Johan Mathesius

Mathesius syntyi Pyhäjoen kirkkoherra Nils Mathesiuksen ja Anna Portinan perheeseen, Mathesiuksen pappissukuun. Hänen veljiään olivat lääninrovasti ja poliitikko Per Niklas Mathesius sekä pappi ja kirjailija Georg Mathesius. Hän opiskeli Uppsalassa vuodesta 1724 lähtien, siirtyi Turkuun 1727, mutta palasi jonkin ajan kuluttua Ruotsiin. Mathesius oli naimisissa Rebecka Bergin kanssa.[1][2]

Mathesius sai viran kuninkaallisesta kirjastosta suomen kielen kääntäjänä 1735. Hän tuli pian tunnetuksi vilkkaasta poliittisesta kiinnostuksestaan, erityisesti myssypuolueen kannattajana. Vuosien 1738 ja 1741 valtiopäivien aikana hän tuli tunnetuksi hattupuolueen terävänä kriitikkona.[1]

Hattupuolue pyrki todistamaan, että myssypuolue harrastaa maanpetoksellista yhteistyötä venäläisten diplomaattien kanssa paljastamalla heille valtiopäivien salaisessa valiokunnassa käsiteltyjä asioita. Helmikuussa 1741 suomalainen kansliapresidentin sihteeri Johan Gyllenstierna pidätettiin Venäjän-lähettilään ovella, ja tutkimukset osoittivat hänen saaneen lähettiläältä rahaa salaisista tiedoista. Gyllenstierna sai teosta kuolemantuomion, joka muutettiin elinkautiseksi vankeudeksi. Tutkimuksissa nousi myös esille, että juttuun olisi sekaantunut kolme muutakin suomalaista, Johan Arckenholtz, Johan Mathesius ja Göran Helsingius. Tunnustusten saamiseksi heitä kidutettiin, mutta tunnustuksia tai lisätietoja ei saatu. On tulkittu, että heillä ei olisi ollut osaa vakoiluun, vaan he olisivat vain keskustelleet valtiopäivämiesten kanssa sotapolitiikan vaaroista.[3] Mathesiusta vastaan nostettiin syytä hänen yhteyksistään venäläiseen ministeriin nimeltä Bestuscheff. Häntä syytettiin maanpetturuudesta. Hän kiisti syytteet, mutta hänet tuomittiin sekaantumisesta valtiopäivävaaleihin ja -neuvotteluihin ja tuomittiin kuukaudeksi vedelle ja leivälle ja vangittavaksi pidemmäksi aikaa. Hänet vapautettiin 1743 hattujen sodan päätettyä.[3]

Vuonna 1745 Mathesius nimitettiin Pohjanmaan lääninsihteeriksi. Vuonna 1752 hän sai säätyjen vakuutuksen ylenemisestään virka-asteikolla. Vuonna 1760 hänet nimitettiin asessoriksi ja 1762 laamanniksi, mutta hän säilytti kuitenkin lääninsihteerin viran. Hieman myöhemmin hän sanoutui irti läänisihteerin virasta. Vuonna 1763 hän oli jonkin aikaa Pohjanmaan varamaaherrana. Hän kuoli ollessaan matkalla Lontooseen 1765.[1]