Jumalat juhlivat öisin

Kirjan ensimmäisessä osassa tutustutaan Richard Papeniin, joka lähtee kotikaupungistaan Planosta opiskelemaan Vermontin Hampden Collegeen. Richard haluaisi opiskella kreikan kieltä mutta hänelle kerrotaan, että muinaiskreikan kurssi on täynnä, koska opettaja, Julian Morrow ottaa kursilleen vain viisi oppilasta. Richard ei kuitenkaan suostu antamaan periksi ja hän tutustuu kurssin muihin oppilaisiin. Kurssilaiset ovat tiivis ryhmä, johon kuuluvat vanhat ystävykset Bunny ja Henry, kaksoset Camilla ja Charles sekä Francis, kaikki rikkaista suvuista. He neuvovat Richardia miten päästä opettajan suosioon ja mukaan kurssille.

Syksy on leppoisa, alkoholin ja uusien ystävyyssuhteiden kyllästämä ja porukka viettää viikonloppuja Francisin maalaistalossa. Richard panee kyllä merkille, että jotain epätavallista saattaa olla tekeillä, mutta sivuuttaa asian olankohautuksella. Talviloman lähestyessä Richard ahdistuu, koska hän ei halua palata perheensä luokse Kaliforniaan. Muut lähtevät joko sukulaistensa luokse tai Bunnyn ja Henryn tapauksessa Roomaan lomalle. Richard jää Hampdeniin talveksi, hankkii huonon asunnon ja jatkaa töitään kampuksella. Talvi on pitkä ja kylmä, ja lopulta avun pyytämiseen liian ylpeä Richard sairastuu keuhkokuumeeseen ja tuupertuu lämmittämättömän loukkonsa lattialle. Henry, joka on palannut Roomasta aikaisin, vie Richardin sairaalaan ja ottaa hänet lopputalveksi luokseen asumaan.

Talviloman jälkeen jokin on muuttunut. Välit ryhmäläisten kesken tuntuvat kireiltä. Richard saa tietää, kuinka paljon rahaa Henry käytti todellisuudessa rutiköyhään Bunnyyn Rooman-reissulla, ja viimeistään Henryn hankkimat lentoliput Etelä-Amerikkaan herättävät hänen epäilyksensä. Lopulta Henry kertoo Richardille, että mytologiasta kiinnostuneet nuoret olivat syksyn aikana yrittäneet ikivanhaa rituaalia, Bakkheiaa, vaipuakseen hurmioon. Vain Bunny oli jättäytynyt viime hetkellä pois.

Huumeisen harhaisessa ja hurmoksellisessa tilassa joku ryhmästä oli vahingossa tappanut maanviljelijän. Bunny saa tietää asiasta ja alkaa hiillostaa ryhmäläisiä. Henry päättää vaientaa Bunnyn, jottei tämä livauta tietoa väärälle ihmiselle ja saata kaikkia heitä vankilaan. Richardkin on liian syvällä ryhmässä ja heidän salaisuuksissaan voidakseen perääntyä. Bunnyn kimppuun käydään tämän ollessa kävelyllä ja hänet työnnetään rotkoon.

Kirjan toinen osa kertoo Bunnyn kuoleman jälkeisestä ajasta. Myöhäinen lumi peittää ruumiin ja etsinnöistä syntyy valtakunnallinen uutinen. FBI saapuu selvittämään hämärää tapausta, muttei päädy siihen tulokseen, että kuolema olisi murha. Bunny haudataan ja kaiken pitäisi olla hyvin.

Bunny on kuitenkin viimeisinä päivinä lähettänyt Julianille kirjeen, jossa hän kertoo maanviljelijän surmasta. Julian säikähtää ja lähtee pikaisesti kampukselta, sillä hän ei tahdo sekaantua asiaan.

Ryhmän asetelma on muuttunut ja mielenterveydet rakoilevat. Tilanne kärjistyy siihen, että pahasti alkoholisoitunut Charles pelkää Henryn tappavan hänetkin ja ryntää hotelliin, jossa Camilla välttelee sairaalloisen mustasukkaista veljeään. Charles yrittää ampua Henryn, mutta osuu Richardiin. Henry ampuu itseään päähän lopettaen koko selkkauksen. Muut selviytyvät ja jatkavat elämiään ajautuen erilleen.

Kriitikot ja monet kirjailijat ovat kehuneet Donna Tartin esikoisteosta. John Grisham kehui teosta seuraavasti ”Millainen esikoisteos! Tämä tarina on joustavasti kirjoitettu, hauska, surullinen ja pelottava – sitä ei voi kerta kaikkiaan jättää kesken. Sitten Vuorovetten prinssin en ole nauttinut mistään kirjasta näin paljon.” John Grishamin lisäksi kirjaa on kehunut myös Ruth Rendell.

• Tommi Melender Romaani katsoo menneeseen maailmaan blogi Imagessa 7.12.2013 (julkaistu myös Parnassossa)