Jouko Vuorinen

Jouko Ensio Vuorinen (16. lokakuuta 1910 Turku – 25. tammikuuta 1997 Lohja) oli maaperätutkija ja Maatalouden Tutkimuskeskuksen ylijohtaja. Hän valmistui agronomiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1937, väitteli maatalous- ja metsätieteiden tohtoriksi 1939 (arvo 1940) ja sai riemutohtorin arvon Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan tohtorinpromootiossa 1990.[1]

Vuorinen aloitti heti valmistumisensa jälkeen Maatalouden koelaitoksen (nyk. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, MTT) maantutkimusosaston kemistinä (1937-), toimi agrogeologina (1942-) ja osastonjohtajana ja professorina (1947-) ja nimitettiin silloisen Maatalouden tutkimuskeskuksen ylijohtajaksi (1960–1973). Hänellä oli keskeinen osuus sen prosessin valmistelussa, jolla tutkimuskeskus siirtyi hallitusti Jokioisiin Tikkurilasta. Eläkepäivinään hän halusi panna teorian käytäntöön ja hankki Alitalon tilan Lohjansaaresta ja viljeli sitä vaimonsa kanssa 15 vuotta muuttaen rappiotilan nykyaikaiseksi omenanviljelytilaksi. Hänellä oli runsaasti yhteyksiä ulkomaille Amerikasta Japaniin asti, ja hän oli mm. Neuvostoliiton maatalousakatemian ulkomainen jäsen (1967).

Vuorinen oli sodassa autokomppanian päällikkönä ja yleni reservin majuriksi. Aimo Turusen kanssa he olivat viimeiset suomalaiset, jotka lähtivät sodan lopussa Petroskoista 1944. [2]

Vuorisella oli olennainen osuus Suomen maatalousmaiden kartoituksessa ja maaperän analysoinnissa. Hän oli viljavuustutkimuksen kehittäjä ja alullepanija Suomessa 1940-luvulla[3] ja oli myös mukana perustamassa Viljavuuspalvelu Oy:tä, joka tekee viljelijöille maaperäanalyyseja. Tätä työtä hän teki myös kansainvälisesti mm. YK:n maatalousjärjestön FAO:n Euroopan maatalouskomission toimeenpanevan komitean jäsenenä ja sen maaperäkartoitusryhmän jäsenenä ja puheenjohtajana.

Vuorinen toimi lukuisissa kansalaisjärjestöissä ja yhdistyksissä. Näistä tärkein ja pitkäaikaisin oli Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen johtokunnan jäsenyys (1942–1981) ja ennätyspitkä puheenjohtajuus (1947–1981). Maltillinen ja tasapainottava Vuorinen oli keskeinen tekijä siinä, että liike ei hänen aikanaan joutunut sellaisiin ristiriitoihin mm. naispappeuskysymyksissä ja ahtaassa kirjaimellisessa raamatuntulkinnassa, joka on leimannut sitä hänen kautensa jälkeen.[4] Hän toimi useissa kirkon ja kristillisten järjestöjen luottamustoimissa. Vuorinen oli myös raittiusmies, joka toimi mm. Kansalaisjärjestöjen raittiustoiminnan keskusliiton hallituksen jäsenenä (1956–1970). Hän oli Yleisradion ohjelmaneuvoston jäsen 1950–1955 ja toimi puutarhajärjestöissä, mm. Hedelmänviljelijäin yhdistyksen (1954–1970) puheenjohtajana.