Jugend

Jugend (saks. Jugend ’nuoruus’) eli art nouveau (ransk. art nouveau ’uusi taide’) on taiteen tyylisuuntaus, joka vallitsi Euroopassa noin vuosina 1890–1910. Jugend oli vastareaktio kertaustyyleille, ja se kehitti toisaalta omaperäisen ja koristeellisen muotokielen, toisaalta yksinkertaisen rationalismin, joka ennakoi funktionalismia. Tyyli juontui 1880-luvun symbolismista, ja sen aiheissa sekä ornamentiikassa yhdistyivät viehkeä romantiikka ja mielikuvituksellinen dynaamisuus. Sille oli tyypillistä eri taiteenalojen välisten rajojen hävittäminen niin että ihmisen koko elinympäristö tuli taiteilijan ulottuville. Erityisesti jugend vaikutti arkkitehtuurissa, muotoilussa, sisustussuunnittelussa ja julistetaiteessa.[1][2] Jugend on näkyvästi esillä monissa Euroopan kaupungeissa, kuten Budapestin arkkitehtuurissa.

Jugendtyylille on ominaista rytmikkäästi aaltoileva ja epäsymmetrinen muotokieli. Jugendrakennuksen julkisivu Riiassa Latviassa.

Jugendissa eli art nouveaussa pyrittiin irrottautumaan aikaisemmista tyyleistä, mutta eri maissa sen muotokieleen sekoittui piirteitä kansallisista kulttuureista ja menneistä tyylikausista (esim. Ranskassa rokokoosta ja Skotlannissa kelttiläisestä taiteesta). Lisäksi tyylin vaikuttivat William Morris ja Arts and Crafts -liike, Japanin taide sekä yleisesti ottaen luonto. Jugendin tai art nouveaun tärkein merkitys on siinä, että sen myötä irrottauduttiin viimein kokonaisvaltaisesti antiikin perinteestä. Arkkitehtuurissa se toimi välittäjänä siirryttäessä historismista modernismiin. Taideteollisuudessa art nouveaulla oli puolestaan vaikutusta muun muassa art decon syntyyn.[3]

Jugendille ominaisia tyylipiirteitä olivat rikas ornamentiikka, dynaaminen liike, aaltoilevat viivat ja sulavat, mutta usein epäsymmetriset linjat. Ornamentiikka koostui lähinnä orgaanisuutta ja kasvua esittävistä muodoista. Kasviaiheistoa ei kuitenkaan esitetty naturalistisen jäljittelevästi, vaan tyylitellen ja abstrahoiden. Taideteollisten esineiden toteutus oli käsityöläismäistä, mutta samalla prosessiin yhdistyi myös kiinnostus uuteen teknologiaan.[3]

Tyylisuuntaa on kutsuttu eri nimillä eri puolilla Eurooppaa eri aikoina. Anglosaksisissa ja ranskankielisissä maissa se tunnetaan art nouveauna, Italiassa sen nimitys on Stile Liberty ja Kataloniassa modernisme ja venäjäksi se on моде́рн (modern). Itävallassa, Unkarissa, Puolassa ja Tšekissä sitä kutsutaan sesessionismiksi. Britanniassa käytettiin myös nimitystä Decorative Style[4] ja Skotlannissa lisäksi nimitystä Glasgow Style[5] sekä Yhdysvalloissa tiffany style.[3] Suomessa ja muissa Pohjoismaissa on yleisesti käytössä jugend-sana, koska arkkitehtuuri- ja muotoiluyhteydet suuntautuivat paljolti Saksaan, jossa tyylisuunta sai nimensä müncheniläisen Die Jugend -aikakauslehden mukaan.[6][1] Nykyisin käytetään toisinaan art nouveauta tai molempia käsitteitä yhdessä.[7][8][2]

Aaltoileva epäsymmetria
Vladimir Suhov, Vesitorni, 1896 Nižni Novgorod. Maailman ensimmäinen hyperbelirakenne.

Tyylille on ominaista rytmikkäästi aaltoileva ja epäsymmetrinen muotokieli sekä luonnonläheiset aiheet. Jugendtyyli suosi luonnon muotokieltä, kuten kasvi- ja eläinornamentiikkaa ja kaartuvia viivoja.[2] Hyperbelien ja paraabelien muotoiset kuviot olivat suosittuja. Tyylissä rytmittelevät yhtäältä jyrkän geometriset muodot ja toisaalta spiraalimaiset piiskaniskut. Aiheet kasvavat usein kasvimaisiksi muodoiksi, ja töiden viimeistely voi olla tarkoituksellisen keskeneräistä.

Jugendiin vaikuttivat paljon Eurooppaan 1860-luvulta lähtien tuodut japanilaiset puupiirrokset, joiden kuvaustapaa käytettiin erityisesti julisteissa. Arkeologisten kaivauksien seurauksena yhä paremmin tunnettu kelttiläinen taide vaikutti myös osaltaan jugendiin.

