Juhan Kuus
Juhan Kuus (27. helmikuuta 1953 Kapkaupunki, Etelä-Afrikka – 12. heinäkuuta 2015 Kapkaupunki, Etelä-Afrikka) oli eteläafrikkalainen kirjeenvaihtaja ja kuvajournalisti, joka työskenteli useille sanomalehdille sekä kuvatoimisto Sipa Pressille. Hänet tunnetaan erityisesti Etelä-Afrikan apartheid-aikaisten konfliktien kuvaajana.
Juhan Kuus | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 27. helmikuuta 1953 Kapkaupunki, Etelä-Afrikka |
Kuollut | 12. heinäkuuta 2015 (62 vuotta) Kapkaupunki, Etelä-Afrikka |
Ammatti | kuvajournalisti, kirjeenvaihtaja |
Elämä
Nuoruus ja perhe
Kuus syntyi Kapkaupungissa vuonna 1953. Hänen isänsä oli virolainen Harry Kuus, joka oli muuttanut toisen maailmansodan jälkeen Tartosta Etelä-Afrikkaan.[1] Harry Kuus oli taistellut jatkosodassa virolaisissa vapaaehtoisissa eli niin sanotuissa Suomen-pojissa.[2] Juhan Kuusin äiti oli eteläafrikkalainen Elsa Barbara Maree, ja hänellä oli sisko Nicole da Silva ja veli Michael Kuus.[1]
Juhana Kuus oli vuodesta 1976 vuoteen 2000 naimisissa Mareta du Plessisin kanssa. Heidän liittonsa päättyi eroon.[1]
Ura
Kuus jätti 1970-luvulla high schoolin kesken ja aloitti kapkaupunkilaisessa sanomalehdessä Die Burgerissa erilaisissa avustavissa tehtävissä, kuten pimiöapulaisena ja siivojana, sekä nuorempana valokuvaajana. Etelä-Afrikassa hän toimi valokuvaajana myös Rapportille, Die Beeldille, The Rand Daily Mailille ja The Sunday Timesille. Vuonna 1974 hänet valittiin Etelä-Afrikan vuoden lehtivalokuvaajaksi, ja vuonna 1978 hän sai uutiskuvien kategoriassa World Press Photon kolmospalkinnon.[1]
Kuus työskenteli vuodet 1986–2000 ranskalaisessa Sipa Press -kuvatoimistossa. Hän oli mukana Sipa Pressin Pariisin- ja New Yorkin -toimituskunnassa sekä Etelä-Afrikan-kirjeenvaihtajana. Kuusin kuvia julkaistiin Sipa Pressin aikana muun muassa The Timesissa, The Independentissä, The New York Timesissa, Paris Matchissä ja Los Angeles Timesissa.[2] Hän oli vuonna 1987 Etelä-Afrikan vuoden lehtikuvaaja, ja vuonna 1992 hän sai jokapäiväisen elämän kategoriassa World Press Photon kolmospalkinnon.[1]
Kuus keskittyi 2000-luvulla entistä enemmän valokuvaamaan yhteiskunnallisia aiheita. Hän painotti erityisesti rikollisuuteen sekä sorrettuihin. Hän toimi vuonna 2002 The Big Issue -katulehden, jota myyvät asunnottomat, kuvatoimittajana ja valokuvaajana. Kuus muutti vuonna 2003 Oudtshoorniin, missä hän työskenteli isänsä kanssa nahanleikkaajana. Hän kuvasi siellä maatyöläisten pakoa.[1]
Kuus työskenteli vuosina 2004–2005 Die Burgerin kuvatoimittajana ja palasi freelanceriksi vuonna 2006. Hän aloitti vuonna 2008 yhteistyön galleristi Gavin Furlongerin kanssa.[1]
Kuus taisteli taloudellisten ongelmien kanssa pitkään, mutta hän ei suostunut tekemään esimerkiksi häävalokuvauksia palkkioiden saamiseksi. Hän elikin viimeiset vuotensa Pelastusarmeijan asuntolassa.[2] Hän kuoli vuonna 2015 kaaduttuaan asuntolan portaissa.[3]
Tyyli ja teemat
Kuus tunnettiin yhtenä Etelä-Afrikan radikaaleimmista valokuvaajista. Hän valokuvasi usein taistelutilanteita ja väkivaltaa maan konflikteista.[4] Hän dokumentoi näin apartheid-politiikan erilaisia kuvakulmia ja taistelua sitä vastaan.[2] Kuusin kuvissa oli kuitenkin myös ihmisten iloja, suruja, arkea, perinteitä sekä ihmissuhteita.[4]
Kuus ei pitänyt itseään pelkästään valokuvaajana, vaan hän näki itsensä antropologina, joka tallensi eteläafrikkalaisten inhimillisiä tarinoita.[2]
Lähteet
- Juhan Kuus (1953–2015) Juhan Kuus Foundation. Arkistoitu 7.1.2019. Viitattu 6.1.2019. (englanniksi)
- Gallery: Juhan Kuus – the “unknown” Estonian photographic genius from South Africa Estonian World. 13.9.2016. Viitattu 6.1.2019. (englanniksi)
- Juhan Kuus - recollections of one of the greats JoziFolk. Arkistoitu 7.1.2019. Viitattu 6.1.2019. (englanniksi)
- Reinson, Maris: Juhan Kuus: Ihmisyyden mitta - 45 vuotta dokumenttivalokuvausta Etelä-Afrikassa Tampereen kaupunki. Viitattu 6.1.2019. (englanniksi)