Juhan Talve
Juhan Kristjan Talve (26. marraskuuta 1951 Tukholma – 26. maaliskuuta 2003 Turku)[1] oli virolainen pakolainen, juristi, toimittaja ja kirjailija. Talve levitti länsimaihin tietoa neuvostovallan toiminnasta Virossa. Hän käytti pseudonyymia Sirje Sinilind. Talve toimi pitkään Radio Free Europen toimittajana ja Viron itsenäistyessä hänet valittiin Viron kongressin jäseneksi[2][3].
Henkilöhistoria
Juhan Talven isä oli kansatieteilijä Ilmar Talve. Talve opiskeli Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Vuosina 1978–1999 hän oli töissä eläkevakuutusyhtiö Verdandissa (nyk. Veritas)[1].
Poliittinen toiminta
Juhan Talve toimi Virossa asuvien toisinajattelijoiden yhteyshenkilönä ja levitti länsimaihin informaatiota Viron tilanteesta. Suomessa hän oli Kansallisen Kokoomuksen jäsen ja toimi muun muassa Kokoomuksen Varsinais-Suomen piirin pääsihteerinä vuosina 1970–1976[2].
Viron itsenäistyessä hän tuli valituksi yli 500-henkisen Viron kongressin jäseneksi yhtenä 35 ulkovirolaisesta. Hän oli mukana muun muassa kirjoittamassa Viron tasavallalle perustuslakia. Myöhemmin hän oli mukana perustamassa Viron kansallista kokoomuspuoluetta "Isänmaa"[2]. Myöhemmin, vuosina 1998–1999, hän toimi Viron ulkoministeriössä analyytikkona.
Toiminta toimittajana ja kirjailijana
Juhan Talve julkaisi lukuisia artikkeleja Suomen, Ruotsin ja Viron mediassa, luennoi ja koulutti. Radio Vapaalle Euroopalle hän kirjoitti parinkymmenen vuoden aikaan yli tuhat kommenttia demokratian olemuksesta ja totalitarististen diktatuurien ihmisvihamielisestä luonteesta. Hän oli muun muassa Viron presidentti Toomas Hendrik Ilvesen suuresti arvostama kollega[2].
Vuonna 1983 ilmestyi Tukholmassa pseudonyymilla 'Sirje Sinilind' hänen teoksensa "Viro ja Venäjä: havaintoja Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikasta Virossa 1940–1984", joka käsittelee systemaattisesti neuvostovallan rikollista politiikkaa Viron alueella vuodesta 1940 alkaen. Suomen mediassa teos katkaisi vaikenemisen todellisuudesta miehitetyssä Virossa, kun se esiteltiin avoimen myönteisesti mm. Helsingin Sanomissa ja Yleisradion Ajankohtaisessa kakkosessa.[4] Tämä suomeksi, englanniksi ja unkariksi käännetty teos hermostutti suuresti Viron Neuvostotasavallan johtoa. Teoksen julkaisi Kauko Kareen kustannusyhtiö Alea-Kirja.[5]
Lisäksi hän käänsi muun muassa Joseph Brodskya ja Stig Dagermania viroksi, sekä Jakov Vinkovetskia suomeksi.
Julkaisut
- Sirje Sinilind: “Mõningatest rahvuspoliitika aspektidest: visand nõukogude rahvuspoliitika kriitikaks Eestis 1940–1983. Tukholma, Viron kansallissäätiö 1983. 95 sivua.
- Sirje Sinilind: "Viro ja Venäjä: havaintoja Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikasta Virossa 1940 -1984.” Helsinki, Alea-Kirja, 1984. 222 sivua. ISBN 9519272976. Toinen painos: Helsinki, Alea-Kirja 1985. ISBN 9519272976
- Sirje Sinilind: “Estonia in the prison of nations. “ Kääntänyt Elga Eliaser. Stockholm, Estonian information centre 1984.
- Juhan Kristjan Talve. “Hääl vabadusest.” Juhan Kristjan Talve tekstid 1983–1997. Toimittanut: Lauri Vahtre, esipuhe: Toomas Hendrik Ilves. Tallinn, Tammerraamat 2008. 327 sivua. ISBN 9789985991848
- Sirje Sinilindin nimellä käännetty teos Vinkovetski, Jakov: Kaava. Miten kuulusteluissa ja pidätyksen aikana käyttäydytään, Osuuskunta Turun Kirjakahvila, Turku 1986.(PDF-versio 2013.)
Lähteet
- Urmas Haud: Juhan Kristjan Talve (Riislaste hõimkond) Urmas Haud. Viitattu 25.5.2011. (viroksi)
- Harri Raitis: Turkulaisella tärkeä rooli virolaisten vapaustaistelussa 22.11.2008. Radio Melodia. Viitattu 25.5.2011. [vanhentunut linkki]
- In memoriam. Juhan Kristjan Talve (26. XI 1951 26. III 2003) 29.3.2003. Eesti Päevaleht. Viitattu 25.5.2011. (viroksi)
- Kauko Kare Estofilia. 2018. Tallinna: Suomen suurlähetystö. Viitattu 3.5.2018. (viroksi),(suomeksi)
- Jukka Tarkka: Karkun kainalossa: Suomen kylmä sota 1947–1990, s. 444. Helsinki: Otava, 2013. ISBN 978-951-25796-7.
Kirjallisuutta
- Harri Raitis: Vapauden haave: toinen romaani Virosta. Jälkisanat: Juhan Talve. Turku, Kirja-Aurora 2000. 277 s. ISBN 9512916665
- Seppo Zetterberg. Samaa sukua, eri maata. Viro ja Suomi – historiasta huomiseen. Elinkeinoelämän valtuuskunta. 74 s. 2004.