Jouni Mykkänen

Mykkäsen isä oli toimittaja Eino Mykkänen ja äiti keittäjä Martta Rissanen.[1] Mykkänen kävi kansa- ja keskikoulun Sodankylässä, mistä hänen äitinsä oli kotoisin.[2] Hän kirjoitti ylioppilaaksi Rovaniemen yhteislyseosta 1958.[1]

Mykkänen valmistui valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta keväällä 1964 pääaineenaan yleinen valtio-oppi.[3] Hän opiskeli myös kansantaloutta, sosiologiaa, poliittista historiaa ja kansainvälistä oikeutta.[4] Opiskeluaikanaan Mykkänen työskenteli Maataloushallituksen toimistovirkailijana 1958–1959, Uuden Suomen toimittajana 1960 ja Yleisradion toimittajana 1960–1964.[1] Hän liittyi Kansalliset Ylioppilaat ry:hyn ja samalla kokoomukseen vuonna 1959.[5] Mykkänen oli vuonna 1960 perustamassa Kansallisten Ylioppilaiden Liittoa, josta tuli myöhemmin Tuhatkunta.[4]

Ennen valintaansa eduskuntaan Mykkänen työskenteli kokoomuksen tiedotussihteerinä ja -päällikkönä 1964–1970.[3] Tehtävää tarjosi hänelle aiempi tiedotussihteeri Harri Holkeri.[6] Kansanedustajana Mykkänen toimi 23. maaliskuuta 1970 – 31. joulukuuta 1974. Hän on ollut myös Espoon kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen sekä Sodankylän kunnanvaltuuston jäsen.[1]

Poliittisen uransa jälkeen Mykkänen toimi Yleisradiossa. Hän oli Radio 1:n johtaja 1975–1984, koko radion johtaja ja pääjohtajan varamies 1985–1989 sekä resurssi- ja varapääjohtaja 1990–1994. Hän oli Suomen elokuvasäätiön toimitusjohtaja vuodesta 1995.[1] Mykkänen jäi tehtävästä eläkkeelle vuonna 2006.[7] Hän sai kulttuurineuvoksen arvonimen vuonna 2007.[8]

Mykkänen on ollut naimisissa kahdesti ja hänellä on kuusi lasta.[1] Yksi lapsista on kansanedustajana vuodesta 2015 ja sisäministerinä vuosina 2018–2019 toiminut Kai Mykkänen.

• Mykkänen, Jouni: Kannon päällä se alkoi, s. 183–191. Teoksessa Markku Aaltonen (toim.): Miten meistä tuli kansanedustajia?. [Seinäjoki]: Veterator, 2007. ISBN 978-952-99820-0-4.