Juhana II (Ranska)

Juhana II Hyvä (ransk. Jean le Bon) (16. huhtikuuta 1319 Le Mans – 8. huhtikuuta 1364 Lontoo, Englanti) oli Ranskan kuningas vuosina 1350–1364. Hän oli toinen Valois-sukuinen kuningas.

Juhana II n. 1349

Henkilö

Juhana oli Filip VI:n ja Burgundin Jeannen poika. Lisänimi Hyvä viittaa Juhanan lempeyteen, ei hallitsijantaitoihin. Hän ympäröi itsensä kehnoilla neuvonantajilla ja vetäytyi itse viettämään mukavaa elämää samalla, kun satavuotinen sota jatkui. Luonteeltaan Juhana II:n oli kuin isänsä Filip VI: enemmän soturi ja taistelija kuin hallintomies.

Voitelu

Juhana II Hyvä voideltiin Ranskan kuninkaaksi Reimsin katedraalissa perinteisin menoin Pyhän ampullin sisältämällä öljyllä 26. syyskuuta 1350. Voitelunsa yhteydessä Juhana II löi ritareiksi ensinnäkin kaksi poikaansa, tulevan hallitsija Kaarle V:nen ja tämän veljen. Lisäksi runsaasti kuninkaallisen perheen nuorukaisia ja lukuisa joukko muitakin ylhäisiä aatelisnuorukaisia sai ritarin arvon.

Juhana II suorittaa voitelunsa yhteydessä ritariksilyönnin

Hallinto

Juhana II:n hallituskauden alkaessa Calais oli menetetty englantilaisille ja maassa oli riehunut Musta surma tuhoten väestöä. Tästä huolimatta kuningas ja hänen hovinsa jatkoivat juhlimista ja ylellistä elämäänsä.

Kuningas, joka halusi lähentää aatelistoa henkilöönsä, matki Sukkanauharitarikunnan perustaneen Englannin Edvard III:n esimerkkiä. Juhana II perusti Neitsyt Marian kunnian ritarikunnan (Chevaleria à l’honneur de Notre-Dame), jota yleisesti kutsutaan Tähden ritarikunnaksi.

Armeijan uudistaminen

Juhana II:n armeija oli huonosti organisoitu, kuriton ja tehoton. Jo toisena hallitusvuonaan Juhana ryhtyikin uudistamaan armeijaansa 30. huhtikuuta 1351 annetulla määräyksellä. Kuninkaalla oli suuret ja kunnianhimoiset tavoitteet, mutta todelliset tulokset eivät vastanneet tavoitteita. Tämä oli suurelta osaltaan keskeisten vasalliruhtinaiden ansiota.

Kuningas halusi saada ennen kaikkea hivenen järjestystä armeijansa sekasotkuun. Määräyksessään ”réglement des gens de guerre” hän määräsi keskeiseksi tavoitteekseen palkkasotilaiden palkan maksun määrätyllä ja sovitulle tavalla. Näin hän halusi estää sen, että sotilaat eivät eläisi asukkaiden kustannuksella ja ryöstelisi maaseutua. Lisäksi kuningas pidätti itsellään oikeuden tarkastaa joukkojen moitteettoman kunnon.

Toinen merkittävä muutos oli kuninkaallisen armeijan luominen, jolla korvattiin huonosti järjestäytyneet vasalliarmeijat. Paronit, vasallit ja alivasallit majoitettiin samoihin tiloihin ja liitettiin palkkasoturiyksilöihin. Yksikköjen komentajat määrättiin vastuullisiksi niiden käyttäytymisestä ja toimintavalmiudesta. Heidän tuli ilmoittautua marsalkoille tai connetablelle, joka oli armeijan komentaja.

Suurin taktinen muutos tapahtui Crecyn taistelun jälkeen. Englantilaiset jousimiehet olivat pysäyttäneet ranskalaisten ritarien rynnäkön ammunnallaan. Vaikka vain ani harva ritari oli kuollut itse nuoliin, hevosten tappiot olivat valtavat. Ritarit alkoivat nyt taistella pääsääntöisesti jalan, rakuunojen tapaan: he ratsastivat taistelukentälle, mutta jalkautuivat itse taistelua varten. Näin englantilaisten jousimiesten taktinen yliote murtui, sillä ritarihaarniska oli käytännössä immuuni pitkäjousen ja varsijousen nuolia vastaan. Peitsen sijaan ritarien pääaseeksi tuli nyt kahdenkädenmiekka.

