Juho Valmari

Johannes "Juho" Gustafinpoika Valmari (22. helmikuuta 1850 Kemin maaseurakunta[1] – 20. elokuuta 1928 Kemin maaseurakunta[2]) oli suomalainen maanviljelijä, uittopäällikkö ja säätyvaltiopäivien talonpoikaissäädyn edustaja.

Juho Valmarin vanhemmat olivat talollinen Gustaf Valmari ja Briita Sofia Valmari. Hän kuului Kemijokivarrella asuneeseen talonpoikaissukuun, joka viljeli tilaa Kemijoen länsirannalla ns. Valmarinniemellä, joka nykyään on kotiseutumuseona. Nuoruudessaan hän kävi Tornion alkeiskoulun 1861 ja oli sen jälkeen neljä vuotta merillä. Kotiseudullaan hän toimi aivan kotitalonsa tuntumassa olleessa Kemijokisuun uitossa johtajana vuodesta 1894, peräti 30 vuoden ajan. Höyrylaivapäällikkönä Valmari toimi 1899–1907.[3][1]

Valmari oli mukana myös 1800-luvun yhteiskunnallisessa toiminnassa. Hän toimi Kemin maaseurakunnan kunnallislautakunnan esimiehenä kahteen otteeseen. Hänet valittiin myös kahteen otteeseen säätyvaltiopäivien talonpoikaissäädyn edustajaksi, vuonna 1904–1905 Tornion tuomiokunnasta ja 1905–1906 Kemin tuomiokunnasta. Niiden yhteydessä hän osallistui vuonna 1906 Lontoossa kansainväliseen parlamenttien väliseen kongressiin. Säätyvaltiopäivillä hän oli komiteassa, jonka tehtävänä oli tehdä ehdotus lääkärihoidon saamiseksi maaseudulle.[1][4]

Juho Valmarilla ja hänen puolisollaan vuodesta 1880, tervolalaissyntyisellä Elsa Matildalla Vaarala, oli viisi lasta. Vanhin poika Otto Valmari toimi 1920- ja 1930-luvuilla Elannon johtajana Helsingissä. Nuorempi poika Johannes "Janne" Valmari toimi Helsingin yliopiston maanviljelyskemian professorina. Heidän nuorin tyttärensä Olga oli naimisissa virolaisen everstin ja vaihtoehtolääkärin Hans Kalmin kanssa. Juhon veljen Eetun pojanpoika on Tampereen teknillisen yliopiston professori Antti Valmari.[5]