Jouko Juuramo

Juuramon vanhemmat olivat rautakaupan johtaja Juho Juselius ja Aina Helena Aleksandra Weckström ja puoliso vuodesta 1929 talousopettaja Elli Elise Emilia Oulasvirta, toimitusjohtaja Eemeli A. Oulasvirran tytär. Juuramo tuli ylioppilaaksi Oulun yhteislyseosta vuonna 1921 ja valmistui Helsingin yliopistosta agronomiksi vuonna 1925 ja maatalous- ja metsätieteiden kandidaatiksi vuonna 1940. Hän toimi Hämeen läänin meijeriliiton sihteerinä ja konsulenttina 1927–1935 ja Valion neuvontaosaston apulaisjohtajana vuodesta 1936. Talvisodassa haavoittunut Juuramo toimi kansanhuoltoministeriön elintarvikeosaston kotieläintuotetoimiston päällikkönä vuonna 1940 ja osastopäällikkönä 1941–1944.[1][2][3]

Sotien jälkeen Juuramo palasi Valiolle, teknilliseksi johtajaksi ja teknillisen neuvontaosaston johtajaksi. Vuonna 1946 hänestä tuli Valion johtokunnan jäsen ja toinen johtaja ja vuonna 1954 toimitusjohtaja. Maanviljelysneuvoksen arvonimen Juuramo oli saanut edellisenä vuonna. Yritysjohtajan työnsä ohella Juuramolla oli useita alansa luottamustehtäviä. Juuramo tunnettiin myös Kekkosen vastustajana, joka yritti 1950-luvun lopulla pääjohtajien Paavo A. Viding ja S. A. Koskenoja kanssa syrjäyttää Kekkosen vuoden 1962 presidentinvaalissa. [1][2][3]

• Kertomus Vihdin osuusmeijerin 25 vuotisesta toiminnasta 8/1 1909 – 8/1 1934, 1934, A. Hiidenheimo, Jouko Juuramo (toim.)
• Meijerien voiteluaineille asetettavat vaatimukset, 1935, A. E. Sandelin, Jouko Juuramo
• Rehussa olevan rasvan vaikutus voirasvan määrään ja laatuun, 1937
• Osuusmeijerin kirjanpito: kirjanpitotaulukot näyte-esimerkkeineen, 1937, Otto P. Pehkonen, Jouko Juuramo
• Mihin seikkoihin isännöitsijän on kiinnitettävä huomiota meijeritalouskilpailuja silmälläpitäen, 1937
• Osuusmeijerin kirjanpito, 1937, Otto P. Pehkonen, Jouko Juuramo