Julija Tymošenko

Julija Tymošenko puhumassa Radassa helmikuussa 2005.

Tymošenko nimitettiin pääministeriksi tammikuussa 2005 Viktor Juštšenkon noustua presidentiksi vuoden 2004 presidentinvaalien ja marraskuun 2004 – tammikuun 2005 "oranssin vallankumouksen" jälkeen.

Tymošenkon tavoitteisiin kuului 1990-luvulla oligarkkien käsiin yksityistettyjen yhtiöiden yksityistämisten purkaminen ja niiden yksityistäminen uudelleen.

Kesällä 2005 Tymošenko järjesti pääministerinä Ukrainan maakaasukauppojen välitysyhtiöön liittyvän tutkinnan. Tymošenkon nimeä ei mainittu epäiltyjen joukossa.

Tymošenkon hallitus erotettiin korkeimman hallinnon lahjusepäilyjen vuoksi syyskuussa 2005. Ukrainan presidentinhallinnon johtajan tehtävistä eronnut Oleksandr Zintšenko syytti presidentti Juštšenkon lähimpiä liittolaisia korruptiosta. Juštšenko syytti hallitusta keskittymisestä keskinäisiin valtakamppailuihin, ennemmin kuin Oranssin vallankumouksen päämäärien ajamiseen.

Hallituskriisiä edelsi metallitehtaan yksityistämisen purkaminen Nikopolissa. Sen oli saanut alun perin hallintaansa Viktor Pintšuk, entisen presidentti Leonid Kutšman vävy. Muutamien oikeuden määräysten jälkeen se päätyi Tymošenkon tukemalle liikemiehelle. Tymošenkon ja presidentti Juštšenkon ystävän ja kansallisen turvallisuusneuvoston sihteerin ja puolustusneuvoston johtajan Petro Porošenkon välillä käytiin myös valtakamppailua.[5]

Uutta hallitusta valittiin muodostamaan Dnipropetrovskin alueen kuvernööri Juri Jeh’anurov.

Tymošenko ilmoitti 12. syyskuuta 2005 vievänsä oman puolueensa maaliskuun 2006 vaaleihin ja osallistuvansa haastajana vuoden 2009 presidentinvaaleihin. Juštšenko syytti Tymošenkoa seuraavana päivänä pääministerin asemansa väärinkäytöstä oman yhtiönsä kahdeksan miljardin hryvnjan velkojen mitätöimiseksi.

Parlamenttivaaleihin 26. maaliskuuta 2006 Julija Tymošenkon ryhmittymä lähti oranssikoalition säilyttämisen hengessä tavoitteenaan estää Viktor Janukovytšin johtaman Alueiden puolueen nousu hallituspuolueeksi.

Pitkittyivät hallitusneuvottelut perustuivat lähinnä Meidän Ukrainamme ja Julija Tymošenkon ryhmittymän paikkajakoon. Juštšenkoa kannattava Meidän Ukrainamme antoi vaalien jälkeen ymmärtää olevan myös mahdollista, että se muodostaa Julija Tymošenkon ryhmittymästä riippumatta Alueiden puolueen kanssa hallituksen.

Meidän Ukrainamme ilmoitti suostuvansa, että Tymošenkosta tulee pääministeri, mutta halusi Petro Porošenkon radan puhemieheksi tuottaen näin oranssikoalition kolmannelle puolueelle, Ukrainan sosialistiselle puolueelle, ja sen puheenjohtajalle Morozille pettymyksen. Tymošenko ilmoitti, että oranssikoalitio on kuollut ja että Juštšenkon tulee hajottaa rada sekä järjestää uudet parlamenttivaalit, vaihtoi Ukrainan sosialistinen puolue puolta ja liittoutui Alueiden puolueen johtamaan hallituskoalitioon.

Mikheil Saakašvili, Julija Tymošenko ja Viktor Juštšenko Euroopan kansanpuolueen kokouksessa lokakuussa 2007.

Syyskuun 2007 parlamenttivaaleissa Tymošenkon ja Juštšenkon ryhmien muodostama liitto voitti niukasti pääministeri Janukovytšin kannattajat. Janukovytšin puolue tosin sai vaaleissa suurimman yksittäisen äänimäärän. 29. marraskuuta Julija Tymošenkon ryhmittymä ja Juštšenkoa kannattava Meidän Ukrainamme allekirjoittivat liittoutumissopimuksen. 18. joulukuuta Tymošenko valittiin uudeksi pääministeriksi. Hän sai 226 kannatusääntä, joka on pienin valinnan mahdollistava määrä.[6]

Tymošenko oli ehdokkaana vuoden 2010 presidentinvaaleissa. Toisella kierroksella hän hävisi Janukovytšille muutamalla prosenttiyksiköllä. Lopulta hän tunnusti vaalitappionsa.[7][8] Pian vaalien jälkeen hänet pakotettiin eroamaan pääministerin tehtävistä.[9]

Valtionsyyttäjänvirasto asetti Tymošenkon syytteeseen valtion varojen väärinkäyttöepäilyn vuoksi joulukuussa 2010.[10] Tymošenko pidätettiin 5. elokuuta 2011 ja häntä syytettiin oikeuden halventamisesta. Lisäksi häntä vastaan on nostettu useita oikeusjuttuja. Pidätys nostatti vastalauseita niin Ukrainassa kuin ulkomaillakin.[11]

Lokakuussa 2011 Tymošenko sai seitsemän vuoden vankeustuomion valtaoikeuksien väärinkäytöstä. Tuomarin mukaan Tymošenko käytti valtaansa rikollisesti ja Ukrainaa vahingoittavasti 2009, kun hän solmi kaasusopimuksen ukrainalaisen Naftogazin kanssa. Ukrainan valtio olisi kärsinyt kaupassa jopa 140 miljoonan euron tappiot.[12]

Seitsemän vuoden vankeustuomiota kärsivä Tymošenko pakotettiin selkävaivojen vuoksi sairaalaan väkivalloin. Sen jälkeen hän aloitti syömälakon.[13]

Julia Tymošenko vapautettiin Harkovan vankilasta 22.2.2014 Kiovan Itsenäisyysaukion mielenosoitusten ja presidentti Viktor Janukovytšin syrjäyttämisen yhteydessä.[14] [15]

Tymošenko osallistui Ukrainan presidentinvaaleihin 2019 saaden ensi kierroksella 2 532 452 ääntä, mikä oli prosentuaalisesti 13,40. Hän jäi vaaleissa näin kolmannelle tilalle eikä päässyt mukaan toiselle kierrokselle lopulta valituksi tullutta Volodymyr Zelenskyiä ja istuvaa presidenttiä Petro Porošenkoa vastaan.[16]

Ukrainan parlamenttivaaleissa heinäkuussa 2019 Julija Tymošenkon puolue Batkivshchyna (Isänmaa) tuli kolmanneksi ja sai 8,2% äänistä.[17] Puolueen listalla sen johtaja ja perustaja Tymošenko oli listan ehdokas numero yksi.[18]