Serbian koripallomaajoukkue

Jugoslavia oli mukana jo ensimmäisissä MM-kisoissa Argentiinassa 1950. Siellä se sijoittui kymmenenneksi eli viimeiseksi. Seuraavissa MM-kisoissa neljä vuotta myöhemmin sijoitus oli yhdestoista ja taakse jäi vain Peru.

Pitkään jatkunut menestyksen aika koitti Jugoslavian maajoukkueelle 1960-luvulla. Vielä Rooman 1960 olympialaisissa se sijoittui kuudenneksi, mutta vuoden 1961 EM-kisoissa se sai ensimmäisen arvokisamitalinsa, hopeaa. Vuonna 1963 tuli EM-kisoista pronssia ja Brasilian MM-kisoista hopeaa isäntämaan jälkeen. Siitä alkoi kahdeksan peräkkäisen MM-mitalin putki. Tokion 1964 olympialaisissa Jugoslavia sijoittui seitsemänneksi.

Ensimmäisen olympiamitalinsa Jugoslavian koripalloilijat saivat Méxicon 1968 olympialaisissa. Yhdysvallat oli finaalissa parempi pistein 65–50. Ensimmäiseen arvokisavoittoonsa jugoslaavit ylsivät MM-kotikisoissaan Ljubljanassa, Sloveniassa 1970. Jugoslavia hävisi Neuvostoliitolle 72–87, mutta kun Neuvostoliitto hävisi Brasilialle ja Yhdysvalloille, voittivat isännät kultaa. Jugoslavian joukkueessa pelasivat Rato Tvrdic, Ljubodrag Simonovic, Vinko Jelovac, Rajko Trajkovic, Zorga Aljosa, Dragan Kapicic, Ivo Daneu, Krešimir Čošić, Damir Solman, Nikola Plecas, Cermak Dragutin ja Petar Skansi. Joukkuetta valmensi Ranko Žeravica.

Ensimmäisen Euroopan mestaruutensa Jugoslavia voitti Espanjassa 1973. Se voitti myös kaksi seuraavaa maanosan mestaruutta vuosina 1975 ja 1977. Olympiakisoissa se sijoittui viidenneksi Münchenissä 1972 ja sai hopeaa Montrealissa 1976. MM-kisoissa joukkue sai hopeaa Puerto Ricossa 1974. Se voitti Neuvostoliiton 82–79 mutta kun se hävisi Yhdysvalloille ja Neuvostoliitto voitti Yhdysvallat, vei Neuvostoliitto kultaa paremman korisuhteensa ansiosta. Filippiineillä pelatuissa vuoden 1978 MM-kisoissa Jugoslavia palasi mestariksi voittamalla finaalissa Neuvostoliiton jatkoajalla 82–81. Kisojen paras pistemies oli Jugoslavian Dražen Dalipagić.

Ainoan olympiakultamitalinsa Jugoslavia voitti Moskovassa 1980, kun lajia hallinnut Yhdysvallat boikotoi kisoja. Finaalissa se voitti Italian 86–77. Kultajoukkueessa pelasivat Andro Knego, Dragan Kićanović, Rajko Žižić, Mihovil Nakić, Željko Jerkov, Branko Skroče, Zoran Slavnić, Krešimir Ćosić, Ratko Radovanović, Duje Krstulović, Dražen Dalipagić ja Mirza Delibašić.[2]

Jugoslavian menestys jatkui 1980-luvulla. MM-kisoissa se sai pronssia 1982 ja 1986 ja sijoittui Los Angelesin 1984 olympialaisissa pronssille ja Soulin 1988 olympialaisissa hopealle. Euroopan mestariksi se palasi 12 vuoden tauon jälkeen vuonna 1989. Argentiinassa 1990 pelatuissa MM-kisoissa joukkue voitti kolmannen maailmanmestaruutensa, kun se voitti välierissä Yhdysvallat 99–91 ja finaalissa Neuvostoliiton 92–75.

Vielä vuonna 1991 Jugoslavia voitti Euroopan mestaruuden mutta joutui sen jälkeen hetkeksi syrjään kansainvälisestä koripallotoiminnasta maan hajoamiseen liittyvien sotien aiheuttamien sanktioiden seurauksena.

