Jules Verne
Jules Gabriel Verne /ʒyl vɛʁn/ (8. helmikuuta 1828 Nantes, Ranska – 24. maaliskuuta 1905 Amiens, Ranska)[1] oli ranskalainen kirjailija, joka tunnetaan erityisesti tieteiskirjallisuuden edelläkävijänä. Verne kirjoitti muun muassa avaruusaluksista, lentolaitteista ja sukellusveneistä ennen kuin niitä oli olemassa.
Jules Verne | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 8. helmikuuta 1828 Nantes, Ranska |
Kuollut | 24. maaliskuuta 1905 (77 vuotta) Amiens, Ranska |
Kansalaisuus | Ranska |
Puoliso | Honorine de Viane Morel |
Lapset | Michel Verne |
Vanhemmat |
Pierre Verne Sofie Verne |
Kirjailija | |
Tuotannon kieli | ranska |
Aikakausi | 1863–1905 |
Tyylilajit | tieteiskirjallisuus |
Esikoisteos | Viisi viikkoa ilmapallossa (1863) |
Pääteokset |
|
Nimikirjoitus |
|
Palkinnot | |
Ranskan akatemian palkinto (1872) |
|
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Nuoruusvuodet
Verne syntyi Pierre ja Sofie Vernen perheeseen vanhimpana viidestä lapsesta. Hänen isänsä oli juristi. Verne vietti lapsuutensa vanhempiensa luona Loirejoella sijaitsevalla saarella. Eristäytynyt sijainti auttoi vahvistamaan hänen mielikuvitustaan ja sidettään nuorempaan veljeensä Pauliin. Yhdeksänvuotiaana heidät lähetettiin Nantesin lyseoon sisäoppilaitokseen. Siellä hän opiskeli muun muassa latinaa.
Vernen elämäkerturi Marguerite Allotte de la Fuÿe loi tarinan, jonka mukaan seikkailuja kaipaava nuori Verne olisi lähtenyt salamatkustajaksi Aasiaan matkaavalle laivalle, mutta matka olisi kuitenkin katkennut lyhyeen hänen isänsä odottaessa häntä seuraavassa satamassa.
Kirjailijauran alku
Suoritettuaan lyseo-opinnot loppuun Verne lähti Pariisiin opiskelemaan lakimiestutkintoa varten. Noin vuonna 1848–1849 hän ryhtyi kirjoittamaan Michel Carrén kanssa librettoja operetteihin. Joidenkin vuosien ajan hänen mielenkiintonsa jakautui teatterin ja opiskelun kesken, mutta hänen Musée des Familles’iin kirjoittamansa matkakertomukset näyttävät paljastaneen hänelle hänen lahjojensa suunnan: Viehättävästi liioiteltujen matkojen ja seikkailujen kuvaukset, joista välittyvät tieteelliset ja maantieteelliset yksityiskohdat lisäsivät tarinoiden uskottavuutta.[2]
Kun Vernen isä sai tietää, että poika kirjoitti mieluummin kuin luki lakia, hän lopetti poikansa taloudellisen tukemisen. Verne joutui työskentelemään osakkeenvälittäjänä, mitä hän inhosi vaikka menestyikin siinä.
Tänä aikana hän tutustui kirjailijoihin Alexandre Dumas ja Victor Hugo, jotka neuvoivat häntä hieman kirjoittamisessa. Verne tapasi myös Honorine de Viane Morelin, lesken, jolla oli kaksi lasta. He menivät naimisiin 10. tammikuuta 1857. Vaimonsa kannustamana hän jatkoi kirjoittamistaan ja kustantajan etsintää. 4. elokuuta 1861 syntyi poika, Michel Verne.
Vernen tilanne parani, kun hän tapasi Ranskan merkittävimpiin kustantajiin lukeutuvan Pierre-Jules Hetzelin. Hetzel luki Vernen alustavan käsikirjoituksen ilmapallolla tehdystä Afrikan tutkimusmatkasta, jonka muut kustantajat olivat hylänneet ”liian tieteellisenä”. Hetzelin avustamana Verne kirjoitti käsikirjoituksen uudelleen ja vuonna 1863 se julkaistiin kirjana nimellä Viisi viikkoa ilmapallossa.
