Jotunit

Jotunit (muinaisnorjaksi jǫtunn) eli jättiläiset, myös tursaat tai vuorenpeikot, ovat skandinaavisessa mytologiassa yliluonnollisen suuria ja vahvoja olentoja. Jotunit ovat kaikkein vanhimpia elollisia olentoja, jotka muodostuivat alkukaaoksen materiasta ja edustavat skandinaavisessa mytologiassa luonnonvoimia. Jotunit muistuttavat kreikkalaisen mytologian titaaneja, sillä he ovat samaan tapaan vanhempien jumalolentojen heimo, jotka nuorempien jumalten sukupolvi syrjäyttää.[1]

Aasajumala Thor ja Skrymir-jättiläinen. Louis Huardin piirros.

Ensimmäiset jättiläiset olivat jääjättiläisiä, jotka polveutuivat alkujättiläinen Ymiristä. Jotunit hukkuivat Odinin, Vilin ja Ven surmaaman Ymirin vereen, jonka jälkeen kahdesta hengissä selvinneestä jotunista, Bergelmiristä ja hänen vaimostaan, syntyi uusi jääjättiläisten sukupolvi.[2][3]

Jättiläiset ovat yleensä vihamielisiä jumalia ja ihmisiä kohtaan, mutta ovat myös usein ystävällisissä väleissä heidän kanssaan. Ystävällismieliset jättiläiset ovat hyvissä väleissä aasa- ja vaanijumalten kanssa. Itse asiassa jumalat ja jättiläiset ovat sukua toisilleen, sillä jumalten johtaja Odin polveutuu äitinsä kautta alkujättiläinen Bolthornista. Jumalat ja jättiläiset myös solmivat useita avioliittoja. Njord menee naimisiin Skaden kanssa, Gerdistä tulee Freyrin vaimo, Odin voittaa jättiläisnainen Gunnlodin rakkauden ja itse Thor, jättiläisten suurin vihamies, rakastaa jotuni Järnsaxaa, poikansa Magnin äitiä. Petkuttajajumala Loki taas on jättiläissukua sekä isän että äidin puolelta. Samoin merenjumala Ægir on jotuni, ja kutsuu jumalia vierailulle pitoihinsa.[1]

Vanhimpana kansana jotunit ovat myös säilyttäneet suunnattoman alkuvoiman, muinaisen viattomuuden ja hulluuden (Edda määrittää jättiläisten tunnusmerkiksi lapsenmielisyyden). Heidän hallussaan on muinainen viisaus ja tieto, joka menee syvemmälle asioiden alkuperään kuin myöhemmät jumalat saattavat muistaa. Siksi myös Odin etsii Mimirin ja Vavtrudnerin sekä muiden jättiläisten luota esikosmista viisautta.[1]

Osassa jotunien heimosta on sen sijaan pahansuopa luonne saanut rajatta kehittyä. He suhtautuvat vihamielisesti kaikkea ylempää henkisyyttä kohtaan, ja he ovat kooltaan suunnattoman suuria sekä ulkomuodoltaan rujoja ja kauhistuttavia. He asuvat synkissä luolissa tai maailman ääressä. He rakastavat pimeyttä ja pimeyden töitä. Joitakin heistä kutsutaan pimeyden ratsastajiksi, ja he liikkuvat vain öisin ja tekevät ilkitöitä. Jos auringon valo yllättää pimeyden ratsastajat, he muuttuvat kiveksi. Juuri näitä jättiläissuvun ilkeitä vesoja vastaan Thor käy loputonta taistelua.[1]

Ragnarökissa, jumalten ja jättiläisten välillä käydyssä viimeisessä taistelussa, jättiläiset kohtaavat lopulta ikuisen tuomionsa; sen jälkeen syntyy uusi maailma, jossa ei enää ole tilaa jättiläisten suvulle.[1]