Vaikka organisatoriset ja taktiset muutokset tehtiinkin, englantilaisilla oli yhä parempi kuri joukoissaan ja tästä syystä yhä taktinen yliote. Poitiers’n taistelussa 1356 kurinalaisempi ja joustavampi Mustan Prinssin johtama englantilainen armeija löi Juhanan armeijan, ja kuningas itse jäi englantilaisten vangiksi. Taistelu oli pääosin jalkautuneiden ritarien välinen taistelu, ja jousimiehet näyttelivät sivuosaa.

Satavuotinen sota

Satavuotisen sodan tapahtumia Juhana II hallitusaikana:

Juhana II vangitaan Poitiers’n taistelussa
Juhana II palaa 1364 vankeuteen Englantiin
  • Keväällä: sotaa ilman selkeitä päämääriä jatkuvasti laajentuen. Se toimii tarpeen tullen ritarillisen sodan kaavun suojassa ja ilmenee usein verisinä turnajaisina, joissa yhtä vahvat yksilöt mittelevät voimia keskenään.
  • Vuosina 1353–1354 pidetään Calais’n lähistöllä Guînesissä neuvottelut, mutta Edvard III:n aluevaatimukset ovat ranskalaisten mielestä mahdottomia toteuttaa.
  • Syksyllä 1355 Englannin kruununperijä Edvard Windsorilainen, Walesin prinssi, joka tunnetaan panssarinsa värin mukaan nimellä Musta prinssi, antautuu Ranskaan ja ratsastaa pitkin Languedocin maakuntaa.
  • 5. huhtikuuta 1356 kuningas hyökkää äkillisesti Rouenin linnaan, jossa Normandian herttua, kuninkaan vanhin poika ja hänen sukulaisensa Navarran Kaarle Paha juhlivat. Juhana II heittää Kaarle Pahan vankeuteen, koska pelkää tämän vehkeilyjä. Navarralaiselle puolueelle kosto merkitsee liittoutumista englantilaisen kanssa.
  • Syyskuussa 1356 lähellä Poitiers’n kaupunkia Juhana Hyvä hyökkää kohden Mustan prinssin armeijaa, joka on nousemassa kohden pohjoista. Englantilaisen joukot, vaikkakin hellä on huomattava alivoima, voittavat taistelun. Kuningas Juhana II joutuu englantilaisten vangiksi. Ranskan hallinto jää 18-vuotiaan dauphinin, tulevan Kaarle V:n, haltuun.
  • Huhtikuussa 1357 kuningas Juhana II matkustaa Bordeaux’sta vankeuteen Lontooseen.
  • Kesällä 1358 Kaarle Paha vapautuu vankeudesta ja saa Pariisin kaupungin Etienne Marcelin johdolla kapinaan. Kaupungin portit avataan englantilaisille, mutta Etienne Marcel murhataan 31. heinäkuuta ja 1. elokuuta välisenä yönä.
  • 1359 Pariisissa valtiosäätyjen edustajat eivät hyväksy Juhana Hyvän allekirjoittamaa Lontoon rauhaa, jolla englantilaisille luovutetaan puolet Ranskan pinta-alasta. Lokakuussa Edvard III nousee maihin mannermaalle, mutta retkestä tulee hyvin lyhyt.
  • Toukokuussa 1360 solmitaan lähellä Chartres’n kaupunkia Brétignyssa rauha Englannin ja Ranskan välille. Sopimuksen mukaan Ranska luovuttaa Akvitanian herttuakunnan eli Guyennen, Limousinin, Périgordin, Rouerguen, Angoumois’n ja Saintongen sekä Calais’n kaupungin englantilaisille sekä maksaa lunnaina kolme miljoonaan ecutä.
  • 24. lokakuuta 1360 kuningas Juhana II vapautuu ”kultaisesta” vankeudestaan. Hän matkustaa mannermaalla Calais’n kautta. Rauhansopimuksen toteuttamisen tähden hän lähettää panttivankeja Lontooseen.
  • 8. huhtikuuta 1364 Juhana II kuolee Lontoossa, jonne hän on palanut panttivangiksi viisi kuukautta aiemmin, koska muut panttivangit, mukaan lukien Juhanan oma poika, Anjoun herttua Ludvig, eivät ole kestäneet panttivankeutta ja lähtivät Lontoosta.

