Jukka Virtanen

Jukka Virtasen vanhemmat Hilja Maria Hakonen ja Eino Jalmari Virtanen olivat ihastuneet toisiinsa koulussa, ja rakkaus oli syventynyt Jämsänkosken työväen tapahtumissa. Molemmat päätyivät 1930-luvun alussa potilaaksi Kinkomaan keuhkotautiparantolaan, jossa parin kihlajaisia vietettiin itsenäisyyspäivänä 1932. Hakonen oli tuolloin jo raskaana. Jukka Virtanen syntyi 25. heinäkuuta 1933 Jämsänkosken paperitehtaan työläisten pitkän vuokrakasarmin pienessä hellahuoneessa.[1]

Virtanen kuvasi myöhemmin itseään araksi ja yksinäiseksi lapseksi, joka kiinnostui kirjallisuudesta varhain. Hän kiinnostui etenkin seikkailukirjoista, James Fenimore Cooperin Viimeisestä mohikaanista sekä Kolmesta muskettisoturista. Virtanen innostui myös jalkapallosta, ja vuonna 1945 hän liittyi isänsä perustamaan urheiluseura Jämsänkosken Jyryyn.[1][5] Eino oli töissä voimalaitoksella, ja myös Jukka työskenteli nuorena voimalaitoksenhoitajana. Ylioppilaaksi Jukka Virtanen kirjoitti keväällä 1953.[1]

Pian tämän jälkeen Virtanen aloitti opintonsa Helsingin yliopistossa. Siellä hän tapasi toisen tulevan suomalaisen viihdelegendan Pertti "Spede" Pasasen. Kesken opintojensa Virtanen pääsi vuonna 1954 töihin Yleisradioon keikkailevaksi toimittajaksi. Seuraavana vuonna hän sai käsikirjoittajan paikan Allotria Filmiltä.[6] Siellä Virtanen oppi elokuvan tekemisen perusteet, ja ajan mittaan hän kehittyi elokuvaleikkaajana.[7]

Jukka Virtasesta tuli vuonna 1958 vasta perustetun Suomen Television ensimmäinen kokopäiväinen uutistoimittaja. Tästä tehtävästä hän siirtyi kuitenkin pian viihteen tekemisen pariin.[6]

Virtanen oli mukana VEK (Jukka Virtanen, Aarre Elo, Matti Kuusla) -työryhmässä, jonka viihdeohjelma Lumilinna voitti tv-ohjauksen Montreux’n Kultaisen Ruusun vuonna 1965.[6] 1960-luvun alkuvuosina Virtanen osallistui Kankkulan kaivolla -radiohupailun käsikirjoittamiseen. Virtanen oli vuonna 1978 toimintansa aloittaneen Uuden Iloisen Teatterin perustajajäseniä yhdessä Marjatta Leppäsen, Jaakko Salon ja Lasse Mårtensonin kanssa[6].

Hän oli mukana myös Levyraati- ja Runoraati-televisio-ohjelmissa. Virtanen juonsi Levyraatia televisiossa vuosina 1980–1997.[6]

Virtanen suomensi The Joulukalenteri -sarjan (1997) käsikirjoituksen ja näytteli sarjassa Iki-iäkästä ja kertojaa. Hän toimi tšekkoslovakialaisen Rosvo-Rudolf-piirrossarjan suomenkielisessä versiossa nimihahmon ääninäyttelijänä ja kertojana. Virtanen esitti viimeisen TV-roolinsa vuonna 2015 poliisisarjassa Roba, jossa hän näytteli Paavo-vanhusta.

