Jules Guesde

Jules Guesde (oik. Jules Basile;[1] 11. marraskuuta 1845 Pariisi – 28. heinäkuuta 1922 Saint-Mandé)[2][3] oli ranskalainen sosialistinen poliitikko. Hän oli Ranskan työväenliikkeen ensimmäisiä marxilaisia johtajia.

Jules Guesde.

Guesde aloitti uransa radikaalina lehtimiehenä.[2] Kirjoitustensa vuoksi hänet tuomittiin kesällä 1870 kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen. Seuraavana vuonna hän sai viiden vuoden tuomion puolustettuaan artikkeleissaan Pariisin kommuunia. Välttääkseen vankeuden hän pakeni Sveitsiin ja edelleen Italiaan, josta hänet karkotettiin. Hän palasi Ranskaan vuonna 1876.[4] Ulkomailla asuessaan hän tutustui Karl Marxin teoksiin ja palatessaan Ranskaan hänestä oli tullut marxilaisuuden kannattaja.

Guesde perusti vuonna 1877 L’Égalité (”Tasa-arvo”) -nimisen sosialistisen viikkolehden.[2] Hän laati vuonna 1880 perustetun Ranskan ensimmäisen marxilaisen puolueen, Ranskan työväenpuolueen (Parti Ouvrier Français, POF) ohjelman neuvoteltuaan ensin Marxin sekä tämän vävyn Paul Lafarguen kanssa.[2][5] Ohjelman mukaan työläisten tulisi valita vaaleissa edustajikseen vain sellaisia henkilöitä, jotka olivat sitoutuneet luokkataisteluun ja sosialismiin. Guesde vastusti possibilismiksi kutsuttua reformistista suuntausta, jonka mukaan työväenliikkeen pitäisi tavoitella eturyhmätoiminnalla saavutettavissa olevia pieniä parannuksia työläisten oloihin.[2] Guesden ja possibilistien kiistat jatkuivat vuosikymmeniä ja hajottivat Ranskan työväenliikettä.[4] Myös Ranskan työväenpuolue ajautui pian hajaannukseen. 1900-luvun alussa Guesde perusti Édouard Vaillantin kanssa uuden ministerisosialismia vastustaneen sosialistisen puolueen (Parti Socialiste de France), joka vuonna 1905 sulautui osaksi SFIO:a.[5]

Guesde tuomittiin vuonna 1882 jälleen vankeuteen kumouksellisen kirjoittelunsa vuoksi. Vapauduttuaan hän toimi Citoyen- ja Cri du peuple -nimisten ehtien toimittajana.[4] Guesde kuului Ranskan edustajainkamariin vuosina 1893–1898 sekä vuodesta 1906 kuolemaansa saakka.[1] Ensimmäisen maailmansodan syttyminen sai Guesden tinkimään jyrkistä hallitukseen osallistumista vastustavista periaatteistaan ja hän toimi salkuttomana ministerinä René Vivianin hallituksessa 1914–1915. Viimeisinä vuosinaan hän arvosteli bolševikkien politiikkaa, mutta säilytti marxilaisen katsomuksensa.[3]