Joss Whedon

Joseph ”Joss” Hill Whedon (s. 23. heinäkuuta 1964, New York, New York) on yhdysvaltalainen käsikirjoittaja, ohjaaja, tuottaja, sarjakuvakäsikirjoittaja ja joskus myös säveltäjä ja näyttelijä. Hänet tunnetaan luomistaan televisiosarjoista Buffy, vampyyrintappaja (1997–2003), Angel (1999–2004), Firefly (2002), Dollhouse (2009–2010) ja S.H.I.E.L.D. Agentit (2013–2020). Lisäksi Whedon on käsikirjoittanut elokuvan Toy Story – leluelämää (1995), ohjannut ja käsikirjoittanut elokuvan Serenity (2005), käsikirjoittanut ja tuottanut elokuvan The Cabin in the Woods (2012) sekä ohjannut ja käsikirjoittanut elokuvat The Avengers (2012) ja Avengers: Age of Ultron (2015).

Joss Whedon
Joss Whedon San Diego Comic-Con International -tapahtumassa vuonna 2015.
Joss Whedon San Diego Comic-Con International -tapahtumassa vuonna 2015.
Henkilötiedot
Syntynyt23. kesäkuuta 1964
New York, New York, Yhdysvallat
Kansalaisuus Yhdysvallat
Ammatti käsikirjoittaja, ohjaaja, tuottaja, sarjakuvakäsikirjoittaja, säveltäjä, näyttelijä
Puoliso Kai Cole
( 1995;  2016)
Käsikirjoittaja
Aktiivisena 1989–
Alma mater Wesleyan University
Merkittävät teokset
Tyyli science fiction,
komediallinen draama,
supersankarifiktio
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Whedon on tunnettu alatekstiä korostavasta dialogistaan, joka sisältää kuivaa, itseensä viittaavaa huumoria. Hänen teoksensa ovat täynnä feminismiä, antiautoritarismia, eksistentialismia ja uhrautumista. Hän käyttää usein naisvihaa määritellessään pahiksen luonteenpiirteitä, ja hänen protagonistinsa ovat usein yksinäisiä sankareita, jotka ovat tarinan alussa voimattomia, mutta saavat ajan myötä valtaa yhteisöltä täyttääkseen jonkin tarkoituksen.

Whedon palkittiin vuonna 2009 Science Fiction and Fantasy Writers of American käsikirjoittajille myönnettävällä Bradbury-palkinnolla. Palkinto myönnettiin Whedonin science fictionin ja fantasian hyväksi televisiossa ja elokuvissa tekemästä työstä.[1] Whedonia, kuten myös monia hänen projektejaan, pidetään kulttiarvossa.[2][3]

Lapsuus ja nuoruus

Joss Whedon syntyi New Yorkissa, Yhdysvalloissa 23. kesäkuuta 1964.[4] Whedon on kolmannen sukupolven televisiokäsikirjoittaja.[5][6] Hänen isänsä Thomas Whedon käsikirjoitti muun muassa televisiosarjoja The Electric Company (1971–1977) ja Tyttökullat (1985–1992) ja hänen isoisänsä John Whedon tilannekomediasarjaa The Donna Reed Show (1958–1966).[7] Hänen äitinsä Lee Jeffries oli historianopettaja Riverdale Country School -koulussa ja haaveili kirjailijan urasta.[7] Whedonin oli yhdeksänvuotias, kun hänen vanhemmat erosivat. Whedon on Samuel ja Matthew Whedonin nuorempi veli ja käsikirjoittajien Jed ja Zack Whedonin vanhempi velipuoli.[8] Jossilla oli jo pieneä vahva mielikuvitus, ja hän loi usein rinnakkaistodellisuuksia paetakseen yksinäisyyden ja poikkeavuuden tunteita. Hän kuvitteli lelujensa olevan kummallisia hahmoja ja keksi erilaisia tarinoita niiden elämästä. Whedon luki myös paljon sarjakuvia, etenkin Hämähäkkimiestä ja Ihmenelosia sekä tieteiskirjallisuutta.[9]

