Juho Olkinuora

Olkinuora on Tapparan kasvatti. Hän siirtyi Pohjois-Amerikkaan ensimmäisen kerran jo 16-vuotiaana kaudeksi 2007–2008 yhdysvaltalaisen Chadder's Midget Major AAA:n juniorijoukkueeseen, kun lähti vaihto-oppilaaksi Utahin Salt Lake Cityyn. Olkinuora palasi seuraavaksi kaudeksi 2008–2009 Suomeen ja siirtyi Helsingin IFK:n A-nuoriin. Seuraavalla kaudella 2009–2010 Olkinuora voitti A-nuorten SM-hopeaa ja hänellä oli A-nuorten SM-liigan paras päästettyjen maalien keskiarvo (2.15).[3]

Kaudeksi 2010–2011 Olkinuora lähti jälleen Yhdysvaltoihin ja siirtyi USHL-junioriliigan Sioux Falls Stampedeen. Vuosina 2011–2013 hän kävi Denverin yliopistoa. Suur-Jyväskylän Lehden artikkelissa Olkinuoran mainittiin ottaneen opintoihinsa 45 000 dollarin lainan. Hän aloitti Denverissä digitaalisen median opiskelun.[4] Olkinuora valittiin Freshman -vuotensa 2011–2012 päätteeksi WCHA:n tulokkaiden tähdistökentälliseen. Sophomore -vuotensa 2012–2013 päätteeksi hänet valittiin sarjan toiseen tähdistökentälliseen sekä akateemiseen tähdistökentälliseen.[3]

Huhtikuussa 2013 NHL-varaamaton Olkinuora teki kaksivuotisen tulokassopimuksen Winnipeg Jetsin kanssa.[5][6] Hän liittyi samalla amatööritryout-sopimuksella loppukevääksi AHL-joukkue St. John’s IceCapsiin, jossa Olkinuora pelasi yhden ottelun.[3]

Olkinuora aloitti kauden 2013–2014 St. John’s IceCapsin AHL-joukkueessa.[7][8] Hän lähti kauteen pääasiassa Eddie Pasqualen kakkosmaalivahtina, kunnes IceCaps lähetti Olkinuoran ECHL-joukkue Ontario Reigniin tammikuussa 2014. Vastaavasti sieltä AHL:ään matkasi Michael Hutchinson.[9] IceCaps pelasi kauden loppuun kolmikolla Hutchinson–Tyler Beskorowany–Pasquale. Olkinuora pelasi AHL:ssä kauden aikana kymmenen runkosarjaottelua torjuen yhden nollapelin.[10]

Kauden 2014–2015 Olkinuora aloitti Ontario Reignin ECHL-joukkueessa, kun Peter Budaj teki aivan kauden kynnyksellä sopimuksen Jetsin kanssa ja jäi NHL-joukkueen kolmosmaalivahdiksi. IceCapsin toisena maalivahtina aloitti tulokas Connor Hellebuyck, joka nousi kauden edetessä joukkueen vastuunkantajaksi.[11] Olkinuora pelasi kauden aikana neljä AHL-ottelua.

Heinäkuussa 2015 Olkinuora teki vapaana agenttina vuoden mittaisen AHL-sopimuksen Jetsin uuden farmijoukkueen, Manitoba Moosen kanssa.[12] Hän osallistui samana vuonna myös Jetsin NHL-joukkueen harjoitusleirille.[13] Olkinuora aloitti kauden 2015–2016 kuitenkin ECHL-joukkue Tulsa Oilersissa.[14] Marraskuussa 2015 hänet nostettiin Mooseen, kun Connor Hellebuyck sai kutsun Jetsin NHL-vahvuuteen.[15] Hellebuyckille kertyi Ondřej Pavelecin loukkaantumisen myötä paljon vastuuta NHL:ssä, mutta Olkinuora pelasi loppukaudella AHL:ssä lähinnä Eric Comrien aisaparina vain kuusi runkosarjaottelua. Jetsin NHL-kauden päätyttyä Hellebuyck palasi taas IceCapsin vahvuuteen pelaamaan AHL:n runkosarjan viimeisille kierroksille,[3] kun taas Olkinuora siirtyi pelaamaan ECHL:n pudotuspeleijä Oilersiin.

