Julija Jefimova

Julija Andrejevna Jefimova (ven. Юлия Андреевна Ефимова, s. 3. huhtikuuta 1992 Groznyi) on venäläinen uinnin maailman- ja Euroopan-mestari ja olympiamitalisti. Hän on pituudeltaan 178 senttimetriä.[1]

Mitalit

Maa:  Venäjä
Naisten uinti
Olympialaiset
HopeaaRio 2016100 m rintauinti
HopeaaRio 2016200 m rintauinti
 PronssiaLontoo 2012200 m rintauinti
MM-kilpailut (pitkä rata)
KultaaRooma 200950 m rintauinti
KultaaBarcelona 201350 m rintauinti
KultaaBarcelona 2013200 m rintauinti
KultaaKazan 2015100 m rintauinti
KultaaBudapest 2017200 m rintauinti
KultaaGwangju 2019200 m rintauinti
HopeaaRooma 2009100 m rintauinti
HopeaaShanghai 201150 m rintauinti
HopeaaShanghai 2011200 m rintauinti
HopeaaBarcelona 2013100 m rintauinti
HopeaaKazan 201550 m rintauinti
HopeaaBudapest 201750 m rintauinti
HopeaaBudapest 20174 × 100 m sekauinti
HopeaaGwangju 2019100 m rintauinti
 PronssiaBarcelona 20134 × 100 m sekauinti
 PronssiaBudapest 2017100 m rintauinti
 PronssiaGwangju 201950 m rintauinti
MM-kilpailut (lyhyt rata)
 PronssiaManchester 2008200 m rintauinti
EM-kilpailut (pitkä rata)
KultaaEindhoven 2008200 m rintauinti
KultaaBudapest 201050 m rintauinti
KultaaBudapest 2010100 m rintauinti
KultaaGlasgow 201850 m rintauinti
KultaaGlasgow 2018100 m rintauinti
KultaaGlasgow 2018200 m rintauinti
KultaaGlasgoe 20184 × 100 m sekauinti
HopeaaGlasgow 20184 × 50 m sekauinnin sekaviesti
HopeaaEindhoven 200850 m rintauinti
HopeaaEindhoven 20084 × 100 m sekauinti
HopeaaBudapest 20214 × 100 m sekauinti
 PronssiaBudapest 202150 m rintauinti
 PronssiaBudapest 2021200 m rintauinti
EM-kilpailut (lyhyt rata)
KultaaDebrecen 200750 m rintauinti
KultaaDebrecen 2007100 m rintauinti
KultaaDebrecen 2007200 m rintauinti
      HylättyHerning 201350 m rintauinti
      HylättyHerning 2013200 m rintauinti
      HylättyHerning 20134 × 50 m sekauinti
      HylättyHerning 20134 × 50 m sekauinnin sekaviesti
      HylättyHerning 2013100 m rintauinti

Jefimova sai nuorten EM-kilpailuissa Antwerpenissa 2007 kultaa 50 ja 200 metrin rintauinnissa ja 4 × 100 metrin sekauintiviestissä sekä hopeaa 100 metrin rintauinnissa. Hän voitti samana vuonna aikuisten lyhyen radan Euroopan-mestaruuden Debrecenissä 50, 100 ja 200 metrin rintauinnissa. Eindhovenin pitkän radan EM-kilpailuissa 2008 hän saavutti kultaa 200 metrin rintauinnissa ajalla 2.24,09 sekä hopeaa 50 metrin rintauinnissa ja 4 × 100 metrin sekauintiviestissä. Lyhyen radan MM-kilpailuissa Manchesterissa hän oli kolmas 200 metrin rintauinnissa. Pekingin olympialaisissa hän sijoittui 100 metrin rintauinnissa neljänneksi ja 200 metrin rintauinnissa viidenneksi.[2]

Jefimova voitti 50 metrin rintauinnin maailmanmestaruuden Roomassa 2009 maailmanennätysajalla 30,09[3] ja sai hopeaa 100 metrin rintauinnissa. Hän voitti Budapestissa 2010 Euroopan-mestaruuden 50 metrin (30,29) ja 100 metrin (1.06,32) rintauinnissa. Shanghain MM-kilpailuissa 2011 hän sai hopeaa 50 ja 200 metrin rintauinnissa ja sijoittui neljänneksi 100 metrin rintauinnissa. Lontoon olympialaisissa 2012 hän saavutti pronssia 200 metrin rintauinnissa ja oli seitsemäs 100 metrin rintauinnissa.[2]

