Jouluhalko

Jouluhalko kuului Pohjois-Euroopassa esikristilliseen tapaan juhlistaa talvipäivänseisausta eli vuoden lyhyintä päivää.[1] Silloin etsittiin ja poltettiin suuri halko, joka symboloi aurinkoa. Usein käytettiin hedelmäpuun halkoja, mikä takasi hyvän sadon seuraavaksi vuodeksi. Katolinen kirkko ei tukahduttanut traditiota, ja keskiajalla halon polttamisen perinne monipuolistui. Runkoa saatettiin koristella, se sytytettiin juhlavin menoin ja polttamisen jälkeen tuhka kerättiin talteen seuraavaksi vuodeksi, minkä uskottiin tuottavan onnea ja varjelevan onnettomuuksilta.

Jouluhalko

Kaupunkiasutuksen myötä puun polttamisen perinne kävi mahdottomaksi, ja suuri halko korvattiin pienemmällä oksalla, joka asetettiin keskelle pöytää ja ympäröitiin erilaisilla herkuilla. Tämä oksa muuttui vähitellen leivokseksi pariisilaisleipureiden ansiosta 1800-luvun lopulla.

New Yorkissa eräs kaapelitelevisiokanava lähetti jouluna 1966 oehjlmanaan kuvaa rauhallisesti palavasta jouluuhalosta joululaulujen sodessa taustalla. Ohjelmasta tuli suosittu, ja monet muut kanavat ovat ottaneet sen ohjelmistoonsa.[2]

Katso myös

Lähteet
  1. How the Yule log tradition evolved from an ancient Viking ritual Fox Weather. Viitattu 29.12.2022.
  2. Sam Abrahamson: What's a Yule Log? How Stuff Works. 2007 / 2020. Viitattu 29.12.2022.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.