Kirjailijaura
Vernestä tuli kuuluisa ja varakas. Tästä lähtien Verneltä ilmestyi lähes joka vuosi yksi tai useampi teos. Menestyneimpiä ovat Matka maan keskipisteeseen (1864), Maasta Kuuhun (1865), Sukelluslaivalla maapallon ympäri (1869) ja Maailman ympäri 80 päivässä (ilmestyi ensimmäisen kerran Le Temps’issä 1872). Ensimmäisen romaaninsa jälkeen useimmat hänen teoksistaan ilmestyivät Magazine d'Éducation et de Récréation’issa, Hetzelin kaksi kertaa viikossa ilmestyneessä julkaisussa sarjamuodossa, ennen kuin ne ilmestyivät kirjana. UNESCOn tilastojen mukaan Verne on maailman eniten käännetty kirjailija; hänen teoksiaan on käännetty 148:lle kielelle. Verne kirjoitti kaikkiaan kolmisenkymmentä näytelmää ja 63 romaania.
Keisarinna Eugénie myönsi Jules Vernelle Kunnialegioonan ritarimerkin vuonna 1870. Vuonna 1872 Ranskan akatemia palkitsi romaanisarjan Voyages extraordinaires (Merkilliset matkat).[1]
Jules Vernestä tuli raajarikko vuonna 1886, kun hänen veljenpoikansa ampui häntä jalkaan. Verne kärsi uransa lopussa kaihista sekä kirjoituskouristuksista kädessään. Hän kuoli vuonna 1905 diabeteskohtaukseen.[1]
Euroopan avaruusjärjestön ensimmäinen miehittämätön avaruusalus, Automated Transfer Vehicle (2008), oli nimetty Jules Vernen mukaan (Jules Verne ATV).
Suomennettuja teoksia
- Pääartikkeli: Jules Vernen bibliografia
- Viisi viikkoa ilmapallossa (1863)
- Pariisi 1900-luvulla (1863, julkaistu 1994)
- Matka maan keskipisteeseen (1864)
- Maasta Kuuhun (1865)
- Kapteeni Hatteras; Pohjoista kohti; Talvi napajäissä (1866)
- Kapteeni Grantin lapset (1867–1868)
- Kuun ympäri (1870)
- Sukelluslaivalla maapallon ympäri (1870)
- Maailman ympäri 80 päivässä (1872)
- Turkiksien maassa; Ajelehtiva saari (1873)
- Salaperäinen saari (1874)
- Armoton meri (1875)
- Tsaarin kuriiri (1876)
- Hector Servadacin avaruusmatka (1877)
- Kiinalaisen koettelemukset (1879)
- Begumin 500 miljoonaa (1879)
- Höyrytalo (1879)
- Jangada (1880–1881)
- Robinson-koulu (1882)
- Etelän tähti (1884)
- Salaliitto (1885)
- Robur Valloittaja (1886)
- Kahden vuoden loma-aika (1886)
- Karpaattien linna (1892)
- Claudius Bombarnac (1892)
- Isänmaan lippu (1896)
- Maailman herra (1905)
- Majakka maailman laidalla (1905)
- Tonavan luotsi (1908)
Lähteet
- Verne, Jules: Claudius Bombarnac: reportterin muistikirja. Suomentanut Kähkönen, Pentti. Helsinki: WSOY. ISBN 951-0-12873-2.
- Hannu Niklander: Kolmelta mantereelta, s. 36. Kustannusliike Robustos, 2016.
Aiheesta muualla
- Vapaasti ladattavia Jules Vernen e-kirjoja Projekti Lönnrotilta sekä Project Gutenbergiltä
- Rantanen, Kalevi: Vernen fantasia ponnisti tieteestä (Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2005) Tiede -lehti. 9.5.2005. Viitattu 7.6.2020.