Jefimova ui Barcelonan MM-kilpailuissa 2013 50 metrin rintauinnin alkuerissä maailmanennätyksen 29,78, jonka Rūta Meilutytė rikkoi välierissä ajalla 29,48.[3] Loppukilpailussa Jefimova voitti kultaa ajalla 29,52. Hän voitti kultaa myös 200 metrin rintauinnissa ajalla 2.19,41 sekä hopeaa 100 metrin rintauinnissa ja pronssia 4 × 100 metrin sekauintiviestissä. Saman vuoden joulukuussa Herningin lyhyen radan EM-kilpailuissa hän sai alun perin kultaa 50 ja 200 metrin rintauinnissa sekä 4 × 50 metrin naisten ja sekajoukkueiden sekauintiviesteissä. Lisäksi hän oli toinen 100 metrin rintauinnissa.[2]

Lokakuussa 2013 Jefimova antoi positiivisen dopingnäytteen. Hän sai lopulta 16 kuukauden kilpailukiellon ja kaikki hänen tuloksensa 31. lokakuuta 2013 lähtien hylättiin. Näin hän menetti muun muassa Herningin lyhyen radan EM-kilpailuissa saavuttamansa mitalit.[4]

Jefimova voitti Kazanissa 2015 maailmanmestaruuden 100 metrin rintauinnissa ajalla 1.05,66 ja sai pronssia 50 metrin rintauinnissa ajalla 30,13.[2]

Jefimova antoi tammikuussa 2016 meldoniumia sisältäneen dopingnäytteen.[5] Kansainvälinen uimaliitto FINA ilmoitti 25. heinäkuuta 2016 ettei Jefimova, yhdessä kuuden muun venäläisuimarin kanssa, saa osallistua Rion olympialaisiin.[6] Urheilun kansainvälinen vetoomustuomioistuin CAS kuitenkin hyväksyi hänen valituksensa juuri ennen olympialaisia.[5]

Jefimova saavutti Rio de Janeiron olympialaisissa 2016 hopeaa 100 metrin rintauinnissa ajalla 1.05,50 ja 200 metrin rintauinnissa ajalla 2.21,97.[2] Budapestin MM-kilpailuissa 2017 hän voitti kultaa 200 metrin rintauinnissa ajalla 2.19,64. Lisäksi hän sai hopeaa 50 metrin rintauinnissa ja 4 × 100 metrin sekauintiviestissä sekä pronssia 100 metrin rintauinnissa.[7]

Jefimova voitti Glasgow'n pitkän radan EM-kilpailuissa 2018 kultaa 50 metrin rintauinnissa ajalla 29,81, 100 metrin rintauinnissa ajalla 1.05,53, 200 metrin rintauinnissa ajalla 2.21,31 ja 4 × 100 metrin sekauintiviestissä. Lisäksi hän sai hopeaa sekajoukkueiden 4 × 100 metrin sekauintiviestissä.[2]

Jefimova voitti Gwangjun MM-kilpailuissa 2019 kultaa 200 metrin rintauinnissa ajalla 2.20,17. Lisäksi hän saavutti hopeaa 100 ja pronssia 50 metrin rintauinnissa. Budapestin EM-kilpailuissa 2021 hän saavutti hopeaa naisten 4 × 100 metrin sekauintiviestissä sekä pronssia 50 ja 200 metrin rintauinneissa.[2]

Lähteet

  1. Yuliya Yefimova sports-reference.com. Arkistoitu 4.12.2016. Viitattu 18.12.2013. (englanniksi)
  2. Efimova, Yuliya swimrankings.net. Viitattu 24.12.2021. (englanniksi)
  3. Record history for 50m Breaststroke Women Long Course (50 m) swimrankings.net. Viitattu 15.9.2016. (englanniksi)
  4. Efimova decision (PDF) fina.org. Arkistoitu 19.5.2014. Viitattu 11.12.2014. (englanniksi)
  5. Venäjän Julia Jefimova osallistuu sittenkin olympialaisiin savonsanomat.fi. 6.8.2016. Viitattu 15.9.2016.
  6. Seitsemälle venäläisuimarille kilpailukielto olympialaisiin - mukana moninkertainen MM-kultamitalisti iltalehti.fi. Viitattu 27.7.2016.
  7. Swimming - Yuliya Efimova the-sports.org. Viitattu 30.9.2017. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.