Whedon kävi Riverdale Country Schoolia, jossa hänen äitinsä opetti historiaa.[10] Vuonna 1980 hän muutti äitinsä kanssa Englantiin, jossa hän kävi Winchester Collegen sisäoppilaitosta kahden vuoden ajan. Hän oli koulun ainoa uusi oppilas ja ainoa amerikkalainen, minkä vuoksi hän oli yksinäinen. Whedonin itsensä mukaan hän oli ”hyvin synkkä ja onneton, inhottava pieni aivokääpiö, joka onnistui ärsyttämään kaikkia”.[11] Whedon vietti viikonloppunsa elokuvissa ja sai niistä monia oivalluksia. Esimerkiksi elokuvat Kolmannen asteen yhteys (1977) ja The Shining – Hohto (1980) tekivät häneen syvän vaikutuksen. Hän on sanonut, että Kolmannen asteen yhteys teki hänestä eksistentialistin.[12] Hän ihaili William Shakespearen töitä ja opiskeli Hamletia, Kuningas Learia ja Othelloa ylioppilaskoetta vastaavaa koettaan varten. Whedon sai huonoja arvosanoja, mutta valmistui Winchesteristä vuonna 1982.[13]

Whedon palasi Yhdysvaltoihin ja alkoi opiskella elokuva-alaa Wesleyan Universityssä Connecticutissa. Vuonna 1987 hän valmistui ja muutti Los Angelesiin työskennelläkseen elokuvantekijänä. Tuolloin hän alkoi käyttää nimeä Joss, joka tarkoittaa kiinan kielellä onnea.[9]

Ura

Varhaiset työt (1989–1996)

Whedonin ensimmäinen työ käsikirjoittajana oli tilannekomediasarjassa Roseanne vuonna 1989.[14] Vaikka hän oli aluksi haluton seuraamaan isänsä ja isoisänsä jalanjälkiä televisioon, hänen isänsä sai lopulta ylipuhuttua hänet yrittämään television parissa. Hän jätti sarjan kirjoitettuaan neljä jaksoa ja liittyi televisiosarjan Parenthood käsikirjoittajaksi, mutta kirjoitti vain kolme jaksoa ennen kuin päätti lähteä sarjasta vuonna 1991.[15][16]

Tuona aikana Whedon sai valmiiksi Buffy, vampyyrintappaja -elokuvan käsikirjoituksen. Hänellä oli kuitenkin vaikeuksia myydä elokuvaa tuotantoyhtiöille, koska käsikirjoitus oli epätavallinen ja kirjoittaja tuntematon. Lopulta Sandollar Productions osti sen ja tarjosi sitä Fran Rubel ja Kaz Kuzuille. Pari sai rahoituksen 20th Century Foxilta ja aloitti elokuvan tuotannon Fran Rubel Kuzuin toimiessa ohjaajana. Buffy sai ensi-iltansa vuonna 1992 ja tuotti 16 miljoonaa dollaria.[17] Arvostelijat eivät kuitenkaan pitäneet elokuvasta, vaikka kehuivatkin käsikirjoitusta.[18] Esimerkiksi arvostelija James Brundage sanoi: ”Suoritukset ovat kieltämättä vajavaisia. Ohjaus on suoraan sanottuna surkeaa eikä tarinakaan auta paljoa, mutta kaiken tämän tekee perusteellisesti paremmaksi Joss Whedonin varsin mainiosti tehty käsikirjoitus.”[9] Whedonkaan ei ollut tyytyväinen Buffyyn, sillä hän ei pitänyt ohjaaja Kuzuin ottamasta popkulttuurimaisen komediallisesta linjasta.[9]

