Jugorock

Jugorock tarkoittaa entisen Jugoslavian (serbokroaatiksi SFR Jugoslavija) alueella kukoistanutta pop- ja rock-musiikkikulttuuria, jonka perintö vaikuttaa edelleen entisten osatasavaltojen Serbian, Kroatian, Montenegron, Slovenian, Bosnia-Hertsegovinan ja Makedonian sekä itsehallinnollisilla Kosovon ja Vojvodinan alueilla. Jugorock oli osa toisen Jugoslavian maailmanlaajuisesti laajaa musiikkikulttuuria, jonka nousu alkoi 1950- ja 1960-luvuilla. Petar Janjatovićin toimittama YU Rock enciklopedija laskee jugorockin alkuvuodeksi vuoden 1960.[1][2] Ljubodrag Dimićin väitöskirja lähtee jo vuoden 1956 lähtökohdista.[3] Jugoslavia oli ensimmäinen Eurovisionin laulukilpailuun liittynyt sosialistinen maa vuonna 1961. Jugoslavian hallinto suhtautui myönteisesti musiikkikulttuurin kehittämiseen ja tukemiseen. Musiikki toimi keskeisenä yleisjugoslavialaisen identiteetin ja yhtenäiskulttuurin luojana, minkä takia se on myös nykyään oleellinen osa jugonostalgiaa. 1960-luvulta alkaen alettiin järjestää useita musiikkifestivaaleja eri puolilla maata, kuten Opatijassa, Splitissä, Belgradissa, Skopjessa, Sarajevossa ja Štipissä.

Jugorock käsitteenä kattaa ainoastaan sosialistisen Jugoslavian ajan eli vuosiin 1991-1992 asti. Jugoslavian liittotasavallan eli ns. tynkä-Jugoslavian aikaa ei yleensä tähän lasketa. Jugorockin synonyymina käytetään myös nimitystä YU Rock. Vuonna 1984 Bob Geldofin järjestämän Live Aid-tapahtuman Jugoslavian-osuuden nimikin oli YU Rock Missija. Tätä Belgradin Punaisen tähden stadionilla järjestettyä suurkonserttia pidetään yhtenä jugorockin kohokohtana.

Jugorockin julkaisuyhtiöt olivat Jugoton (Zagreb), PGP-RTB (Belgrad), Suzy (Zagreb), ZKP RTLJ (Ljubljana), Diskoton (Sarajevo) ja Jugodisk (Belgrad). Tärkeimmät keskuspaikat olivat Belgrad, Zagreb, Sarajevo, mutta myös Ljubljana ja Skopje. Erityisesti Sarajevo on tunnettu omasta koulukunnastaan, jonka keskeisiä yhtyeitä ja -hahmoja olivat Bijelo Dugme, Indexi ja Dino Merlin. Jugorock oli pääasiassa serbokroaatinkielistä: jekaavin (Zagreb, Sarajevo) tai ekaavin (Belgrad) standardeilla sanoitettua. Serbokroaatin ylivalta suosi akselia Belgrad-Zagreb-Sarajevo, mutta serbokroaatinkielinen musiikki oli suosiossa myös muissa eteläslaavitasavalloissa eli Sloveniassa ja Makedoniassa sekä myös albaanienemmistöisessä Kosovossa sekä serbienemmistöisessä, mutta monietnisessä, Vojvodinassa. Esimerkiksi jugorockin suurnimi Đorđe Balašević on kotoisin Vojvodinasta.