Juhani Linnovaara

Pertti Ensio Juhani Linnovaara (7. tammikuuta 1934 Hämeenlinna[1][2] – 17. heinäkuuta 2022 Porvoo[3][4]) oli suomalainen kuvataiteilija. Hänet tunnetaan surrealistisista töistään, joissa on usein huumoria.[5] Hän oli Helsingin juhlaviikkojen Vuoden taiteilija 1978[6] ja edusti Suomea Venetsian biennaalissa vuonna 1970.[7]

Juhani Linnovaara vuonna 1967, taustana maalaus Aurinkokuningas.

Linnovaara kävi Suomen Taideakatemian koulun vuosina 1951–1953.[7] Linnovaaran ensimmäinen yksityisnäyttely oli Porvoossa vuonna 1953.[8] Linnovaara aloitti 1950-luvulla lähes fotorealistisilla asetelma- ja maisemamaalauksilla.[9][10] 1970-luvun alussa hän teki sarjan ”historiallisia muotokuvia” joiden tyyli ja värimaailma olivat menneiltä aikakausilta, mutta hahmoina esiintyi sammakkomaisia sarjakuvasankareihin rinnastuvia olioita.[11] Yksi hänen tyylipiirteistään onkin huumori.[7] Taidehistoria kuvastuu muutenkin Linnovaaran tuotannossa. Hän käytti vanhoja klassikoita teostensa aiheina ironisoiden ja parodioiden. Hän ei kuitenkaan tyytynyt viihteelliseen taiteen kommentointiin vaan toteutti työnsä omalla taidokkaalla ilmaisutavallaan ja saattoi katsojan mielikuvituksen liikkeelle.[7]

Ennen Kuvataideakatemiaa Linnovaara opiskeli vuosina 1948–1950 kultaseppäkoulussa Helsingissä[7] ja suunnitteli myös koruja Lapponia Jewelrylle.[12] Maalausten lisäksi hän teki veistoksia. Veistos Kävelyllä herätti huomiota Venetsian biennaalissa 1970.[12] Hänelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1971[13] ja professorin arvonimi 1994.[14] Pariisin nuorten biennaalin pääpalkinnon hän sai 1969.[8]

Juhani Linnovaaralla on kaksi lasta, poika kuvataiteilija Antti Linnovaara (s. 1960) [15] ja tytär Laura Linnovaara (entinen Lauritsalo) (s. 1963).