Juhana Ennola

Juhana Ennola (sukunimi vuoteen 1906 Enlund; 29. kesäkuuta 1836 Rauma – 15. toukokuuta 1914 Karjalohja) oli suomalainen kamreeri ja kirjallisuuden suomentaja.

Ennolan äiti oli Anna Maria Silfvan. Ennola palveli ruotuväessä aliupseerina Turun pataljoonassa 1854–1860 ja vääpelinä Porin pataljoonassa 1860–1868. Hän oli sitten valtion rautateitten palveluksessa ensin kirjanpitäjänä 1872–1877, apukamreerina 1877–1897 sekä lopuksi kamreerina vuodesta 1897 vuoteen 1904, jolloin erosi virastaan täysin palvelleena. Hänen puolisonsa oli vuodesta 1882 Hilda Amalia Granström (k. 1929).

Ennola suomensi vuosina 1875–1880 useita näytelmiä:

• Adam Öhlenschläger : Aksel ja Valpuri : murhenäytelmä viidessä näytöksessä. Suomentaja, Helsinki 1875, uusi korjattu painos Otava 1895
• Gotthold Ephraim Lessing : Nathan Viisas : dramallinen runoelma viidessä näytöksessä. Jyväskylä. Helminen 1876
• Henrik Hertz : Kuningas René'n tytär : lyyrillinen drama yhdessä näytöksessä. Helsinki, Suomentaja 1878
• Björnstjerne Björnson : Leonarda : näytelmä neljässä tapauksessa. Helsinki, Edlund 1880
• Anne Honoré Joseph Duveyrier : Sedän hankkeet : yksinäytöksinen huvinäytelmä. Otava 1904
• Julia Kristina Nyberg : Euphrosyne, Kristóforos : legenda. Otava 1905

Ennolan ainoa julkaistu sävellys on Yrjö Koskisen runo Suomen salossa (Honkain keskellä...), joka tunnetaan myös Virossa nimellä Isamaa hiilgava pinnala paistab.[1] Ennola sai SKS:n palkinnon vuonna 1875.