Laulajana Virtasen kappaleita ovat muun muassa ”Hanna ja Niilo” (1969), ”Balladi pojasta nimeltä Vee” (1971), ”Perspirantti-Antti” (1972) ja ”Kaupungin rumin mies” (1974)[8]. Muiden levyttämiä sanoituksia Virtanen teki noin 250. Näistä tunnettuja ovat esimerkiksi ”Maalaismaisema”, ”Taas on aika auringon”, ”Konstan parempi valssi”, ”Seitsemän kertaa seitsemän” ja ”Hottentottilaulu”, joka on suomennosversio norjalaisen laulunsanoittaja-kirjailija Thorbjørn Egnerin kappaleesta ”Visen om vesle Hoa”.[9]

1970-luvulla VEK, Heikki Kahila ja muutama muu perustivat yhdessä laulu- ja soitinyhtye Songilon.[6]

23. heinäkuuta 2008 ilmestyi tribuuttialbumi Sanat Jukka Virtanen, joka sisältää eri suomalaislaulajien tulkintoja Virtasen sanoituksista. Syyskuussa järjestettiin konserttikiertue, jolla artistit esittivät hänen kappaleitaan.[10] Elokuussa 2008 Virtanen sai pitkästä sanoitusurastaan tunnustukseksi Juha Vainio -palkinnon.[11]

Vuonna 2012 Virtanen palkittiin elämäntyöstään Kultaisella Venlalla.[12]

Jukka Virtanen oli naimisissa Liisa Virtasen kanssa, jonka hän tapasi Helsingissä vuonna 1957. Naimisiin he menivät pari vuotta myöhemmin. Jukka ja Liisa Virtasen poika on näyttelijä Ville Virtanen ja tytär Riikka Virtanen.[5]

Virtanen kertoi avoimesti yksityiselämänsä vaikeuksista, kuten alkoholismista, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja sairastumisesta eturauhasen syöpään. Hänen hyvä ystävänsä, pakinoitsija Seppo Ahti, kiteytti Virtasen antaneen ”kasvot syövälle ja juovalle”.[13] Vuoden 2015 loppukesästä Virtasen syöpä oli levinnyt jo luustoon.[14] Virtanen kuoli laajalle levinneeseen syöpään Laakson sairaalassa Helsingissä 1. syyskuuta 2019.[4] Hänet siunattiin Jämsänkosken kirkossa 28. syyskuuta 2019, ja hänen tuhkansa ripoteltiin Jämsänkoskella Yläkosken sillan läheisyydessä olevaan vesistöön hänen oman toiveensa mukaisesti.[15]

Jukka Virtasen isä oli sosialidemokraattinen kuntapoliitikko.[5] Jukka on kertonut marssineensa 12-vuotiaana sosialidemokraattien ja kommunistien yhteisessä vappukulkueessa vuonna 1946 ja ”siitä alkaen taapertaneensa vähän vasemmalla”.[1] Hän oli myös itse SDP:n ja jäsen ja oli mukana Mauno Koiviston sekä Tarja Halosen presidentinvaalikampanjoissa.[16]

Virtanen vuonna 1966.

• Iloinen Linnanmäki (1960) – näyttelijä
• Millipilleri (1966) – käsikirjoittaja, ohjaaja, näyttelijä
• Pähkähullu Suomi (1967) – käsikirjoittaja, ohjaaja, näyttelijä
• Noin 7 veljestä (1968) – käsikirjoittaja, ohjaaja, näyttelijä
• Mustaa valkoisella (1968) – näyttelijä
• Leikkikalugangsteri (1969) – näyttelijä
• Näköradiomiehen ihmeelliset siekailut (1969) – käsikirjoittaja, näyttelijä
• Speedy Gonzales – Noin 7 veljeksen poika (1970) – näyttelijä
• Uuno Turhapuro (1973) – näyttelijä
• Lottovoittaja UKK Turhapuro (1976) – näyttelijä
• Häpy Endkö? Eli kuinka Uuno Turhapuro sai niin kauniin ja rikkaan vaimon (1977) – näyttelijä
• Rautakauppias Uuno Turhapuro – presidentin vävy (1978) – näyttelijä
• Tup-akka-lakko (1980) – näyttelijä
• Menestyksen maku (1983) – näyttelijä
• Hei kliffaa hei (1985) – näyttelijä
• Fakta homma (1987) – ohjaaja
• Vääpeli Körmy ja marsalkan sauva (1990) – näyttelijä
• Vääpeli Körmy ja vetenalaiset vehkeet (1991) – näyttelijä
• Vääpeli Körmy ja etelän hetelmät (1992) – näyttelijä
• The Joulukalenteri (1997) – käsikirjoittaja, ohjaaja, näyttelijä
• Uuno Turhapuro – This Is My Life (2004) – näyttelijä
• Jos rakastat (2010) – näyttelijä
• Tie pohjoiseen (2012) – näyttelijä
• Toivon tuolla puolen (2017) – näyttelijä