Historiaa

Vastalause kertaustyyleille

Jugend syntyi vastustamaan vanhoja tyylisuuntauksia kierrättäneitä kertaustyylejä ja 1800-luvulla syntynyttä elementtirakentamista, esimerkiksi Lontoon Crystal Palacea keksimällä oman, uuden ja yhtenäisen muotokielen. Sen alkulähteen voi jäljittää englantilaisen runoilija-taidemaalarin William Blaken (1757–1827) maalauksiin, joissa esiintyy jugendille tyypillinen muotokieli. 1800-luvun puolivälissä prerafaeliitit, ryhmä englantilaisia romantiikan aikakauden taiteilijoita innostui Blaken töistä ja välitti vaikutteet jugendaikakauden maalaustaiteeseen.

Merkittävä vaikutus tyylisuunnan kehitykselle oli vuonna 1886 perustetulla arts and crafts -liikkeellä, joka vastusti periaatteesta teollisesti tuotettuja esineitä ja suosi sen sijaan keskiaikaisia, korkeatasoisia käsityöperinteitä. Ison-Britannian ulkopuolella arts and crafts -liike vaikutti paljon saksankielisissä maissa ja Yhdysvalloissa. Liikkeen tunnetuimpia edustajia olivat William Morris, Walter Crane (1845–1915), Arthur Mackmurdo (1851–1942) ja Charles Robert Ashbee (1863–1942).

Jugendin ensimmäisiä tyylipuhtaita edustajia oli Arthur Mackmurdon suunnittelema tuoli vuodelta 1881, jonka selkänojan epäsymmetriset linjat olivat poikkeukselliset aiempaan nähden. Tyyliä alkoivat levittää useat englantilaiset aikakauslehdet, kuten The Yellow Book (1894–1895), The Savoy (1896–1898) ja The Studio (1893–). Isosta-Britanniasta jugend rantautui Belgiaan, jonne syntyneistä rakennuksista ensimmäinen merkittävä oli Victor Hortan (1861–1947) suunnittelema Hôtel Tassel (Tasselin talo). Toinen tunnettu belgialainen jugendkauden taiteilija oli Henry van de Velde (1863–1957), joka sai mainetta muun muassa abstrakteilla kasviornamentiikkatöillään.

Ranskassa jugendin keskuksiksi kehittyivät Pariisi ja Nancy. Hector Guimard (1867–1942) suunnitteli muun muassa asuinrakennuksia ja Pariisin metroasemien sisäänkäyntejä. Henri de Toulouse-Lautrec (1864–1901) tuli tunnetuksi julisteiden suunnittelijana. Niin sanottu Nancyn ryhmä muodostui 1890-luvulla Emile Gallén (1846–1904) ympärille ja suunnitteli huonekaluja sekä taideteollisia esineitä. Gallé uudisti lasitaidetta värikkäillä kuvioilla, jotka tehtiin kaivertamalla lasin erivärisistä kerroksista tai liimaamalla lasin pintaan koristeita.

Belgiasta Suomeen
Pohjola-talon sisäänkäynti Helsingin Aleksanterinkadulla. Arkkitehdit Eliel Saarinen, Herman Gesellius ja Armas Lindgren. Veistokset Hilda Flodin.

Belgialais-englantilainen taidemaalari, graafikko ja keraamikko Alfred William Finch (1854–1930), oli nuoruudessaan mukana perustamassa Brysseliin kokeilevien taiteilijoiden ryhmää. Hän toi Suomeen taideteollisuuden uusia virtauksia ja muutettuaan maahan vaikutti myös tyylisuuntauksen kehitykseen.

Jugendtyyli vaikutti Suomessa erityisesti arkkitehtuurissa vuosina 1895–1915. Silloin suunniteltiin voimakkaasti kasvavaan Helsinkiin suuri määrä jugendtyylisiä rakennuksia, kuten Eliel Saarisen piirtämä Helsingin päärautatieasema ja Lars Sonckin suunnittelema Kallion kirkko. Helsinki on kansainvälisestikin erittäin merkittävä, sillä kaupungissa on 600 jugendrakennusta.[9]

Suomalainen jugend yhdisteli kansallisromanttisia piirteitä kansainväliseen tyylisuuntaukseen. Saarisen ja Sonckin lisäksi muita tunnettuja jugend-kauden arkkitehteja Suomessa olivat Wivi Lönn, Selim A. Lindqvist, Onni Tarjanne ja Usko Nyström. Helsingin ohella suuntauksen merkittävä keskus Suomessa oli Tampere. Usko Nyströmin piirtämä Imatran Valtionhotelli on Suomen tunnetuimpia jugendtyylisiä rakennuksia.

