Jumaltenpuut

Jumaltenpuut (Ailanthus) on kvassiakasvien heimoon kuuluva kasvisuku.[1] Siihen kuuluu 6–11 lajia,[2][3][4] jotka kasvavat luonnonvaraisina Etelä- ja Itä-Aasiassa sekä Australian pohjoisosissa. Suvun tunnetuin laji on Keski-Euroopassa usein koristepuuna käytetty haisujumaltenpuu (Ailanthus altissima). Sukuun kuuluu myös tertiäärikautisia fossiililöytöjä pohjoiselta pallonpuoliskolta. Suvun on arveltu olevan peräisin varhaiselta eoseenikaudelta.

Jumaltenpuut
Haisujumaltenpuu (Ailanthus altissima)
Haisujumaltenpuu (Ailanthus altissima)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Sapindales
Heimo: Kvassiakasvit Simaroubaceae
Suku: Jumaltenpuut Ailanthus
Desf.
Synonyymit
  • Hebonga Radlk.
Katso myös

  Jumaltenpuut Wikispeciesissä
  Jumaltenpuut Commonsissa

Ulkonäkö ja koko
Piirros lajista Ailanthus triphysa
Ailanthus excelsa
Ailanthus triphysa
Silkkijumaltenpuu (Ailanthus vilmoriniana)

Sukuun kuuluvat lajit ovat suuria tai pieniä, lehtensä pudottavia puita. Niillä ei ole juurikaan kasvupaikkavaatimuksia ja ne kasvavat nopeasti. Jumaltenpuiden vuorottaiset lehdet ovat suhteellisen pitkiä ja koostuvat 13–41 lehdykästä. Enemmän tai vähemmän vastakkaisten lehdyköiden tyvillä on joskus satunnaisia suuria hampaita. Korvakkeet puuttuvat.

Kaksikotisten jumaltenpuiden kukat kasvavat sivuttaisissa, huiskilomaisissa kukinnoissa, joissa on yhtä monta verho- ja terälehteä. Yksineuvoiset, joskus myös kaksineuvoiset kukat ovat säteittäisiä ja tavallisesti viisi-, joskus kuusiteräisiä. Hedekukissa on vain 5–6 hedelmällistä hedettä; loput kymmenen hedettä ovat hedelmättömiä staminodeja. Kukissa on 2–5 vapaata, kehänpäällistä tasaista emiä, jotka koostuvat tavallisesti viidestä yhden siemenaiheen sisältävästä ontelosta. 2–5 vartaloa voivat olla vapaita tai yhteenkasvaneita. Hedelmät ovat lenninsiivellisiä (samara).

Levinneisyys ja luokittelu

Suvun kuvasi ensimmäisenä René Louiche Desfontaines vuonna 1786 julkaisussa Histoire de l'académie royale des sciences. Avec les mémoires de mathématique & de physique (Paris), sivulla 265.

Lajeja

Jumaltenpuiden sukuun kuuluu noin kymmenen lajia, joiden levinneisyysalue ulottuu Aasiasta Oseanian pohjoisosiin. Kiinassa lajeja on noin kuusi, joista viisi on kotoperäisiä. Sukuun kuuluvia lajeja ovat:

  • Haisujumaltenpuu eli isojumaltenpuu eli jumaltenpuu (Ailanthus altissima (Mill.) Swingle, synonyymeja Ailanthus cacodendron (Ehrh.) Schinz & Thell., Ailanthus glandulosa Desf., Ailanthus peregrina (Buc'hoz) F.A.Barkley, Rhus cacodendron Ehrh., Toxicodendron altissimum Mill.): Kasvaa luonnonvaraisena Kiinassa ja Taiwanissa ja jakautuu seuraaviin muunnoksiin:
  • Ailanthus excelsa Roxb.: Kotoisin Intiasta ja Sri Lankasta.
  • Ailanthus fordii Nooteboom: Kasvaa mäkien ja vuorien sekametsissä noin 600 metrin korkeudella Etelä-Guangdongissa sekä Etelä-Yunnanin Xishuangbannassa.
  • Ailanthus giraldii Dode): Kasvaa valoisissa metsissä Kiinan Gansun, Shaanxin, Sichuanin ja Yunnanin maakuntien vuoristoseuduilla.
  • Ailanthus guangxiensis X.L.Mo ex C.F.Liang & X.L.Mo: Kotoperäinen laji, joka viihtyy trooppisissa karstilaaksometsissä noin 300 metrin korkeudella. Kasvaa ainoastaan Longzhoussa ja Lounais-Guangxin Ningmingissä.
  • Ailanthus integrifolia (Lam.) kasvaa Kaakkois-Aasian sademetsissä.
  • Ailanthus triphysa (Dennstedt) Alston (synonyymeja Ailanthus malabarica DC., Ailanthus imberbiflora F.Muell.): Kasvaa luonnonvaraisena Intiassa, Sri Lankassa, Thaimaassa, Kambodžassa, Vietnamissa, Kiinassa, Malesiassa, Indonesiassa, Australiassa ja Filippiineillä.
  • Silkkijumaltenpuu eli nukkajumaltenpuu (Ailanthus vilmoriniana Dode): Kasvaa valoisissa metsissä rinteillä tai vuoristolaaksoissa 500–2800 metrin korkeudella Kiinan Hubein, Sichuanin ja Yunnanin maakunnissa.

Lähteet
  1. Jumaltenpuut – Ailanthus Laji.fi. Viitattu 7.7.2022.
  2. Ailanthus Desf. Plants of the World Online. Viitattu 7.7.2022.
  3. Ailanthus Desf. World Flora Online. Viitattu 7.7.2022.
  4. Ailanthus Desf. GBIF. Viitattu 7.7.2022.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.