Whedon työskenteli 1990-luvulla niin sanottuna ”script doctorina” eli hänet palkattiin kirjoittamaan joitain kohtia valmiista käsikirjoituksista uudelleen. Hän oli mukana muun muassa elokuvissa The Getaway (1994), Speed – Kuoleman kyydissä (1994), Waterworld (1995), Twister (1996) ja X-Men (2000).[19] Whedonia ei mainittu näiden elokuvien lopputeksteissä. X-Men sisälsi vain kaksi Whedonin käsikirjoittamaa vuoropuhelua,[20] kun taas Speedin viimeiseen versioon hänen kirjoittamaansa dialogia oli jätetty runsaasti.[21] Hän käsikirjoitti myös elokuvan Alien – ylösnousemus (1997) ja oli mukana käsikirjoittamassa elokuvia Toy Story – leluelämää (1995), Titan A.E. (2000) ja Atlantis – Kadonnut kaupunki (2001).[22][23] Whedon sai jaetun Oscar-ehdokkuuden parhaasta alkuperäisestä käsikirjoituksesta elokuvassa Toy Story.[24] Whedon on kertonut olevansa vahvasti tyytymätön elokuvien Alien – ylösnousemus ja Titan A.E. lopputulokseen.[19][25]

Buffy, vampyyrintappaja
Buffyn näyttelijöitä vuonna 2003: Tom Lenk, Emma Caulfield, Alexis Denisof, Alyson Hannigan, Anthony Stewart Head, Whedon ja Michelle Trachtenberg.

Whedonille tarjottiin mahdollisuutta elvyttää Buffy televisiosarjaksi. Buffy, vampyyrintappaja alkoi Yhdysvalloissa vuoden 1997 maaliskuussa. Sarja seuraa teinityttö Buffy Summersia, joka taistelee vampyyreita, demoneja ja muita pimeyden voimia vastaan. Whedon sai idean perinteisestä kauhuelokuvien asetelmasta, jossa nuori tyttö joutuu hyökkäyksen kohteeksi pimeällä kujalla ja tulee tapetuksi.[26] Hän halusi leikkiä tällä idealla ja kääntää tilanteen päinvastaiseksi. Whedonin mukaan olisi hauskaa luoda hahmo, joka pimeälle kujalle mennessään ei joudukaan tapetuksi, vaan sen sijaan voittaa hyökkääjän.[27] Whedon piti Buffya tärkeänä ja sanoi hänen olevan ”minun ääneni, minun henkilöitymäni, minun tyttöni”.[28] Jaksojen käsikirjoittaminen alkoi käsikirjoittajien välisellä keskustelulla Buffyn sen hetkisistä tunne-elämän asioista ja ongelmista, minkä jälkeen he pohtivat kuinka Buffy kohtaa ne samalla kun taistelee pahoja voimia vastaan.[29] Whedon yleensä ohjasi ne käsikirjoittamansa Buffy-jaksot, jotka hän koki kaikkein tunnepitoisimmiksi Buffyn tarinassa.[30][31][32]

Sarja oli aikoinaan ehdolla moniin palkintoihin, kuten Emmy-palkintoon vuoden 1999 jaksosta ”Vaiteliasta väkeä” (engl. Hush).[33] Vuonna 2001 esitetty jakso ”Ruumis” (engl. The Body) sai Nebula-ehdokkuuden,[34] ja vuoden 2001 musikaalijakso ”Vielä kerran tunteella” (engl. Once More, with Feeling) oli ehdolla sekä Hugo- että Nebula-palkinnon saajaksi.[35][36] Sarjan viimeinen jakso Vapauden voitto (engl. Chosen) oli ehdolla Hugo-palkintoon vuonna 2003.[37] Näitä Whedonin käsikirjoittamia ja ohjaamia jaksoja pidetään sarjan merkittävimpinä ja suosituimpina.[38][39]

Buffy, vampyyrintappajaa kehuttiin ympäri maailman sen vaikuttavista teemoista ja vaikutuksesta popkulttuuriin.[40][41][42] Sarja päättyi vuonna 2003. Whedon on sittemmin kertonut, että hänen aikomuksenaan oli tuottaa kulttisarja. Hän on myöntänyt olevansa tietoinen sen ”kiihkeästä, miltei mielipuolisesta fanikunnasta.” Slate-lehti julkaisi kesäkuussa 2012 artikkelin, jossa mainittiin, että Buffysta on kirjoitettu enemmän esseitä ja kirjoja kuin mistään muusta populaarikulttuuriin kuuluvasta tekstistä.[43]

Vuonna 2007 julkaistu Whedonin kirjoittama sarjakuvan Buffy, Season Eight osa ”Pitkä matka kotiin”.

