Juliana (Alankomaat)
Kuningatar Juliana (Juliana Emma Louise Wilhelmina van Oranje-Nassau, 30. huhtikuuta 1909 − 20. maaliskuuta 2004) oli Alankomaiden kuningatar äitinsä kuningatar Vilhelmiinan kruunusta luopumisesta 1948 alkaen, kunnes itse luovutti kruunun tyttärelleen Beatrixille vuonna 1980. Vuosina 1980–2004 hän oli Alankomaiden kuningataräiti.[1]
Juliana | |||||
---|---|---|---|---|---|
Juliana vuonna 1961. | |||||
Alankomaiden kuningatar | |||||
Valtakausi | 4. syyskuuta 1948 – 30. maaliskuuta 1980 | ||||
Edeltäjä | Vilhelmiina | ||||
Seuraaja | Beatrix | ||||
Syntynyt |
30. huhtikuuta 1909 Haag, Alankomaat | ||||
Kuollut |
20. maaliskuuta 2004 (94 vuotta) Baarn, Alankomaat | ||||
Puoliso | Bernhard von Lippe-Biesterfeld (1937–2004) | ||||
Lapset |
Beatrix Irene Margriet Christina | ||||
| |||||
Suku | Orania-Nassau | ||||
Isä | Henry | ||||
Äiti | Vilhelmiina | ||||
Uskonto | protestantti |
Varhainen elämä ja perhe-elämä
Juliana kävi alakoulua yhdessä muutamien muiden lasten kanssa, mutta suoritti yläkoulun yksityisopetuksessa, koska Alankomaiden perustuslain mukaan hänen oli oltava valmis tarvittaessa nousemaan valtaistuimelle 18 vuotta täytettyään. Täysi-ikäistyttyään ujo prinsessa nimitettiin valtioneuvoston jäseneksi, mutta hän jatkoi myös opintojaan Leidenin yliopistossa vuosina 1927–30. Juliana meni naimisiin tammikuussa 1937 saksalaissyntyisen prinssi Bernhardin kanssa. Heille syntyi neljä tytärtä: Beatrix, Irene, Margriet ja Christina. Sodan aikana Juliana oli lapsineen maanpaossa Kanadassa sillä välin kun Bernhard pysyi Lontoossa Englannissa.[2]
Alankomaiden kuningattarena
Vuosina 1947 ja 1948 Juliana toimi kahdessa jaksossa äitinsä sijaishallitsijana, kun tämä oli terveydellisistä syistä työkyvyttömänä.[2] Levottomuudet siirtomaissa vähensivät Vilhelmiinan kansansuosiota, ja hän päätti siirtää vallan Julianalle.
Juliana antoi suostumuksensa ns. Alankomaiden kuningaskunnan perustamiskirjalle, jossa määriteltiin Alankomaiden ja sen jäljellä olevien siirtomaiden (Alankomaiden Antillien ja Surinamen) suhde. Suriname itsenäistyi vuonna 1975, minkä Juliana tunnusti 25. marraskuuta.[3]
Vuonna 1953 Alankomaat kärsi merkittäviä tuhoja myrskyn jälkeen. Kuningatar Juliana auttoi henkilökohtaisesti pelastus- ja raivaustöissä, mikä vaikutti positiivisesti hänen kansansuosioonsa.[4]
Kuningattarena Juliana teki myös aktiivisesti hyväntekeväisyyttä. Viettäessään hopeahääpäiväänsä vuonna 1962, Juliana ja Bernhard lahjoittivat maata ja rahaa nuorisokeskuksien perustamiseksi ympäri maata. Valtaannousunsa 25-vuotisjuhlapäivänä, vuonna 1973, kuningatar lahjoitti suuren summan rahaa hopeajuhlavuotensa nimeä kantavaan rahastoon, jolla avustettiin avun tarpeessa olevia lapsia. Täyttäessään 70, vuonna 1979, hän lahjoitti valtiolta saadun syntymäpäivälahjansa YK:n kansainvälisen lapsen vuoden toiminnan hyväksi.[3]
Kuningattarena Juliana oli maanläheinen, ajeli polkupyörällä, asioi tavallisten kansalaisten tapaan supermarketeissa ja halusi alamaistensa puhuttelevan häntä ”rouvaksi”.[2][5] Hänestä käytettiin myös lempinimeä "Kansan kuningatar".[6]
Kruunusta luopuminen ja myöhempi elämä
30. huhtikuuta 1980 hän luovutti kruunun omasta tahdostaan tyttärelleen Beatrixille.[2]
Kruunusta luopumisensa jälkeen Juliana jatkoi työtä julkisuudessa 1990-luvun lopulle asti.[2] Hän kärsi dementiasta, jonka arveltiin liittyvän Alzheimerin tautiin. Hän kuoli maaliskuussa 2004 keuhkokuumeen aiheuttamiin komplikaatioihin.[7]
Julianan viimeisiin toivomuksiin kuului se, että hautajaisiin osallistuvat pukeutuisivat valkoiseen, joka symboloi toivoa. Kuningatar Beatrix ja useat muut paikalla olevat kuninkaalliset noudattivat tätä.[6] Kuningatar on haudattu Nieuwe Kerkiin Delftin kaupunkiin.[8]
Kunnianosoituksia
Kuningattarelle on myönnetty seuraavat ulkomaalaiset kunniamerkit:
- Itävallan tasavallan kunniamitali (Itävalta, 1961)[9]
- Pyhän Olavin ritarikunta (Norja, 1946)[10]
- Sukkanauharitarikunta (Iso-Britannia, 1958)[11]
- Legion of Merit (USA, 1958)[12]
Lähteet
- Kuningatar Juliana Muistot – Helsingin Sanomat. 20.3.2004. Viitattu 27.12.2019.
- Juliana Encyclopædia Britannica. Viitattu 13.5.2019. (englanniksi)
- Queen Juliana (1909-2004) - In memoriam Royal House of the Netherlands. 20.1.2015. Viitattu 9.3.2023. (englanniksi)
- What Dutch 'bicycling monarchs' can teach world's royals CNN. 30.4.2013. Viitattu 9.3.2023. (englanniksi)
- Cook, Bernard A. (toim.): Europe Since 1945: An Encyclopedia, s. 701. Routledge, 2001. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- Dutch mourn Queen Juliana at funeral The Irish Times. Viitattu 9.3.2023. (englanniksi)
- Former Dutch Queen Dies at 94 NBC News. 20.3.2004. Viitattu 21.4.2020. (englanniksi)
- Koningin Juliana Oude en Nieuwe Kerk Delft. Viitattu 9.3.2023. (hollanniksi)
- Anfragebeantwortung (pdf) (s. 111) parlament.gv.at. 2012. Viitattu 8.3.2023. (saksaksi)
- Den kongelige norske Sanct Olavs Orden Norges Statskalender for Aaret 1954. 1954. Viitattu 8.3.2023. (norjaksi)
- List of the Knights of the Garter (1348-present) heraldica.org. Viitattu 8.3.2023. (englanniksi)
- Juliana Wilhelmina - Recipient - valor.militarytimes.com. Viitattu 8.3.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Juliana (Alankomaat) Wikimedia Commonsissa
Edeltäjä: Vilhelmiina |
Alankomaiden hallitsija 1948–1980 |
Seuraaja: Beatrix |