Syyskuun 2016 lopulla Olkinuora teki 3. joulukuuta 2016 asti kestävän sopimuksen Saimaan Pallon SM-liigajoukkueen kanssa oltuaan ilman sopimusta alkukauden 2016–2017. Hänet hankittiin paikkaamaan Frans Tuohimaan loukkaantumista.[16] Olkinuora teki liigadebyyttinsä 1. lokakuuta 2016 vieraissa JYPiä vastaan. Hän torjui SaiPan 5–2-tappioon päättyneessä ottelussa 26 kertaa ja päästi neljä maalia.[17] Seuraavassa SaiPa-ottelussaan 4. lokakuuta 2016 Mestarien liigan ensimmäisessä pudotuspeliottelussa vieraissa Tapparaa vastaan Olkinuora torjui SaiPalle nollapelin joukkueen voitettua ottelun lukemin 0–2. Hän torjui ottelussa 11 kertaa.[18] Olkinuora pelasi SaiPassa kymmenen runkosarja- ja yhden CHL-ottelun.[3]

Lyhyen SaiPa-sopimuksensa päätyttyä joulukuussa hän siirtyi puolestaan 13. tammikuuta asti kestävällä sopimuksella JYPiin paikkaamaan alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuihin lähteneiden Veini Vehviläisen ja Markus Ruusun jättämää aukkoa.[19] Kolme päivää ennen sopimuksen päättymistä Olkinuora teki joukkueen kanssa loppukauden 2016–2017 kattaneen jatkosopimuksen.[20] Hän torjui JYPissä 16 pelaamassaan runkosarjaottelussa kolme ja 13 playoff-ottelussa kaksi nollapeliä. Olkinuora voitti kauden päätteeksi SM-pronssia.[3] Toukokuussa 2017 hän teki JYPin kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.[21]

Kauteen 2017–2018 Olkinuora lähti JYPin toisena maalivahtina Eetu Laurikaisen parina. Hän kantoi suurimman osan joukkueen torjuntavastuusta ja pelasi 45 runkosarja-, viisi playoff- ja yhdeksän CHL-ottelua.[3] Olkinuora torjui runkosarjassa viisi nollapeliä, joilla hän sijoittui SM-liigan nollapelitilastossa toiseksi HPK:n Emil Larmin, KalPan Niko Hovisen ja Tapparan Dominik Hrachovinan kanssa. Kolmikon edellä oli vain yhden nollapelin enemmän torjunut Lukon Kaapo Kähkönen.[22] Olkinuora torjui JYPille myös CHL:n mestaruuden 6. helmikuuta 2018 vieraissa ruotsalaista Växjö Lakers HC:tä vastaan. Hän torjui finaaliottelussa nollapelin ja sai tililleen JYPin 0–2-voittoon päättyneessä ottelussa 30 torjuntaa.[23]

Olkinuora siirtyi kaudeksi 2018–2019 vuoden mittaisella sopimuksella Pelicansiin.[24] Hän nousi joukkueen selkeäksi ykkösmaalivahdiksi ja torjui 39 runkosarjaottelussa 24 voittoa, mikä oli koko SM-liigasta toiseksi eniten runkosarjan voittaneen Kärppien Veini Vehviläisen jälkeen. Olkinuora torjui runkosarjassa neljä nollapeliä.[25]

Kaudeksi 2019–2020 Olkinuora siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella KHL-seura Admiral Vladivostokiin.[26] 14. lokakuuta 2019 vieraissa Barys Nur-Sultania vastaan hän torjui joukkueelleen jo viidennen peräkkäisen voittonsa, mihin ei ollut aiemmin yltänyt Admiralin seitsemän kauden mittaisessa seurahistoriassa kukaan toinen maalivahti.[27] Joulukuun alussa Olkinuora joutui sivuun ylävartalovamman vuoksi.[28] Hän palasi kaukaloihin tammikuun 2020 lopulla. Olkinuora pelasi kuitenkin suurimman osan Admiralin otteluista torjuen 31 runkosarjaottelussa kolme nollapeliä.[29] Kaudeksi 2020–2021 hän siirtyi jatkamaan KHL-uraansa kaksivuotisella sopimuksella Metallurg Magnitogorskiin.[30]