Jugend-arkkitehtuuria Suomessa
  • Eiran Sairaala. Helsinki. Arkkitehti Lars Sonck.
    Eiran Sairaala. Helsinki. Arkkitehti Lars Sonck.
  • Helsingin Huvilakadun rakennuksia.
    Helsingin Huvilakadun rakennuksia.
  • Kansallisteatteri. Arkkitehti Onni Tarjanne.
    Kansallisteatteri. Arkkitehti Onni Tarjanne.
  • Aeolus-talo Helsingin Katajanokalla. Arkkitehti Selim A. Lindqvist.
    Aeolus-talo Helsingin Katajanokalla. Arkkitehti Selim A. Lindqvist.
  • Tampereen tuomiokirkko. Arkkitehti Lars Sonck.
    Tampereen tuomiokirkko. Arkkitehti Lars Sonck.
  • Tampereen keskuspaloasema. Arkkitehti Wivi Lönn.
    Tampereen keskuspaloasema. Arkkitehti Wivi Lönn.
  • Rakennus- ja kiviteollisuusosuuskunta Alkun talo. Turku.
    Rakennus- ja kiviteollisuusosuuskunta Alkun talo. Turku.
  • Imatran Valtionhotelli. Arkkitehti Usko Nyström.
    Imatran Valtionhotelli. Arkkitehti Usko Nyström.
  • Hvitträskin erämaa-ateljee. Arkkitehdit Eliel Saarinen, Herman Gesellius ja Armas Lindgren.
    Hvitträskin erämaa-ateljee. Arkkitehdit Eliel Saarinen, Herman Gesellius ja Armas Lindgren.
  • Ovi Katajanokalla.
    Ovi Katajanokalla.

Euroopassa

Saksassa jugendin omaksuivat aikakauslehdet Pan (1895–1900) ja Die Jugend (1896–1940), joista koko suuntaus sai maassa nimensä jälkimmäisen mukaan. Münchenistä tuli suuntauksen keskus, ja siellä vaikuttivat kuvanveistäjä ja luonnontutkija Hermann Obrist (1863–1927), valokuvausateljee Elviran julkisivun uudistuksen suunnitellut August Endell (1871–1925), sisustusarkkitehtuuriin keskittyneet Bernhard Pankok (1872–1943) ja Richard Riemerschmid (1868–1957) sekä Die Jugendin ulkoasusta vastannut Otto Eckmann (1865–1902). Kataloniassa suuntausta kutsuttiin nimellä modernisme ja sen pääkaupungissa Barcelonassa tyylin huomattavin edustaja oli arkkitehti Antoni Gaudí. Pariisissa merkittävä edustaja oli taidemaalari ja kuvittaja Alfons Mucha.

Muita tyylin kuuluisia taiteilijoita

Julistetaide ja grafiikka

Jugend oli myös huomattava graafisten taiteiden tyylisuuntaus. Erityisesti jugendin aikana kukoisti juliste- ja kuvitustaide. Monet tunnetut taiteilijat kuvittivat aikakauslehtiä ja kirjoja. Typografiassa puolestaan kehitettiin uusia, tekstaukselle pohjautuvia, vapaamuotoisempia otsikkokirjaintyyppejä.[4]

Riian art nouveau
Riian Alberta-kadun julkisivuja.

Saksalaisen, venäläisen ja latvialaisen ajan Riian art nouveau heijastaa saksalaisten, itävaltalaisten ja suomalaisten arkkitehtien vaikutteita. Art nouveau -kaudella Riika oli rikas satamakaupunki ja kauttakulkukaupan keskus, jonka tehtaissa rakennettiin lentokoneita, junavaunuja, polkupyöriä ja autoja. Kaupunki oli myös posliinituotannon, sekä aikansa arvostettujen tieteilijöiden ja kasvattajien keskus.[10]

Riiassa on yhteensä noin 800 art nouveau -rakennusta ja noin 40 prosenttia kaupungin keskustan rakennuksista on art nouveau -tyylisiä. Keskusta on luokiteltu Unescon maailmanperintökohteeksi.[11] Art nouveau on keskittynyt varsinkin Riian vanhaakaupunkia kiertäville niin sanotuille kehäbulevardeille. Näistä näkyvin katu on Alberta ja sitä ympäröivät kadut. (Vilandes, Elizabetes, Strelnieku ja Antonijas kadut), jossa useat talot on myös restauroitu huolellisesti.

