Julie de Lespinasse

Jeanne Julie Éléonore de Lespinasse syntyi Lyonissa Julie-Claude-Hilaire d’Albonin, joka oli perheensä ainoa perijä, aviottomana tyttärenä. Hänen äidillänsä oli aviomies, Comte d'Albon, mutta he erosivat hänen syntymänsä aikoihin ja vauva kastettiin kahden kuvitteellisen henkilön, Claude Lespinassen ja tämän vaimon Julie Navarren lapseksi. Hänen isänsä henkilöllisyys selvisi vasta, kun hänen ensimmäinen huolellinen elämänkerturinsa Marquis de Ségur vahvisti isäksi Gaspard de Vichy-Chamrondin, jonka sisko Marie Anne du Deffand pyöritti kuuluisaa pariisilaista salonkia.[1]

Aviottoman syntymänsä ja köyhyyden takia mlle de Lespinasse koki lapsuudessaan laiminlyöntiä. Hän sai peruskoulutuksen nunnaluostarista, mutta oli suurimmalta osin itseoppinut, jonka ansiosta hän pystyi myöhemmin pitämään pintansa Ranskan kärkiälykköjen joukossa. Vuonna 1754 Madame du Deffand houkutteli hänet Pariisiin, tunnistettuaan veljentyttärensä kyvyt.

Mlle de Lespinasse muutti tätinsä luo Pariisiin, kunnes kymmenen vuotta myöhemmin Madame du Deffand alkoi kadehtimaan nuoremman naisen vaikutusvaltaa nuorempiin salongeissa kävijöihin.

Mlle de Lespinasse perusti oman salonkinsa, joka houkutteli monia entisiä du Deffandin salongissa käyneitä. Matemaatikko ja kirjailija Jean le Rond d’Alembert loi läheisen ystävyyden hänen kanssaan ja jopa asui hänen luonaan, mutta heillä ei ollut romanttista suhdetta.[2] Kyseinen järjestely toi lisää mainetta salongille, josta tuli Encyclopédien kirjoittajien keskus. Muun muassa Denis Diderot teki hänestä kiistanalaisten dialogiensa, teoksen nimeltään Le Rêve de d'Alembert, päähenkilön. Vaikka Mlle de Lespinassella ei ollut rikkauksia, korkeaa asemaa tai ylivoimaista kauneutta, hänellä oli älyä, viehätysvoimaa ja kykyjä emäntänä, joiden myötä hänen salonkitilaisuuksistaan tuli Pariisin suosituimpia.

Kaksi nidettä sisältäen mlle de Lespinassen kirjeitä julkaistiin vuonna 1809. Ne esittivät hänet harvinaisen intohimon omaavana kirjoittajana. Kirjeet keskittyvät hänen rakkauteensa kahteen mieheen, Don José y Gonzaga Marquis de Moraan, joka oli espanjalaisen suurlähettilään poika, ja Jacques-Antoine-Hippolyte Comte de Guibertiin, joka oli ranskalainen kenraali ja kirjailija. Vähemmän maltillisen filosofisesti kuin Madame de Staëlin, ne tarjoavat kuvan naisesta, joka näki itsensä sankarittarena uhraamassa kaiken rakkauden vuoksi.

Vuoden 1776 alusta lähtien mle de Lespinasse oli voinut pahoin henkisesti ja fyysisesti, ilmeisesti Comte de Guilbertin takia.[2] Hänellä oli ollut masentuvaisia taipumuksia ja seurauksena ollut oopiumiriippuvuus saattoi kiihdyttää romahdusta. Hän kuoli Pariisissa 43 vuoden iässä, mahdollisesti tuberkuloosiin.[1]