Juan Manuel Fangio

Fangio syntyi italialaiseen siirtolaisperheeseen Balcarcessa Argentiinassa. Fangion ura kilpa-autoilijana alkoi vuonna 1934. Hän voitti Argentiinan mestaruuden vuosina 1940 ja 1941. Kotimaassaan Fangio tuli 1940–luvulla tunnetuksi Etelä-Amerikan valtioiden läpi ajetuista ralleista, joita hän ajoi Chevrolet’n ja Fordin autoilla, kunnes hänen kartturinsa Daniel Urrutia kuoli eräässä 10 000 kilometrin kilpailussa.[2] Toisen maailmansodan jälkeen Fangio siirtyi ajamaan kilpaa Euroopassa vuonna 1947.

Fangio voitti viisi mestaruuttansa peräti neljässä eri tallissa Alfa Romeolla, Mercedes-Benzillä, Ferrarilla ja Maseratilla. Fangio onkin ainut kilpailija koko Formula 1 -historiassa, joka on pystynyt voittamaan vähintään kaksi peräkkäistä maailmanmestaruutta eri automerkeillä. Hän ajoi 51 GP-kilpailua, joista voitti 24. Fangio voitti siis lähes puolet ajamistaan kilpailuista voittoprosenttinsa ollessa 47. Kaksi voitoista oli jaettuja voittoja; 1950-luvun sääntöjen mukaan samaa autoa saattoi ajaa useampi kuljettaja kilpailun aikana. Fangion paalupaikkaprosentti on F1-historian suurin 57 prosenttia.[3] Fangio saavutti 45% ajamistaan kilpailusta nopeimman kierroksen, joka on yksi F1-historian suurimpia.[4]

Juan Manuel Fangiota on usein pidetty kaikkien aikojen parhaana F1-kuljettajana. Eri aikakausien pilotteja on kuitenkin suorastaan mahdoton asettaa paremmuusjärjestykseen. Fangion kova kilpakumppani Stirling Moss onkin sanonut Fangiosta että ”kukaan muu ei ole tehnyt kilpa-autossa yhtä vähän virheitä kuin hän”. Fangiosta elää formulapiireissä lukemattomia legendoja. Niistä yksi sijoittuu Nürburgringin vanhalle yli 20 kilometrin mittaiselle radalle, jonka Fangio valloitti kolmesti, viimeisen kerran 1957, jo 46-vuotiaana konkarina.

Juan Manuel Fangio ja Mercedes-Benz näytösajossa 1986.

Fangio jahtasi viimeistä maailmanmestaruuttaan Maseratillaan. Hänen pahimmat kilpailijansa olivat Ferrarin Mike Hawthorn ja Peter Collins. Ferrarit ajoivat kisan läpi ilman yhtään varikkopysähdystä, kun taas Fangio oli varautunut yhteen varikkostoppiin. Hän ajoi sitä varten 30 sekunnin kaulan kilpailijoihinsa. Pyörän mutteri juuttui kuitenkin kiinni, ja pysähdys venähti lähes minuutin mittaiseksi. Fangio aloitti takaa-ajon, jonka aikana hän joka kierroksella paransi jo edelliseltä kaudelta nimissään ollutta kierrosennätystä sekuntikaupalla. Viimeistä edellisellä kierroksella hän saavutti Ferrarit ja ohitti ne, ensin Collinsin, sitten Hawthornin. Fangio ohitti kuitenkin molemmat Ferrarit ajamalla mutkat suoriksi, kirjaimellisesti. Nykyään moinen olisi ollut sääntöjen vastaista, mutta tuohon aikaan sitä pidettiin ”erinomaisena ideana”.

Fidel Castron sissit kaappasivat Fangion 23. helmikuuta vuonna 1958 Havannassa mutta hänet vapautettiin pian.

Fangio kuoli Buenos Airesissa vuonna 1995 84-vuotiaana. Hän oli joutunut pari päivää aikaisemmin sairaalaan keuhkokuumeen ja munuaisvaivojen vuoksi. Fangio vieraili muutaman kerran Suomessa muun muassa Eläintarhan ajojen muistotilaisuudessa.[5]

Fangion ruumis nostettiin 7. elokuuta 2015 ylös haudastaan kahden isyystutkimuksen takia. Sekä Oscar Espinoza, 77, että Ruben Vazquez, 73, väittivät, että 84-vuotiaana kuollut Fangio on heidän isänsä. Fangion ruumiista otettiin DNA-näytteet hautausmaan ruumishuoneella. Testien odotettiin olevan valmiit syyskuun puolivälissä 2015. Argentiinalaismestari ei ollut elämänsä aikana naimisissa eikä hänellä ollut ainakaan tunnustettuja lapsia.[6] Joulukuussa testin tulos paljasti että Fangio todellakin on Oscar Espinozan biologinen isä[7].