Jugendgalleria
  • Victor Horta: Hotel Tassel, 1892–1893.
    Victor Horta: Hotel Tassel, 1892–1893.
  • Hector Guimard: Abbessesin metroaseman sisäänkäynti, 1900.
    Hector Guimard: Abbessesin metroaseman sisäänkäynti, 1900.
  • Jugendrakennus Riiassa.
    Jugendrakennus Riiassa.
  • Jugendtyylinen kahvikannu.
    Jugendtyylinen kahvikannu.
  • Charles Rennie Mackintosh, Luonnos neiti Cranstonin teehuoneen seinäksi, Glasgow, Englanti.
    Charles Rennie Mackintosh, Luonnos neiti Cranstonin teehuoneen seinäksi, Glasgow, Englanti.
  • Charles Rennie Mackintosh, Queen’s Crossin kirkko, Glasgow.
    Charles Rennie Mackintosh, Queen’s Crossin kirkko, Glasgow.
  • Hackesche Höfe, Berliini.
    Hackesche Höfe, Berliini.
  • Jugendjulkisivu Münchenissä.
    Jugendjulkisivu Münchenissä.
  • Antonio Gaudi, Casa Milan katto, Barcelona, Espanja.
    Antonio Gaudi, Casa Milan katto, Barcelona, Espanja.
  • Antonio Gaudi, Sagrada Familia, yksityiskohta, Barcelona.
    Antonio Gaudi, Sagrada Familia, yksityiskohta, Barcelona.
  • Usko Nyström, Imatran Valtionhotelli, 1903.
    Usko Nyström, Imatran Valtionhotelli, 1903.
  • Louis Welden Hawkins, Viuhka kultaisella taustalla, 1905.
    Louis Welden Hawkins, Viuhka kultaisella taustalla, 1905.
  • Gustav Klimt, Danae, 1907-1908.
    Gustav Klimt, Danae, 1907-1908.
  • Lars Sonck, Tampereen tuomiokirkko 1907 ja Hugo Simbergin freskot.
    Lars Sonck, Tampereen tuomiokirkko 1907 ja Hugo Simbergin freskot.
  • Eliel Saarinen, Rautatieasema, Helsinki, Suomi.
    Eliel Saarinen, Rautatieasema, Helsinki, Suomi.

Katso myös

Lähteet
  • Björkman, Johanna: Helsingin jugend – arkkitehtuuriopas. Helsingin kaupunginmuseo 2019. ISBN 978-952-331-578-5
  • Itkonen, Markus: Kirjaintyypit ja tyyli. RPS-yhtiöt 2015. ISBN 978-952-5001-19-8
  • Kämäräinen Aki et al. (toim.): Suomen ja maailman taide - Hakemisto, Sanasto. WSOY, 1986. ISBN 951-0-10729-8
  • Rantala, Risto (toim.): Perustieto. Akateemisen tietosanakirja. Otava 1993. ISBN 951-1-12579-6

Viitteet
  1. Kämäräinen 1986, s. 100
  2. Rantala 1993, s. 338
  3. Art nouveau ja jugend Jyväskylän yliopisto, taidehistorian aikajana. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 12.1.2021.
  4. Itkonen 2015, s. 32
  5. Björkman 2019, s. 15
  6. Typically Munich!. Münchenin kaupunginmuseo, 2010. (englanniksi)
  7. Antti Vallius, Art nouveau/jugend (Arkistoitu – Internet Archive), Aikajana, Jyväskylän yliopisto. Viitattu 10.11.2008.
  8. Kansallismuseossa art nouveau -kiertonäyttely, MTV3 - STT 4.3.2005. Viitattu 10.11.2008.
  9. Björkman 2019, s. 9–11
  10. Art Nouveau style in Riga Agency STES Latvia. Agency STES Latvia. Arkistoitu 30.12.2013. Viitattu 27.5.2013. (englanniksi)
  11. Art Nouveau in Riga Latvia. Latvian Tourism Development Agency. Arkistoitu 6.6.2013. Viitattu 27.5.2013. (englanniksi)

    Kirjallisuutta
    • Björkman, Johanna: Helsingin jugend : arkkitehtuuriopas. Helsinki: Helsingin kaupunginmuseo, 2019. ISBN 978-952-331-578-5.
    • Hämäläinen, Pirjo: Jugend Suomessa. Helsinki: Otava, 2010. ISBN 978-951-1-23365-7.
    • Kivinen, Paula: Tampereen jugend : arkkitehtuuri–taideteollisuus. Helsinki: Otava, 1982. ISBN 951-1-06941-1.
    • Moorhouse, Jonathan: Helsingin jugendarkkitehtuuri 1895-1915. Helsinki: Otava, 1987. ISBN 951-1-09018-6.
    • Normet, Leo: Nuoresta jugendista ja eräästä jugendilaisesta nuoruudesta. (Suomentanut Markus Lång. Katkelma teoksesta Värvimängud rütmirõõmud.) Synteesi, 1995, 15. vsk, nro 1–2, s. 2–17, 81–91. ISSN 0359-5242.

    Aiheesta muualla

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.