Juho Halme

Johan Waldemar ”Juho” Halme (alk. Eliasson, 24. toukokuuta 1888 Helsinki – 1. helmikuuta 1918 Helsinki) oli suomalainen yleisurheilija ja toimittaja. Punaiset teloittivat hänet muutama päivä Suomen sisällissodan alkamisen jälkeen.

Juho Halme

Halme osallistui kilpailijana kaksiin olympialaisiin. Lontoossa 1908 hän sijoittui keihäänheitossa kuudenneksi. Tukholmassa 1912 hän sijoittui paremman käden keihäänheitossa neljänneksi tuloksella 54,65, molempien käsien keihäänheiton yhteistuloksessa yhdeksänneksi yhteistuloksella 88,54 (54,90 + 33,64) ja kolmiloikassa 11:nneksi tuloksella 13,79.[1] Vuonna 1913 hän ylitti kaikkien aikojen toisena suomalaisena paremman käden keihäänheitossa 60 metrin rajan (ensimmäinen oli Julius Saaristo).

Seuratasolla Halme edusti Iisalmen Visaa, Helsingin Reipasta ja Helsingin Kisa-Veikkoja. Hän voitti yhteensä kuusi Suomen-mestaruutta kolmiloikassa, pituushypyssä, keihäänheitossa ja viisiottelussa vuosina 1907–1917.

Halme teki vuonna 1912 kolmiloikan Suomen-ennätyksen 13,95, joka paransi Juho Soinin ennätystä neljällä senttimetrillä. Jukka Rangell rikkoi ennätyksen vielä samana vuonna.[2]

Halme oli Helsingin Kisa-Veikkojen ensimmäinen puheenjohtaja vuosina 1909–1918. Hän oli Suomen Urheilulehden toimitussihteeri vuosina 1912–1917 ja Urheilukalenterin toimittaja vuosina 1913–1918. Vuonna 1917 julkaistiin hänen kirjoittamansa kirja Suomalaiset urheiluseurat.

Punaiset vangitsivat Halmeen Helsingissä 31.1.1918, ja hän kuoli helmikuun puolella ampumahaavoihin, jotka oli saanut edellisiltana Nikolainkirkon portailla. Ampuminen oli kosto siitä, että Urheiluaitan varastosta oli jaettu jalkineita ja vaatteita suojeluskuntalaisille, jotka pakenivat vallankumouksen takia kaupungista.[3]

Juho Halmeen veli oli urheilutoimittaja ja keilailun MM-kisaedustaja Yrjö Halme.