Jouko Vahtola

Jouko Olavi Vahtola (s. 22. syyskuuta 1949 Taivalkoski)[1] on suomalainen historioitsija ja Suomen ja Skandinavian historian emeritusprofessori Oulun yliopistosta. Hänen tutkimuksensa ovat käsitelleet varsinkin Suomen keskiaikaa ja 1600-lukua, Pohjois-Suomen historiaa ja vuosien 1918–1921 heimosotia. Vahtola tunnetaan onomastiikan eli nimistöntutkimuksen soveltamisesta asutushistoriallisessa tutkimuksessa. Hänen vuonna 1980 valmistunut väitöskirjansa käsitteli Tornion- ja Kemijokilaaksojen myöhäisrautakautista ja keskiaikaista asutushistoriaa. Vuonna 2003 ilmestyi laajalle lukijakunnalle suunnattu Suomen historian yleisesitys Suomen historia jääkaudesta Euroopan unioniin.

Vahtolan vanhemmat ovat Olavi Ilmari Vahtola ja Helvi Sofia Honkanen. Hän tuli ylioppilaaksi Pudasjärven yhteiskoulusta 1969 ja valmistui Oulun yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1975, lisensiaatiksi 1980 ja tohtoriksi 1980. Oulun yliopiston assistenttina Vahtola toimi 1974–1978, Suomen Akatemian tutkimusassistenttina 1980–1981 ja vt. vanhempana tutkijana 1982, Oulun yliopiston dosenttina ja vt. apulaisprofessorina 1982–1989 ja Suomen ja Skandinavian historian apulaisprofessorina ja professorina vuodesta 1989. Humanistisen tiedekunnan varadekaanina hän toimi 1991–1994 ja dekaanina 1994–1996. [2]. Vahtola sai Elias Lönnrot -palkinnon 1982, Suomen Tiedeseuran Homénin palkinnon 1984, Olaus Magnus -palkinnon 1993 ja Oulun yliopiston professori Pentti Kaiteran palkinnon 1999. [2] Eläkkeelle Vahtola jäi syksyllä 2013[3].

Vahtola on sotilasarvioltaan reservin ylikersantti (1981), hänen puolisonsa on Aino Marjatta Iinatti[2].