Jo pienestä pitäen sarjakuvia lukenut Whedon kirjoitti Dark Horse Comicsin kustantaman minisarjakuvasarjan Fray vuonna 2001. Se sijoittuu Buffyn maailmaan, mutta kauas tulevaisuuteen.[44] Hän osallistui monen muun käsikirjoittajan kanssa sarjan tarinaa jatkavan Tales of the Slayers -sarjakuvakokoelman tekoon ja kirjoitti siihen kolme tarinaa.[45] Sen lisäksi hän kirjoitti Tales of the Vampires -minisarjakuvasarjan pääjuonen.[46] Whedon ja muut Buffyn käsikirjoittajat alkoivat julkaista sarjan tarinaa jatkavaa Buffy the Vampire Slayer Season Eight -sarjakuvaa vuonna 2007.[47] Whedon palasi Frayn maailmaan sarjakuvan osassa ”Time of Your Life”:[48] hän kirjoitti sarjakuvan osat ”Pitkä matka kotiin”, ”The Chain”,[49] ”Anywhere but Here”,[50] ”A Beautiful Sunset”,[51] ”Time of Your Life”, ”Turbulence” ja sen viimeisen osan ”Last Gleaming”.[52][53][54] Vuosina 2011–2013 julkaistiin Buffy the Vampire Slayer Season Nine,[55][56] johon Whedon kirjoitti ”Freefall”-tarinan kaksi ensimmäistä osaa.[57]

Angel

Angel on Whedonin ja David Greenwaltin yhteistyössä luoma tv-sarja, joka on Buffyn spin-off.[58] Sitä esittävä tuotantoyhtiö The WB yritti sarjan alussa lievittää Whedonin alkuperäistä konseptia, ja sen toiseksi jaksoksi ajateltu jakso ”Corrupt” hylättiin kokonaan, koska sen käsikirjoitusta pidettiin liian synkkänä.[59] Sarjan tunnelmaa lievennettiin ja sen etsivätoimisto Angel Investigations esiteltiin ihanteellisena, tiukan budjetin operaationa.[59] Sarja seuraa vampyyri Angelia (David Boreanaz), joka työskentelee Los Angelesissa yksityisetsivänä ”auttaakseen avuttomia”.[60] Whedon esiintyi cameoroolissa Numfar-nimisenä demonina sarjan toisella tuotantokaudella.[61]

Angelia kehuttiin sen ainutlaatuisen ja edistyksellisen noir-sankarin esittämisestä myötätuntoisena vampyyrietsivänä.[62][63] Sarjaa kuitenkin väheksyttiin verrattaessa sitä sisarsarjaan.[64] Silti Angel voitti parhaan televisiosarjan Saturn-palkinnon,[65] ja sen jaksot ”Klassisia liikkeitä” (engl. Waiting in the Wings),[66] ”Hymyä huuleen” (engl. Smile Time) ja ”Viimeinen taistelu” (engl. Not Fade Away) olivat ehdolla Hugo-palkintoon vuosina 2003 ja 2005.[67]

The WB ilmoitti helmikuussa 2004, ettei Angel palaisi kuudennelle tuotantokaudelle.[68] Whedon otti sarjan lopettamisen raskaasti ja vertasi tunnetta ”terveeseen mieheen, joka kuolee sydänkohtaukseen”.[69] Hän uskoi, että Angel lopetettiin, koska ”se oli ainoa sarja The WB -kanavalla, joka ei yrittänyt olla Buffy. Se kertoi aikuisista.”[69] Sarjan tarinaa jatkettiin Buffyn tavoin sarjakuvana.[70] Angel: After the Fall julkaistiin 17-osaisena, ja sen kirjoittivat Whedon ja Brian Lynch.[70] Sarjan nimi muuttui Angel: Aftermath -nimiseksi, kun se muutti Dark Horse Comics -kustantamoon.[71] Vaikkei Whedonilla riittänyt aikaa kirjoittaa sarjaa, hän pysyi sen vastaavana tuottajana Lynchin kanssa.[72]