Jugoslavia palasi arvokisakentille EM-kisoissa 1995 ilman aiempaan runkomiehistöön kuuluneita kroatialaispelaajia. Siitä huolimatta Jugoslavia voitti kultaa. Finaalissa se voitti Liettuan 96–90. Atlantan 1996 olympialaisissa Jugoslavia sai hopeaa, kun vain Yhdysvaltain Dream Team oli parempi.

Vuonna 1997 Jugoslavia voitti Euroopan mestaruuden. Vuonna 1998 Kreikan MM-kisoissa se voitti kultaa kukistettuaan finaalissa Venäjän 64–62. Joukkueet olivat kohdanneet jo alkulohkossa ja silloinkin Jugoslavia oli parempi pistein 82–74.

EM-kisoissa 1999 Jugoslavia jäi pronssille ja Sydneyn 2000 olympialaisissa kuudenneksi. Vuonna 2001 se voitti viimeisimmän Euroopan mestaruutensa. Vuonna 2002 joukkue voitti Indianapolisissa maailmanmestaruuden. Se kaatoi puolivälierissä isäntämaa Yhdysvallat pistein 81–78 ja finaalissa Argentiinan jatkoajalla 84–77. Jugoslavian pelaajista Predrag Stojaković valittiin kisojen tähtiviisikkoon.

Vuodet 2003–06 eivät tuoneet Serbia ja Montenegrolle menestystä. EM-kisoissa 2003 se oli kuudes ja Ateenan 2004 olympialaisissa yhdestoista, EM-kotikisoissaan 2005 se hävisi neljännesvälierissä Ranskalle 71–74 ja sijoittui jaetulle yhdeksännelle sijalle, ja Japanissa pelatuissa vuoden 2006 MM-kisoissa se hävisi neljännesvälierissä lopulta mestaruuden voittaneelle Espanjalle 75–87 ja sijoittui jaetulle yhdeksännelle sijalle.

Vuoden 2007 EM-kisoissa Serbia ei voittanut yhtään ottelua. Se hävisi Venäjälle 65–73, Kreikalle 67–68 ja Israelille 83–87 ja jäi sijoille 13–16.

Vuonna 2009 maa sijoittui EM-hopealle. Finaalissa se hävisi selvästi Espanjalle. Vuoden 2010 MM-kilpailuissa Serbia sijoittui neljänneksi. Se hävisi pronssiottelussa Liettualle 88–99. EM-kilpailuissa 2011 Serbia sijoittui kahdeksanneksi.

Vuoden 2013 EM-kisoissa Serbia sijoittui seitsemänneksi. Se oli alkulohkonsa ykkönen kolmella voitolla ja kahdella tappiolla sekä jatkolohkonsa ykkönen neljällä voitolla ja yhdellä tappiolla mutta hävisi puolivälierissä Espanjalle. Viimeisissä sijoitusotteluissaan se hävisi isäntämaa Slovenialle ja voitti Italian. Joukkueen paras pistemies oli Nenad Krstić 15,4 pisteen ottelukeskiarvolla[3].

Serbia saavutti hopeaa MM-kilpailuissa 2014. Alkulohkossaan se sijoittui neljänneksi voitettuaan kaksi ja hävittyään kolme ottelua. Pudotuspeleissä se kukisti Kreikan, Brasilian ja välierässä Ranskan ennen kuin hävisi loppuottelussa Yhdysvalloille 92–129.[4]

Serbia sijoittui neljänneksi EM-kilpailuissa 2015. Se hävisi välieräottelussa Liettualle ja pronssiottelussa Ranskalle.[4]

Serbia saavutti olympiahopeaa Rio de Janeirossa 2016. Alkulohkossaan se voitti kaksi ottelua ja hävisi kolme sijoittuen neljänneksi. Puolivälierässä se kukisti Kroatian 86–83 ja välierässä Australian 87–61. Loppuottelussa Serbia hävisi Yhdysvalloille 66–96.[4]

Serbia sai hopeaa EM-kilpailuissa 2017. Voitettuaan välierässä Venäjän se hävisi loppuottelussa Slovenialle pistein 85–93.[4]

Kiinassa pelatuissa vuoden 2019 MM-kilpailuissa Serbia sijoittui viidenneksi.