Avioliitot ja lapset

Juhanan ollessa kolmetoistavuotias Filip VI päätti naittaa hänet Böömin kuninkaan Juhana I Luxemburgilaisen tyttären kanssa. Juhana I oli saavuttanut mainetta soturina idässä ja hän oli kasvanut Kapetingien hovissa. Perinteen mukaisesti avioliiton piti vahvistaa myös sopijapuolten sotilaallista yhteistyötä käsittelevää asiakirjaa. Myös Juhana I:llä oli kiire sopimuksen tekemiseen, sillä hän havitteli parhaillaan Lombardian kruunun valloittamista. Fontainebleaun sopimuksen mukaisesti Böömin kuningas liittyi sotatilanteessa, joka uhkaisi Champagnen ja Auxerren alueita täysin aseistettujen 400 miehen kanssa Ranskan joukkoihin ja 300 miehen joukolla jos sotanäyttämö on kauempana. Poliittiseen sopimukseen liittyi, että Ranska ei vastustaisi Lombardian kuninkuutta, jos Juhana I sen saavuttaisi, ja jos hän luopuisi Arlesin hallitsemisesta, niin se palautuisi Ranskalle.

Myös myötäjäisistä sovittiin ja ne määrättiin 120 000 floriinin suuruisiksi. Morsianta ei sopimuksessa nimetty. Anna oli Filip VI mielestä liian nuori, mutta hän mielistyi Gutaan, joka oli jo lisääntymisikäinen 16-vuotias nuori nainen. Hänet nimettiin uudelleen Bonneksi.

Ensimmäinen avioliitto

Filip VI ja Burgundin Johannan vanhin poika, Juhana, naitettiin siis 13-vuotiaana Luxemburgin Bonnelle, vihkiminen tapahtui 28. heinäkuuta 1332 Melun’issa. Vuonna 1349 11. syyskuuta Bonne kuolee ruttoon Maubuisson’issa. Avioliitosta syntyi 11 lasta:

  1. Blanche (1336–1336),
  2. Kaarle V (1337–1380),
  3. Catherine (1338–1338),
  4. Ludvig (1339–1384), Anjoun herttua, joka avioitui Marie de Blois-Châtillon’in (?–1404) kanssa,
  5. Juhana (1340–1416), Berryn herttua, joka avioitui vuonna 1360 Jeanne d'Armagnac’in (?–1387) kanssa,
  6. Philippe II Rohkea (1342–1404) Burgundin herttua. joka avioitui vuonna 1369 Flanderin Margueriten (1350–1405) kanssa,
  7. Jeanne (1343–1373) avioitui vuonna 1352 Kaarle II Pahan (1332–1387), Navarran kuninkaan kanssa,
  8. Marie (1344–1404) avioitui Bar’in herttuan Robert 1:n kanssa
  9. Agnes de Valois (1345–1349)
  10. Marguerite (1347–1352)
  11. Isabelle (1348–1372) avioitui Milan herttuan Gian Galeazzo Viscontin (1351–1402) kanssa.

Toinen avioliitto

Juhana II menetteli täysin eri lailla kuin isänsä Filip VI, joka solmi toisen avioliittonsa hyvin nuoren tytön kanssa. Juhanan valinta oli jo leskeksi jäänyt Boulognen Johanna, jonka vanhin ja ainoa poika ensimmäisestä avioliitosta peri Burgundin herttuakunnan ja tämän kuoltua ilman avioliittoa, niin tuli Burgundi liittymään kuninkaan maihin. Vaikka aviopuolisoilla ei ollut kovin paljon yhteisiä hetkiä, niin kuitenkin Philippe de Rouveren kuoltua 21. marraskuuta 1361, tosin äitinsä jälkeen, niin herttuakunta liitettiin kuninkaallisiin maihin.

Avioliittoa solmittiin Nanterressa vuonna 1350. Juhana II Hyvän ja Auvernen Johannan välillä. Hän oli Auvergnen kreivin Guillaumen ja Evreux’n Margueriten tytär. Hän oli aiemmin avioitunut Kapetingin-sukuun kuuluneen viimeisen Burgundin herttuan Philippen kanssa. Hänellä oli tästä aiemmasta avioliitosta poika Philippe de Rouveres (1346–1361). Avioliitostaan Juhana II:n kanssa Johannalla oli lapset:

  1. Blanche (1350–1350)
  2. Catherine (1352–1352)
  3. poikalapsi (1354–1354)

Lähteet
  • Leblanc-Ginet, Henri; Histoire des Rois de France. Éditions Moréna et Actualités de l'Histoire, 1997.
  • Les Rois de France. Judocus. Pariisi 1989.
  • Kirchhoff, Elisabeth; Rois et Reines de France. Sisältää myös Mémoires de Commines. 1996.
  • Wenzler, Claude; Généalogie des Rois de France. Èditions Ouest-France
 Edeltäjä:
Filip VI		 Ranskan kuningas
 		 Seuraaja:
Kaarle V Viisas
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.