• Virtanen, Jukka & Ahti, Seppo: Intiassa kukin on kummempi. Porvoo, Helsinki: WSOY, 1975. ISBN 951-0-06910-8.
• Joulupukkikapina. Helsinki: WSOY, 1980. ISBN 951-0-10153-2.
• Kaukaisen saaren aarre. Helsinki: Tammi, 1991. ISBN 951-30-9891-5.
• Pukinpunainen. Jouluinen satuseikkailu. Helsinki: Tammi, 2000. ISBN 951-31-1970-X.
• Kuvassa keskellä Jukka Virtanen. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2870-9.
• Virtanen, Jukka & Wickström, Mika: Zoom juhlii jälleen. Raittius- ja urheiluseuran 45 ensimmäistä vuotta. Helsinki: Tammi, 2008. ISBN 978-951-31-4263-6.
• Virtanen, Jukka & Talasranta, Ilkka: Jukka Virtanen. Omat ja käännetyt. Espoo: Paasilinna, 2011. ISBN 978-952-5856-39-2.
• Virtasen voimistelu ja urheilu. Helsinki: Teos, 2012. ISBN 978-951-851-380-6.

• Oslon putkiliikkeiden jalkapallomestaruus 1953
• Unkarin lyhytelokuvafestivaalien pääpalkinto dokumenttielokuvasta Teollista muotoilua 1958
• Montreux'n Kultainen ruusu ja lehdistöpalkinto viihdeohjelmasta Lumilinna yhdessä Aarre Elon ja Matti Kuuslan kanssa 1965
• A-lehtien Vuoden paras pakasteruoka -yleisöäänestyksen kolmas sija ruoalla Juhlava seipata 1970
• Ylennysmerkki vuoden parhaasta sanoituksesta 1972
• Kupittaan mielisairaalan pöytätennismestaruus 1973
• G. Pula-aho -patsas 1995
• Taiteilijaeläke 1997
• Kotkalaisen viihdemusiikin Harmonia-palkinto yhdessä Jaakko Salon kanssa 1998
• Musiikki & Media -palkinto suomalaisen populaarimusiikin hyväksi tehdystä elämäntyöstä 2001
• Jämsänkoski-mitali 2002
• Viihteen Erikois-Venla elämäntyöstä 2002
• Radio- ja tv-viihteen seuran Studio Kymppi -mitali elämäntyöstä yhdessä Aarre Elon ja Matti Kuuslan kanssa 2003
• Juha Vainio -palkinto 2008
• Kultainen Venla -palkinto elämäntyöstä 2012
• Captain's Ball -palkinto 2015 [17]

Lisäksi Jukka Virtanen on saanut useita palkintoja mainosfilmeistä.

Virtasen 83-vuotissyntymäpäivänä 25. heinäkuuta 2016 nimettiin hänen mukaansa hänen kotipaikkakunnallaan Jämsänkoskella jalkapallokenttä Jukka Virtasen pallokentäksi.[18]

• Jukka Virtanen 75 vuotta Elävä arkisto. Yle. Arkistoitu 15.11.2011. Viitattu 24.5.2011.
• Virtanen, Jukka: Kuvassa keskellä Jukka Virtanen. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2870-9.

• Jukka Virtasen esitystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
• Jukka Virtasen sävellystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
• Jukka Virtasen sanoitustuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
• Jukka Virtasen haastatteluja ja ohjelmia YLEn Elävässä arkistossa (Arkistoitu – Internet Archive)
• Arkkipiispalla vieraana Jukka Virtanen: Ihminen ja ihmisen viat (äänite, 2008).