• Viisinkertainen maailmanmestari (1951, 1954–1957)
• 52 GP-kilpailua
• 24 voittoa (pysyi ennätyksenä kauden 1967 Etelä-Afrikan GP:n asti)[8]
• 29 paalupaikkaa
• 23 nopeinta kierrosta
• 245 (277,64) pistettä

• 1950: Monacon GP, Belgian GP, Ranskan GP
• 1951: Sveitsin GP, Ranskan GP (jaettu voitto Luigi Fagiolin kanssa), Espanjan GP,
• 1953: Italian GP
• 1954: Argentiinan GP, Belgian GP, Ranskan GP, Saksan GP, Sveitsin GP, Italian GP
• 1955: Argentiinan GP, Belgian GP, Hollannin GP, Italian GP
• 1956: Argentiinan GP (jaettu voitto Luigi Musson kanssa), Britannian GP, Saksan GP
• 1957: Argentiinan GP, Monacon GP, Ranskan GP, Saksan GP

• F1-sankari Juan Manuel Fangio kuollut! Legendaarinen kuljettaja voitti 1950-luvulla viisi maailmanmestaruutta Urheilu - F1. 18.7.1995. Helsingin Sanomat (HS). Viitattu 10.12.2011. (suomeksi)

• http://www.museofangio.com/
• http://www.ddavid.com/formula1/fangio_bio.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
• http://www.f1-grandprix.com/fangio.html
• Talvitie, Jyrki K.: Mestareiden mestari on poissa. Vauhdin maailma 1995.

Formula 1 -luokan kuljettajien maailmanmestarit

1950-luku: 1950:  G. Farina 1951:  J. M. Fangio 1952:  A. Ascari 1953:  A. Ascari 1954:  J. M. Fangio 1955:  J. M. Fangio 1956:  J. M. Fangio 1957:  J. M. Fangio 1958:  M. Hawthorn 1959:  J. Brabham 2000-luku: 2000:  M. Schumacher 2001:  M. Schumacher 2002:  M. Schumacher 2003:  M. Schumacher 2004:  M. Schumacher 2005:  F. Alonso 2006:  F. Alonso 2007:  K. Räikkönen 2008:  L. Hamilton 2009:  J. Button

1960-luku: 1960:  J. Brabham 1961:  P. Hill 1962:  G. Hill 1963:  J. Clark 1964:  J. Surtees 1965:  J. Clark 1966:  J. Brabham 1967:  D. Hulme 1968:  G. Hill 1969:  J. Stewart 2010-luku: 2010:  S. Vettel 2011:  S. Vettel 2012:  S. Vettel 2013:  S. Vettel 2014:  L. Hamilton 2015:  L. Hamilton 2016:  N. Rosberg 2017:  L. Hamilton 2018:  L. Hamilton 2019:  L. Hamilton

1970-luku: 1970:  J. Rindt 1971:  J. Stewart 1972:  E. Fittipaldi 1973:  J. Stewart 1974:  E. Fittipaldi 1975:  N. Lauda 1976:  J. Hunt 1977:  N. Lauda 1978:  M. Andretti 1979:  J. Scheckter 2020-luku: 2020:  L. Hamilton 2021:  M. Verstappen 2022:  M. Verstappen

1980-luku: 1980:  A. Jones 1981:  N. Piquet 1982:  K. Rosberg 1983:  N. Piquet 1984:  N. Lauda 1985:  A. Prost 1986:  A. Prost 1987:  N. Piquet 1988:  A. Senna 1989:  A. Prost

1990-luku: 1990:  A. Senna 1991:  A. Senna 1992:  N. Mansell 1993:  A. Prost 1994:  M. Schumacher 1995:  M. Schumacher 1996:  D. Hill 1997:  J. Villeneuve 1998:  M. Häkkinen 1999:  M. Häkkinen

Formula 1 -kaudelle 1950 osallistuneet kuljettajat

Walt Ader  Fred Agabashian  Alberto Ascari  Henry Banks  Tony Bettenhausen  Clemente Biondetti  Prinssi Bira  Felice Bonetto  Toni Branca  Walt Brown  Bill Cantrell  Duane Carter  Eugène Chaboud  Louis Chiron

Joie Chitwood  Johnny Claes  Gianfranco Comotti  George Connor  Geoff Crossley  Jimmy Davies  Duke Dinsmore  Philippe Étancelin  Luigi Fagioli  Juan Manuel Fangio  Giuseppe Farina  Walt Faulkner  Pat Flaherty  Myron Fohr

Joe Fry  Bob Gerard  Yves Giraud-Cabantous  José Froilán González  Emmanuel de Graffenried  Cecil Green  David Hampshire  Sam Hanks  Cuth Harrison  Gene Hartley  Mack Hellings  Bill Holland  Jackie Holmes  Jerry Hoyt

Jimmy Jackson  Leslie Johnson  Joe Kelly  Pierre Levegh  Bayliss Levrett  Henri Louveau  Guy Mairesse  Robert Manzon  Eugène Martin  Johnny McDowell  Jack McGrath  David Murray  Nello Pagani  Reg Parnell

Johnnie Parsons  Paul Pietsch  Charles Pozzi  Dick Rathmann  Jim Rathmann  Franco Rol  Tony Rolt  Mauri Rose  Louis Rosier  Paul Russo  Troy Ruttman  Consalvo Sanesi  Harry Schell  Bill Schindler

Dorino Serafini  Brian Shawe-Taylor  Raymond Sommer  Piero Taruffi  Maurice Trintignant  Luigi Villoresi  Peter Walker  Lee Wallard  Spider Webb  Peter Whitehead