen Räpsynkanava, Posio (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 10.4.2020.
  12. Irnijärven ja Niemijärven välinen kanava, Posio (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 10.4.2020.
  13. Ala-Askanjärven pato ja tunnelinsuu, Kemijärvi (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 10.4.2020.
  14. Harjulehto, Seppo: Mitä Missä Milloin 1955, s. 23. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1954.
  15. KS: Ju­mis­kon voimala mo­der­ni­soi­daan – uudella tur­bii­nil­la ja jär­jes­tel­mil­lä teho kasvaa ja käyt­tö­ikä pitenee Koillissanomat. 15.10.2019. Kuusamo: Kaleva Media. Viitattu 10.4.2020.
    Kemijoen vesivoimalaitokset
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.