Kesäkuussa 2022 Olkinuora solmi vuoden mittaisen, kaksisuuntaisen ja 750 000 dollarin arvoisen NHL-sopimuksen Detroit Red Wingsin kanssa.[31][32] Lokakuussa seura asetti hänet siirtolistalle. Koska mikään toinen NHL-seura ei napannut Olkinuoraa vuorokauden kuluessa, hänet lähetettiin AHL-joukkue Grand Rapids Griffinsin vahvuuteen.[13] Tammikuun 2023 lopulla Red Wings kuitenkin asetti Olkinuoran ehdottomalle siirtolistalle aikomuksenaan purkaa hänen sopimuksensa.[33] Muutamaa päivää myöhemmin helmikuussa hänen vahvistettiin siirtyvän loppukauden 2022–2023 kattavalla sopimuksella Ruotsin SHL-liigan Brynäs IF:ään. Joukkuetta valmentaa Olkinuoralle Suomen A-maajoukkueesta tuttu Mikko Manner. Siellä pelaavat myös hänelle maajoukkueesta tutut Niklas Friman ja Hannes Björninen.[34]

Olkinuora edusti Suomea Pekingin olympiakisoissa 2022, jolloin hän voitti kultaa. Olkinuora pelasi turnauksessa kuitenkin vain yhden ottelun ja hän toimi pääasiassa kakkosmaalivahtina Harri Säterille. Hän pelasi myös MM-kilpailuissa vuosina 2019, 2021 ja 2022, joista vuosien 2019 ja 2022 turnaukset päättyivät maailmanmestaruuteen ja vuoden 2021 turnaus hopeaan. Vuoden 2019 turnauksessa hän puki seitsemään otteluun,[29] mutta Olkinuora pelasi kuitenkin vain alkulohkon ottelussa 17. toukokuuta 2019 Britanniaa vastaan. Hän torjui arvokisadebyytissään nollapelin Suomen voitettua ottelun lukemin 5–0. Olkinuora torjui ottelussa 12 kertaa.[35] Vuoden 2021 turnauksessa hän nousi Suomen ykkösmaalivahdiksi ja pelasi seitsemän ottelua. Puolivälieräottelussa Tšekkiä vastaan Olkinuora torjui joukkueelleen nollapelin ja välieräpaikan, kun Suomi voitti ottelun lukemin 1–0. Hän torjui ottelussa 28 kertaa.[36] Olkinuora valittiin joukkueensa ottelun parhaaksi pelaajaksi, kuten myös Yhdysvaltoja vastaan pelatun avausottelun päätteeksi.[37] Media valitsi hänet turnauksen tähdistökentälliseen. Myös valmentajat valitsivat Olkinuoran Suomen turnauksen yhdeksi kolmesta parhaasta pelaajasta.[3]

Vuoden 2022 turnauksessa Olkinuoran kaikki kahdeksan pelattua ottelua päättyivät voittoon ja niistä neljä nollapeliin. Hänen päästettyjen maalien keskiarvonsa 1.11 oli koko turnauksen paras. Olkinuora valittiin koko turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi, parhaaksi maalivahdiksi ja tähdistökentälliseen. Valmentajat valitsivat hänet Suomen turnuksen yhdeksi kolmesta parhaasta pelaajasta.[3] Olkinuora valittiin myös Tšekkiä vastaan pelatun alkulohkon ottelun päätteeksi joukkueensa ottelun parhaaksi pelaajaksi.[38] Yhteensä hän on pelannut 33 A-maaottelua.[3][39] Olkinuora teki A-maajoukkuedebyyttinsä Nordic Cupissa 11. huhtikuuta 2019 Aalborgissa Tanskaa vastaan. Hän torjui samalla myös ensimmäisen nollapelinsä A-maajoukkueessa Suomen voitettua ottelun lukemin 0–1. Olkinuora torjui ottelussa 15 kertaa.[40]

Olkinuora on pelannut myös yhden poikien maaottelun.[3]