Julia de Burgos

Julia Constanza Burgos García syntyi vuonna 1914 Puerto Ricon Carolinassa.[1] Hänen äitinsä Paula García Burgos oli kotiäiti ja hänen isänsä Francisco Burgos Hans maanviljelijä ja kansalliskaartin sotilas. Perheeseen syntyi 13 lasta, joista Julia oli vanhin. Lapsista kuusi kuoli ennen aikuisuutta.[2]

Koska Julia oli Burgosien vanhin lapsi, hän sai mahdollisuuden koulutukseen. Hän opiskeli ensin Puerto Ricon yliopiston high schoolissa ja myöhemmin itse yliopistossa. High school -aikana Burgos kiinnostui klassisesta runoudesta, ja häneen vaikuttivat erityisesti Pablo Neruda, Clara Lair ja Rafael Alberti.[3] Burgos sai vuonna 1933 oikeuden toimia opettajana, mutta taloudellisten syiden takia hän joutui jättämään opintonsa kesken.[4]

Burgos toimi valmistuttuaan opettajana Cedro Arribassa, ja toimi vuonna 1936 naisjärjestö Frente Unido Femeninon pääsihteerinä. Hän piti puheita, kirjoitti ja kirjeitä ja puhui Puerto Ricon kansallispuolueen johtajan Pedro Albizu Camposin vapauttamisen puolesta.[2] Burgosin oli innostanut kansalaisaktivismin pariin hänen ensimmäinen aviomiehensä Rubén Rodríguez Beauchamp.[3] He erosivat vuonna 1937. Samana vuonna Burgos julkaisi omakustanaisesti ensimmäisen runokokoelmansa Poemas exactos a mi misma. Siinä hän kirjoittaa erityisesti kansallispuolueen vallankumouksellisesta isänmaallisuudesta. Hän ei kuitenkaan ollut tyytyväinen kokoelmaansa ja vaikeni myöhemmin siitä.[4] Burgos ei poikkeuksellisesti eronsa jälkeen ottanut käyttöönsä tyttönimeänsä vaan lisäsi sukunimensä eteen omistajuutta osoittavan etuliitteen ”de”.[1]

Burgosin toinen runokokoelma Poema en veinte surcos julkaistiin vuonna 1938. Runoissa on paljon viittauksia Burgosin kotimaahan Puerto Ricoon, ja esimerkiksi kokoelman tunnetuin runo ”Rio Grande de Loiza” viittaa samannimiseen jokeen, jonka varrella Burgos vietti ison osan lapsuudestaan. Kolmannesta teoksestansa Cancion de la verdad sencilla Burgos palkittiin vuonna 1940 Puerto Ricon kirjallisuusinstituutin palkinnolla.[4]

Burgos oli 1930-luvulla aloittanut suhteen dominikaanilaisen poliittisen pakolaisen ja intellektuellin Juan Isidro Jimenes Grullónin kanssa. He muuttivat vuonna 1940 New Yorkiin ja sieltä seuraavana vuonna Kuubaan. Heidän suhteensa alkoi kuitenkin rakoilla, sillä Grullónin perhe ei hyväksynyt suhdetta.[1] Burgosin myöhemmässä tuotannossa näkyy epäonnistuneen romanssin vaikutus.[3]

Burgos muutti vuonna 1942 takaisin New Yorkiin ja kirjoitti runoja mutta myös espanjankieliseen sosialistilehteen Pueblos Hispanosiin.[1] Hän osoitti tuonna aikana solidarisuutta myös Harlemin afroamerikkalaisia kohtaan. Burgosillä itsellään oli afrikkalaisia sukujuuria, ja hän kirjoitti asiasta runossa ”Ay ay ay de la Grifa Negra”.[2]

Burgosilla oli New Yorkissa lyhyt avioliitto puertoricolaisen muusikon Armando Marínin kanssa. Burgos kärsi viimeiset vuotensa masennuksesta ja alkoholismista, ja hän oli pitkiä aikoja sairaalahoidossa. Hän sairasti alkoholismin seurauksena kirroosia ja keuhkosairautta. Burgos löydettiin aamuyöstä 5. heinäkuuta 1953 kadulta tajuttomana ja ilman henkilötodistusta. Hän kuoli myöhemmin sairaalassa. Kuolinsyyksi merkittiin kirroosin pahentama keuhkokuume.[1]