J. H. Erkko

Juhana Heikki (Johan Henrik) Erkko (16. tammikuuta 1849 Orimattila – 16. marraskuuta 1906 Helsinki) oli suomalainen runoilija, aforistikko, näytelmäkirjailija ja kulttuurivaikuttaja.

J. H. Erkko
J. H. Erkko kuvattuna vuonna 1900.
J. H. Erkko kuvattuna vuonna 1900.
Henkilötiedot
Syntynyt16. tammikuuta 1849
Orimattila
Kuollut16. marraskuuta 1906 (57 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti runoilija, aforistikko, näytelmäkirjailija, kulttuurivaikuttaja
Kirjailija
Esikoisteos Runoelmia (1870)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Henkilötietoja
Erkon taiteilijakoti Erkkola Tuusulassa.

Erkon vanhemmat olivat maanviljelijä Juhani Eerikinpoika Eerakkala ja Maria Kyöstilä. Päivälehden päätoimittaja Eero Erkko oli hänen nuorempi veljensä. Erkko valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarista 1872 ja toimi sitten opettajana Johanneksen Rokkalan lasitehtaan koulussa 1872–1873 ja Viipurissa Adam Wilken perustamassa koulussa 1874–1885, joskin hän oli koulun kirjoilla vuoteen 1892 asti. Opettajan virasta erottuaan Erkko sai valtioneläkkeen ja 1906 kirjailijaneläkkeen, jota hän ei kuitenkaan kerinnyt nauttia. Viipurilaisen Ilmarinen -lehden toimittaja Erkko oli 1874–1876 ja Ilmiö-nimisen aikakauslehden julkaisija ja toimittaja 1880–1881. Käkisalmen kunnallisneuvosmiehenä Erkko toimi 1893–1894 ja viinanpolttimoiden ja alkoholin vähittäismyynnin tarkastajana Tampereella 1896–1898. Erkko teki useita matkoja Eurooppaan vuosien 1877 ja 1902 välillä, mutta kävi myös Egyptissä ja Palestiinassa yhdessä Jaakko Häklin kanssa vuonna 1900.[1]

Erkon kuolema herätti huomiota ja hautajaisissa hänen arkkuaan kantoivat Eero Erkko, Juhani Aho, Pekka Halonen, Eino Leino, Oskari Merikanto, E. N. Setälä, K. A. Castrén ja Juho Lallukka. Erkko oli suomalaisuusaatteen kannattaja ja vaikutti tarmokkaasti kansanvalistuksen piirissä tukien nuorisoseurojen, raittiusseurojen ja työväenyhdistysten perustamista ja toimintaa. Hän rakennutti 1902 itselleen Erkkola-nimisen taiteilijakodin Tuusulaan. Talon suunnitteli Pekka Halonen ja se rakennettiin Erkon toivomuksesta lähelle Syvälahden torppaa, jossa Aleksis Kivi oli viettänyt 1872 viimeiset elinkuukautensa veljensä Albert Stenvallin hoidossa.

Julkaistuja teoksia

Runokokoelmia

Monet Erkon runoista ovat tunnettuja lauluja, muun muassa Hämeen maakuntalaulu Hämäläisten laulu, Jouluaatto (alkaa sanoin: No onkos tullut kesä) ja Kansalaislaulu (alkaa: Olet maamme armahin Suomenmaa). Erkko oli suomalaisen aforismin uranuurtaja, hän julkaisi tiettävästi ensimmäiset suomenkieliset aforismit vuonna 1899 teoksessaan Runoelmia ja ajatelmia[2].

  • Runoelmia I. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1870.
  • Runoelmia II. 1872.
  • Runoelmia III. 1876.
  • Paimenet : pieni laulukihermä. Tekijä, 1878.
  • Valikoima runoelmia. K. E. Holm, 1881.
  • Uusia runoelmia. WSOY, 1885.
  • Havaittuani : vihko runoja ja virsiä. WSOY, 1886.
  • Kuplia. Kurikka, 1890.
  • Ajan varrelta : laulurunoja. Otava, 1896.
  • Runoelmia ja ajatelmia. Otava, 1899.
  • Nuorten runoja. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1903.
  • Ilmojen lauluja. Otava, 1904.
  • Ihmisiksi. Osakeyhtiö Kuopio, 1904.
  • Hulluuksia : pieniä runoja. Suomalainen Kansalliskirjakauppa, 1904.
  • Kootut teokset I : Runoelmia. Otava, 1908.
  • Kootut teokset II : Runoelmia. Otava, 1910.

Näytelmiä
  • Kootut teokset III. Wiipurin suomalainen kirjallisuusseura, 1873.
    • Näytelmiä
      • Kokkimajori (1873)
      • Sotaiset weljekset (1873)
  • Tietäjä. Viisnäytöksinen runoelma. WSOY, 1887.
  • Aino : runo viidessä näytöksessä. Otava, 1893.
  • Kullervo : runomuotoinen murhenäytelmä viidessä näytöksessä. Otava, 1895.
  • Pohjolan häät : kolminäytöksinen runo. Otava, 1902.

Muita teoksia
  • Kotoisia tarinoita I−II : novelleja. Holm, 1881 ja Holm, 1883.
  • Uskovainen : eletty kertomus. Kurikka, 1890.
  • Pimeän tullen : runoa ja suorasanaista. Otava, 1900.
  • Suomalainen huoneentaulu vanhoille ja nuorille sydämeen luettavaksi. Toinen tekijä Akseli Gallen-Kallela. Otava, 1900.
  • Kootut teokset IV. Kertomuksia ja kirjoitelmia. Otava, 1911.

Palkinnot

Katso myös

Lähteet
  1. Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan: J. H. Erkko, s. 89. Porvoo: WSOY, 1954.
  2. Markku Envall: Aforismin vuosisata, s. 7 (WSOY 1897)

    Kirjallisuutta
    • Rajala, Panu: Runoilijan sydän: J. H. Erkon täyttymätön elämä. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-20293-6.

    Aiheesta muualla


    J. H. Erkon tuotantoa verkossa
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.