Juho Nummela

Nummelan vanhemmat olivat maanviljelijä Juhan Fredrik Nummela ja Helena Justiina Rantala. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Hulda Katariina Nakkilan kanssa. Hän kävi kansakoulun ja suoritti yksityisesti keskikoulukurssin Iin yhteiskoulussa vuonna 1926. Hän osallistui sotilaskoulutukseen sotilasohjaajakurssilla Turengissa vuonna 1921 ja kävi armeijan upseerien täydennyskurssin Suojeluskuntain päällystökoulussa vuonna 1924 sekä suoritti aseidenhoitokurssin Helsingissä vuonna 1925.[1][2]

Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppania.

Nummela työskenteli maanviljelijänä Hinnerjoella ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 3. maaliskuuta 1916. Hän osallistui taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella. Hän osallistui myös vuonna 1917 Polangenissa järjestetyille erikoiskursseille (pommarikurssi).[1][2]

Nummela astui Suomen armeijan palvelukseen vääpeliksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan vääpeliksi 2. Jääkärirykmentin 12. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Kalevankankaalla, missä hän haavoittui pahasti 28. maaliskuuta 1918.[1][2]

Nummela palasi joukko-osastoonsa sisällissodan jälkeen 21. toukokuuta 1918 haavoistaan parannuttuaan. Hänet siirrettiin 15. heinäkuuta 1918 koulutusaliupseeriksi Pioneerikoulutuspataljoonan 1. komppaniaan. Armeijasta hän erosi 9. lokakuuta 1918, mutta palveli vielä kesällä 1919 lyhyen ajan Rajamaan suojeluskuntain vartiopataljoonassa.[1][2]

Sotilasuraansa hän jatkoi liittymällä heinäkuun alussa 1919 heimosotiin luettavaan Karjalan (Aunuksen) retkikuntaan, missä hänet sijoitettiin 1. rykmenttiin kuuluvan Hämäläisen pataljoonan 2. komppanian päälliköksi. Hän osallistui retkikunnalla taisteluihin Yläjoen kylässä. Nummela erosi retkikunnasta 3. syyskuuta 1919 ja liittyi sen jälkeen suojeluskuntajärjestöön, missä hänet sijoitettiin 1. lokakuuta 1919 paikallispäälliköksi Hinnerjoen suojeluskuntaan. Hinnerjoelta hän muutti Honkilahdelle missä hän toimi paikallispäällikkönä 1. maaliskuuta - 30. huhtikuuta 1921 välisen ajan, jonka jälkeen hän muutti Poriin, missä hän toimi 1. kesäkuuta 1921 - 1. syyskuuta 1922 välisen ajan Porin suojeluskuutapiirin 2. sotilasohjaajana. Porista hän muutti Nilsiään missä hän toimi paikallispäällikkönä 1. heinäkuuta 1923 – 1. tammikuuta 1924 välisen ajan Nilsiän suojeluskunnassa. Nilsiästä Nummela siirtyi seuraavaksi Ouluun, missä hän toimi 1. tammikuuta 1924 alkaen Oulun suojeluskuntapiirin toisena sotilasohjaajana ja 1. tammikuuta 1926 alkaen ensimmäisenä sotilasohjaajana. Suojeluskunnista hän erosi 31. elokuuta 1926.[1][2]

Nummela osallistui talvisotaan Varsinais-Suomen suojeluskuntapiirin VII alueen päällikkönä. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin päälliköksi 234. Ilmasuojelukomppaniaan, missä hän palvelikin koko sodan ajan. Hänet haudattiin Laitilaan.[2]

Nummela toimi Laitilan ynnä muiden kuntain Palovakuutusyhdistysten toimitusjohtajana vuosina 1926 – 1953 ja Laitilan Puhelinosuuskunnan toimitusjohtajana vuosina 1930] – 1936 sekä Laitilan kirkkohallintokunnan puheenjohtajana vuosina 1930 – 1945. Laitila kunnan tilintarkastajana hän toimi vuosina 1928 – 1953 ja taksoituslautakunnan jäsenenä vuosina 1931 – 1936. Jälleenvakuutusyhtiö Sampsan hallituksen puheenjohtajana hän toimi vuodesta 35 alkaen ja Laitilan Osuuskaupan tilintarkastajana hän toimi vuosina 1928 - 1954. Lisäksi Nummela toimi Laitilan nuorisoseuran puheenjohtajana ja vapaaehtoisen palokunnan päällikkönä. Nummela toimi vuonna 1948 Laitilan kunnanvaltuuston jäsenenä ja vuosina 1950 – 1951 huoltolautakunnan puheenjohtajana. Suomen Punaisen Ristin Laitilan paikallisosaston hallituksen jäsenenä hän toimi myös.[1][2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgruppenführer 24. joulukuuta 1917 Vääpeli 11. helmikuuta 1918 Vänrikki 19. tammikuuta 1934 Luutnantti 1940		Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan komentajamerkki Vapaudenmitali 2. lk. Suojeluskuntain rautainen ansioristi Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Aunuksen Vapaussodan muistomitali Jääkärimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi Suomen Nuorisoliiton hopeinen ansiomerkki Vapaapalokuntien kultainen ansiomerkki Säästöpankkiliiton hopeinen merkki

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.