Judinsalo

Saari on 7,7 kilometriä pitkä, 6,0 kilometriä leveä ja sen pinta-ala on 24,9 neliökilometriä [lower-alpha 1]. Se sijaitsee Päijänteen itärannan tuntumassa alueella, jota kutsutaan myös Pien-Päijänteeksi [3]. Saaren länsipuolella aukeaa avoin Judinsalonselkä, jonka länsipuolella sijaitsevat Haukkasalo ja Mustassalo. Saaren pohjoispuolella sijaitsee Kotkatselkä, joka on Keihäsniemen ja Onkisalon väliinsä sulkema Judinsalon kokoinen järvenselkä. Saaren eteläpuolelle jää Herjaanselkä, joka on laidoiltaan erittäin saaristoinen. Itäpuolella saaren editse kulkee mantereen eli Vuorisalon niemimaan välinen Hopeasalmi, joka on 180–600 metriä leveä. Onkisalon edusta on hyvin saaristoinen ja suojaisa. Judinsalon pohjoisosassa oleva Vuoksensalmi ja itäpuolella Hopeasalmi ovat kummatkin virtaavia salmia [4].[1]

Saaren keskiosa eroaa luonteensa puolesta muista saaren osista. Siellä sijaitsee neljä järveä lähekkäin ja niiden välissä on peltoalueita ja asutusta. Suurin järvi on Jutilanjärvi, jonka länsi puolella sijaitsee Haukijärvi ja lounaispuolella Turanen. Näiden järvien välissä aukeaa neljän maatilan pellot. Neljäs järvi Särki-Heinänen sijaitsee Jutilanjärven itäpuolella ja siellä on viidennen maatilan peltoja. Särki-Heinäsen eteläpuolella on vielä Ahven-Heinänen ja Jutilanjärven eteläpuolella sijaitsee Herjaanlampi, jonka kautta pohjoispuolen järven laskevat Herjaanlahteen. Aivan saaren itäpäässä sijaitsee pieni Niitlampi ja saaren länsipäässä sijaitsevat Hivunlampi ja siihen laskeva Keikkalanlampi, joiden ympärillä sijaitsee viiden maatilan pellot. Keikkalanlammen ja Turasen välissä on vielä usean talon pellot ja saaren pohjoispäässä on lisäksi kolme talon pellot. Kaikki maatilat eivät ole enää viljelytoiminnassa. Kulttuurimaisemien välissä on saaren metsämaat kalliopohjaista kangasmetsää, joka on havupuuvaltaista.[1][5]

Saaren korkeussuhteet ovat vaihtelevia. Saaren järvirikkaassa osassa on alavaa, mutta saaren koillis- ja länsiosassa mäet kohoavat yli 140 metrin korkeuteen. Tällaisia mäkiä ovat koillispäässä Iso Pirttivuori, lounaisrannan Tuomiovuori ympäristöineen, länsirannan Sunttivuori, Viistinvuori, Huhanvuori ja saaren luoteisosassa Lylyvuori. Muita vuoria korkeampina kohoavat Rasinvuori, Punavuori ja Haukivuori saaren keskiosassa. Saaren korkein huippu sijaitsee Haukivuorella, joka yltää noin 202,5 metrin korkeuteen merenpinnasta eli 124 metrin korkeuteen Päijänteestä. Haukivuoren länsirinteessä sijaitsee pieni luonnontilainen Pohjatonlampi.[1][6]

Saaren haja-asutus muodostuu 17 maatilasta, muista kiinteistä talouksista ja suuresta määrästä kesäasukkaasta. Maatilojen kannattavuus on 2000-luvulla heikentynyt niin, ettei kaikille tiloille ole saatu jatkajia. Niinpä peltoala on pienentynyt hieman ja peltopalstoja muutettu niityiksi. Saaren kautta kulkee Luhangan ja Sysmän välinen seututie 612, joka on seudun maisematie [4]. Judinsalon laivalaituri sijaitsee Judinsalon länsipäässä Tuomiovuoren luoteispuolella Joensuunsaaren suojassa. Siellä käy vaihtamassa matkustajia useampikin matkustuslaiva [7].[7][1][6]

Saarella on neljä luonnonsuojelualuetta. Saaren lounaispäässä sijaitsevat Tuomiovuoren rannat ovat rantojensuojelualuetta, johon kuuluu noin kaksi kilometriä rantaviivaa ja alle 300 metriä leveä kaistale rantametsää. Saaren pohjoisrannassa sijaitsee Judinkallio, jonka kärki on luonnonsuojelualuetta. Saaren luoteispäässä sijaitsee Keitaanlahden ja Papinniitunlahden ranta-alueita sekä Niitlammen takasuo, jotka kaikki yhdessä ovat suojeltuja. Neljäs alue on pieni luoteisrinne Herjaanlahden rantametsikössä.[1][6]

