Julius Lyly

Lylyn vanhemmat olivat Limingan kirkkoherra, teologian tohtori Julius Immanuel Bergh ja Olivia Wilhelmina Bergroth. Hän pääsi ylioppilaaksi 1876 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1882, lisensiaatiksi 1889 ja tohtoriksi 1890. Lyly väitteli filosofian tohtoriksi ensimmäisellä suomenkielisellä filosofian väitöskirjalla, jonka nimenä oli Plootinos sielun substantsiaalisuudesta.[1]

Lyly toimi Helsingin suomalaisen alkeisopiston latinan ja suomen kielen opettajana 1884–1885, Hämeenlinnan normaalilyseon opettajana 1885–1887, Turun klassillisen lyseon latinan ja kreikan kollegana 1888–1889 sekä Viipurin klassillisen lyseon lehtorina 1889–1903. Opettajan työn ohella hän oli Viipurin Sanomien toimittajana 1889–1893 ja päätoimittajana 1893–1903.

Lyly oli Viipurin kaupunginvaltuuston jäsenenä 1896–1899 ja 1900–1903. Hän oli Viipurin työväenyhdistyksen puheenjohtajana 1891–1903 ja kuului kagaalin johtohenkilöihin Itä-Suomessa. Puoluekannaltaan Lyly oli lähinnä vasemmistolainen nuorsuomalainen. 1900-luvun alussa hänet karkotettiin Suomesta hänen vastustettuaan Nikolai Bobrikovin sortohallitusta ja vaadittuaan työväestön aseman kohentamista. Lyly teki itsemurhan Saksassa 1903. Hänen hautajaisistaan Viipurissa muodostui suuri mielenilmaus venäläistä sortohallintoa vastaan.

Julius Anselm Lyly oli vuodesta 1885 naimisissa näyttelijä Ada Sofia Cajanderin (1864–1942) kanssa.[2]

• Plootinus sielun substantsiaalisuudesta, väitöskirja. Helsinki 1889
• Suomen kansalais-katkismus. 1902

• Heikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto, s. 479. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.

• Sainio, Venla: / Lyly, Julius (1856–1903). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.