Julius Adalbert Joakim von Minkwitz

Julius Adalbert Joakim von Minkwitz, vuoteen 1876 Mickwitz (3. huhtikuuta 1820 Paide, Vironmaan kuvernementti – 26. toukokuuta 1892 Helsinki) oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut kenraalimajuri, insinööri, virkamies ja suomalainen aatelinen.[1]

Mickwitzin vanhemmat olivat kouluylitarkastaja Joakim Henrik Mickwitz ja Helena Glück ja puoliso vuodesta 1842 Helena Sophie von Kruse af Blumenhoff. Myös heidän pojastaan Alexander Joakim von Minkwitzistä tuli kenraalimajuri. Julius Adalbert Joakim Mickwitz valmistui Venäjän tie- ja vesikulkulaitoksen insinöörikunnan tie- ja vesikulkuliikenneopistosta Pietarista ja hänet määrättiin vuonna 1839 vänrikkinä Venäjän tie- ja vesikulkulaitosten insinöörijoukkoihin. Aliluutnantiksi hänet ylennettiin 1840 ja luutnantiksi 1841, jolloin hänet määrättiin Suomen tie- ja vesikulkulaitoksen johtokunnan palvelukseen 4. luokan insinöörinä.[1]

Vuonna 1847 Mickwitzistä tuli Saimaan kanavan rakennusaseman päällikkö, hänet ylennettiin kapteeniksi ja samalla 3. luokan insinööriksi ja siirrettiin Saimaan kanavatyömaan 4. aseman päälliköksi. Majuriksi Mickwitz yleni 1854 ja 2. luokan insinööriksi 1855, jolloin hänet määrättiin Suomen insinöörijoukkojen päällikön apulaiseksi. Vuonna 1856 hänet nimitettiin Saimaan kanavatyömaan ylijohtajaksi ja ylennettiin everstiluutnantiksi ja 1. luokan insinööriksi, määrättynä tie- ja vesikulkulaitosten johtokunnan jäseneksi. Mickwitz nimitettiin vuonna 1858 Suomen vuorilaitoksen intendentiksi. Everstiksi hänet ylennettiin 1861 ja nimitettiin Suomen tie- ja vesikulkulaitosten ylihallituksen ylitirehtööriksi. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi 1866 ja nimitettiin jäseneksi Suomen rautatiehallitukseen 1868. Vuonna 1874 hänestä tuli Turku-Tampere-rautatietyömaan yli-insinööri, pysytettynä tie- ja vesikulkulaitosten ylihallituksen ylitirehtöörinä.[1]

Mickwitzille jälkeläisineen myönnettiin aatelisarvo heinäkuussa 1876, von Minkwitz -aatelissuku kirjattiin samana vuonna Suomen ritarihuoneeseen numerolla 251. Julius Adalbert Joakim von Minkwitz sai eron Suomen tie- ja vesikulkulaitosten ylihallituksen ylitirehtöörin tehtävästä ja samalla sotapalveluksesta lokakuussa 1885.[1]

Von Minkwitz oli aatelissäädyssä edustaja valtiopäivillä 1877–1878.[2]