Juho Kirves

Jaakkiman Miklin kylässä syntyneen Kirveksen vanhemmat olivat talollinen Petter Kirves ja Anna Parikka.[2] Kansakoulun käytyään hän työskenteli metallimiehenä Kotkassa, Helsingissä, Pietarissa, Tverissä, Moskovassa ja Tulassa, kunnes asettui Viipuriin vuonna 1900.[3] Viipurin työväenyhdistyksen johtohahmoihin lukeutunut Kirves valittiin kansanedustajaksi Suomen ensimmäisissä yksikamarisen eduskunnan vaaleissa maaliskuussa 1907. Kirves oli kansanedustajana vuoteen 1914, jonka jälkeen hän työskenteli Suomen Metalliteollisuustyöntekijäin Liiton taloudenhoitajana 1915–1916. Hänet valittiin jälleen eduskuntaan 1917.[1]

Sisällissodan käynnistyttyä Kirves nimitettiin SDP:n uuden puolueneuvoston jäseneksi.[4] Hän oli kannattanut parlamentaarista linjaa, mutta ryhtyi siitä huolimatta työskentelemään punaisten hallinnossa.[5] Kirveen pääasialliset tehtävänsä olivat Neuvosto-Venäjän suhteita hoitaneissa komiteoissa. Hän kuului muun muassa Helsingissä toimineeseen suomalais-venäläiseen sekakomiteaan ja oli maaliskuun alussa nimetyn pääsuorituskomitean puheenjohtaja.[6] Kirves työskenteli myös kansanvaltuuskunnan merenkulkuneuvoston virkailijana.[1]

Sodan loppuvaiheessa Kirves pakeni Venäjälle, jossa hän toimi punapakolaisille perustetun Buin siirtolan komissaarina.[1] Yrjö Laineen vuonna 1940 haastatteleman Matti Hiltusen mukaan Kirves työskenteli seuraavaksi Lahden turvesoille perustetussa suomalaiskollektiivissa, joka hajosi Kuusisen klubin murhien jälkeen syksyllä 1920.[7] Vuosina 1920–1921 Kirves toimi poliittisena ohjaajana Omskissa, jonka jälkeen hän muutti Neuvosto-Karjalaan. Vuosikymmenen puolivälissä Kirves osallistui Suomessa maanalaisesti toimineiden kommunistien kouluttamiseen ja oli myöhemmin tuomarina Repolassa.[1] 1930-luvulla Kirves asui Petroskoissa, jossa hän työskenteli Kansainvälinen Punaisen Avun MOPR:n Karjalan aluekomitean sihteerinä.[8] SKP:n sisäisissä kiistoissa Kirves kannatti Kullervo Manneria, minkä johdosta hänet erotettiin väliaikaisesti puolueesta.[9]

Lehtitietojen mukaan Kirves oli elossa vielä keväällä 1937, mutta hänen myöhempiä vaiheitaan ei tunneta.[10] Kirves julistettiin kuolleeksi Mikkelin raastuvanoikeuden päätöksellä 1. tammikuuta 1961.[1]