Julius von Haast

Johann Franz Julius von Haast (1. toukokuuta 1822 Bonn – 16. elokuuta 1887 Christchurch, Uusi-Seelanti) oli saksalainen geologi, luonnontutkija ja paleontologi.

Julius von Haast

Haast opiskeli geologiaa ja mineralogiaa Bonnin yliopistossa. Hän matkusteli laajalti Euroopassa ja asettui Frankfurtiin kirjakauppiaaksi. Noin vuonna 1846 hän avioitui Antonia Johanna Caroline Schmittin kanssa. Vuonna 1858 hän ryhtyi englantilaisen laivanvarustajan Willis, Gann and Companyn bulvaaniksi ja matkusti Uuteen-Seelantiin tutkimaan saksalaisemigraation mahdollisuuksia. Näihin aikoihin Haast jäi leskeksi ja hänen 10-vuotias poikansa Robert jäi Saksaan äitinsä sukulaisten luo.

Haast saapui Aucklandiin Evening Starilla 21. joulukuuta 1858, vain päivää ennen itävaltalaista fregattia Novaraa, jonka geologiin Ferdinand Hochstetteriin Haast pian tutustui, ja heistä tuli elinikäiset ystävykset. He yhdistivät voimansa ja tekivät useita tutkimusretkiä Aucklandin lähistölle. Hochstetter palasi Eurooppaan 1859 lopulla, mutta Haast jäi viranomaisten pyynnöstä tutkimaan maan mineraalivarantoja. Helmikuussa 1861 Haast nimitettiin provinssin geologiksi ja Englannin alamaiseksi. 25. kesäkuuta 1863 Haast ja Mary Dobson vihittiin Christchurchissa, ja heille syntyi sitten neljä poikaa ja tyttö.

Haastin tehtäväksi määrättiin Canterburyn ja Nelsonin provinssien maaperän ja mineraalivarojen kartoittaminen, minkä hän myös henkilökohtaisesti teki suorittamalla lukuisia vaarallisia tutkimusretkiä provinssien kaikkiin kolkkiin. 1879 hän julkaisi tutkimuksistaan raportin Geology of the provinces of Canterbury and Westland, New Zealand.

1861 Haast perusti Canterburyyn filosofisen instituutin. Instituutista tuli suosittu, ja sen rohkaisemana Haast perusti Canterburyyn museon. Jo 1861 hän oli museoinut omia näytteitään. 1865 löydettiin eräästä suosta useita hyväkuntoisia moan luurankoja, jotka toimitettiin Haastille. Hän vaihtoi niitä eri maiden museoista saatuihin näytteisiin, jotka rikastuttivat suuresti museon kokoelmia. Nopea kasvu pakotti museon laajentamiseen, ja uusi museorakennus avattiin 1870. Haast oli valittu museon johtajaksi jo 1868.

1871 Canterburyyn perustettiin Uuden-Seelannin yliopiston alainen oppilaitos, Canterbury College, jonka geologian ja paleontologian lehtorina Haast toimi. 1876 hänet nimitettiin oppilaitoksen ensimmäiseksi geologian professoriksi, missä virassa hän toimi kuolemaansa saakka.

Haast valittiin Royal Societyn jäseneksi 1868. Vuonna 1862 hänet nimitettiin Tübingenin yliopiston filosofian kunniatohtoriksi, ja 1875 Itävallan keisari löi hänet ritariksi, mikä oikeutti hänet käyttämään nimeä von Haast.

Haast tutki luontoa laajalti. Hän nimesi useita uusia kasvilajeja, tutki lintuja ja nisäkkäitä. Hän nimesi sukupuuttoon kuolleen haastinkotkan 1872. Hänen johdollaan suoritettiin kaivauksia maorien vanhoilla asuinsijoilla, ja tärkeät etnologiset tutkimustulokset myös julkaistiin.