Julius Rudolf Osberg

Julius Rudolf Osberg (19. tammikuuta 1842 Helsinki – 28. huhtikuuta 1910 Helsinki) oli suomalainen valtioneuvos, senaatin protokollasihteeri ja helsinkiläisen Osbergin konepajan omistaja.[1][2]

Osbergin vanhemmat olivat ruotsalainen kupariseppä, tehtailija Karl August Osberg (1807–1863) ja Anna Juliana Jürgenfeld (1806–1869). Perhe muutti Virosta Helsinkiin 1840 ja Karl August Osberg perusti Mikonkadulle vuonna 1845 oman kuparisepänverstaan. Julius Rudolf Osberg pääsi ylioppilaaksi Helsingin yksityislyseosta 1862 ja hän opiskeli Helsingin yliopistossa suorittaen tuomarintutkinnon 1870. Osberg sai varatuomarin arvon 1872.[1][2]

Osberg toimi Suomen senaatin oikeusosastolla ylimääräisenä kopistina 1871–1874, kopistina 1874–1880, kanslistina 1880–1885, registraattorina 1885 ja protokollasihteerinä 1885–1896. Hän erosi virasta 1896 omasta pyynnöstään ja sai valtioneuvoksen arvon 1899.[1]

Osberg osti vuonna 1882 konkurssihuutokaupasta talousvaikeuksiin joutuneen suuren helsinkiläisen Osberg & Baden' konepajan jonka omistajina olivat olleet hänen veljensä insinööri Oskar Osberg ja lankonsa insinööri August Bade. Konepajan toiminta jatkui nyt Osbergin konepajan nimellä ja Oskar Osberg johti konepajaa yksin Baden muutettua Venäjälle vuonna 1882. Julius Rudolf Osberg oli konepajan omistajana vuoteen 1892 saakka jolloin konepajan osti Siltarakennus Oy ja tästä sai alkunsa Kone- ja Siltarakennus Oy. Julius Rudolf Osberg oli uudessa yhtiössä osakkeenomistajana ja yhtiön hallituksen jäsenenä.[1]

Osberg omisti vuosina 1877–1898 Porvoon Veckjärvellä sijaitsevan Domargårdin kartanon. Hän lahjoitti kartanon 1898 kahdelle tyttärelleen ja muutti asumaan Helsinkiin. Osberg sairasti diabetesta ja hän kuoli Helsingissä 1910.[1]

Julius Rudolf Osberg oli naimisissa vuodesta 1873 Adèle Therese Schiefnerin (1845–1915) kanssa jonka isä oli konsuli Ignatz Schiefner.[1]