Judinsalon suojelualueista osa kuuluu Natura 2000 -hankkeen Onkisalo–Herjaanselän (FI0900077, 2 063 hehtaaria) alueisiin. Judinsalossa Onkisalo–Herjaanselän alueeseen kuuluvat Judinkallion alue, Keitaanlahden ja Papinniitunlahden ranta-alueet ja Tuomiovuoren ranta-alueet. Tosin Tuomiovuoren alueet kuuluvat Herjaanselän saariston suojelualueeseen.[8][9][3]

Saaren pohjoisosien kallioalueet Haukivuori ja Lylyvuori ovat maisemallisesti merkittäviä (kohde KAO090073). Kallioiset ylänköalueet näkyvät massiivisena muodostelmana Kotkatselälle ja saaren omalle Haukijärvelle. Rinteiden loivuus kuitenkin piilottaa kalliopaljastumat metsän taakse. Tästä säännöstä poikkeuksena Lylyvuoren kalliorinteet näkyvät pohjoispuolen maantielle. Lylyvuorelta ja Haukivuorelta on kauaskantoiset näkymät eri suuntiin niiden rinteiden jyrkkyyden tai ympäristön avohakkuiden takia. Lylyvuori on muodostunut granodioriitistä ja Haukivuori graniitista. Haukivuoren rinteen suo ja sen Pohjatonlampi laskevat luonnontilaista puroa myöten rinnettä alas. Puronvarressa on lehtomaista kasvillisuutta.[10][3]

Luhangassa tehtiin vuonna 2004 muinaisjäännösinventointi. Judinsaarella sijaitsee monia kivikautisia asuinpaikkoja, joista on löytynyt iskoksia, keramiikkaa tai muita esineitä [11]. Vanha tarina kertoo Judinsalossa olevasta kiviaitauksesta, jonka sisäpuolella sijaitsi kivinen pöytä ja sen ympärillä 24 istuinkiveä käräjien pitoa varten. Kohteen sijainnista ei kuitenkaan ole tietoa. Ensimmäiset kiinteästi maata viljelleet asukkaat perustivat saarelle maatilan 1650-luvulla. Maakirjoissa talo tunnettiin nimellä Judinsalon talo [12]. Talosta käytetään nykyään nimeä Vanha-Jutila ja se on pysynyt saman suvun hallussa perustamisesta asti.[13]

Vanhassa rekognosointikartassa 1700- ja 1800-luvun vaihteessa kartturi kuvasi Judinsalon mäkiseksi metsäsaareksi, jossa näkyi asutusta Hivunlammen ja Keikkalanlammen pohjoispuolella, Syväänpohjan lahden pohjoispuolella ja Jutilanjärven ympäristössä, sekä niittyjä Viistin Isolahden pohjukassa. Saarelle ei ollut piirretty mitään teitä. Judinsalon laivalaituri oli jo olemassa ainakin vuoden 1882 vesistökartassa [14].[15]

Vuoden 1935 taloudellisessa kartassa on Jutilanjärven nimi Kotijärvi. Karttaan on merkitty 19 maatilaa, joiden välille on rakennettu ajettavat kylätiet Jutilanjärveltä saaren länsipuolen maatiloille. Muut tieyhteydet tilojen ja peltojen välillä ovat kärrypolkuja. Saareen ei tuolloin tullut tietä eikä sinne kulkenut lauttayhteyksiä. Asukkaat ovat liikkuneet mantereelle veneillään tai Judinsalon laivarantaan tulleilla laivoilla. Saaren kansakoulu sijaitsi keskellä saarta kylätien varressa Lehtimäellä.[16]

Vuoden 1969 peruskartassa maantie 44 ylitti Hopeasalmen Hopeasaaren siltaa pitkin. Tie jatkoi saaren yli sen pohjoispäähän, jossa se päättyi Vuoksenniemeen. Siellä salmi ylitettiin lossilla [17]. Vuoden 1985 kartassa kulkee uusi kylätie saaren itäpäähän Kattilaniemelle. Kartassa ei enää lue kansakoulua koulurakennuksen kohdalla. Vuoksensalmen lossi on 1990-luvun alussa korvattu sillalla, joka on merkitty vuoden 1992 karttaan tievarauksena.[18][19]

Judinsalon järvien välisellä peltoaukealla sijaitsevat niin sanotut Mönkösmäen talonpoikaistalot, jotka ovat sisältyneet vuodesta 2010 alkaen valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Siihen luetaan kuuluvaksi pääasiassa Vanhan Lehtimäen, Uuden Lehtimäen, Uuden Jutilan ja Vanhan Jutilan maatilat, joiden rakennuskanta on vanhaa.[12]

• Luettelo Suomen Natura 2000 -alueista
• Luettelo Suomen sisävesien suurimmista saarista

• Judinsalo (keskeneräiset verkkosivut)
• Grönroos, Matti: Päijänteen saaristotie–seututie 314