Firefly

Whedon astui sivuun Buffyn pääkäsikirjoittajana sen kuudennella kaudella keskittyäkseen kolmanteen televisiosarjaansa, joka kantoi nimeä Firefly (2002).[73] Sarja on avaruus- ja lännentarinoita yhdistelevä tieteissarja. Se sijoittuu vuoteen 2517 ja kertoo ”firefly-luokan” Serenity-avaruusaluksen miehistön elämästä.[74] Whedon sai sarjan alkuperäisen idean luettuaan kirjan The Killer Angels, joka kertoo Gettysburgin taistelusta.[75] Sarjan kantava teema on antiautoritarismi, mikä näkyy Whedonin käsikirjoituksesta.[76]

Whedon käsikirjoitti oman versionsa Gettysburgin taistelusta ja nimesi sen Serenity Valleyn taisteluksi.[77] Ennen sarjan tapahtumien alkua kaksi sen päähahmoista, Malcolm Reynolds ja Zoe Washburne taistelivat sodassa autoritatiivista hallintoa, Allianssia, vastaan ja hävisivät.[78] Häviäjien puolella taistelleita kutsutaan ”ruskeatakeiksi” heidän käyttämän univormun mukaan.[79][80] Whedon halusi kertoa historiaa tehneiden sijaan ihmisistä, ”joiden päälle historia asteli”.[81] Firefly kirjoitettiin vakavasti otettavaksi luonnetutkielmaksi[82] ”elämästä silloin, kun se on vaikeaa”. Lisäksi Firefly kertoi Whedonin mukaan ”yhdeksästä eri ihmisestä, jotka katsovat avaruuden tyhjyyteen ja näkevät yhdeksän eri asiaa.”[83]

Aiemminkin Whedonin kanssa työskennellyt Tim Minear valittiin sarjan pyörittäjäksi.[84] Avaruus- ja lännentarinoiden yhdistely ei kuitenkaan ollut kriitikoiden mieleen.[85][86] Vaikka sarja sai kehujakin, se saavutti vain noin neljä miljoonaa katsojaa ja oli vasta 125:nneksi katsotuin televisiosarja. Tästä syystä Fox päätti lopettaa sen esittämisen.[87] Whedon hakeutui Universal Picturesille,[88] joka julkaisi Fireflyn tarinaa jatkavan Serenity-elokuvan vuonna 2005.[89] Tuloksena oli sarja, johon kuului kirjoja, sarjakuvia ja muita oheistuotteita.[90] New Scientist -lehden pitämässä vuoden 2005 äänestyksessä Firefly ja Serenity valittiin maailman parhaiksi avaruusaiheisiksi tieteisteoksiksi.[91] Sarjasta on sen lopettamisen jälkeen muodostunut kultti-ilmiö.[92]

Serenity

Kun Fireflyn teko lopetettiin vuoden 2002 lopulla, Whedon ei lakannut taistelemasta sarjan tulevaisuudesta. Sarja julkaistiin DVD:llä joulukuussa 2003. Se myi erittäin hyvin, mikä sai Universal Picturesin kiinnostumaan siitä. Universal kutsui Whedonin tapaamiseen, jossa Whedon kertoi haluavansa tehdä Firefly-elokuvan.[93] Tuotantoyhtiö sai Fireflyn oikeudet 20th Century Foxilta ja 3. maaliskuuta 2004 se näytti vihreää valoa Serenity-elokuvalle (2005). Elokuva sai 39 miljoonan dollarin budjetin, mikä oli senaikaisille tieteiselokuville vähän.[94] Serenityn kehittäminen oli hankalaa jopa Joss Whedonin kaltaiselle kokeneelle käsikirjoittajalle. Käsikirjoittaessaan elokuvaa hänen piti pitää mielessään sekä Firefly-fanit, jotka olivat jo nähneet sarjan ja tiesivät sen tarinan, että tavalliset elokuvissa kävijät, jotka eivät olleet kuulleetkaan sarjasta.[95] Whedon on sanonut, että Serenityn käsikirjoittaminen oli ”vaikeinta, mitä olen koskaan tehnyt.”[96] Elokuvan tarina perustui alun perin ideoihin, joita Whedon oli aikonut käyttää Fireflyn toisella kaudella.[97] Sen käsikirjoitus oli aluksi 190-sivuinen eli tavallista elokuvakäsikirjoitusta huomattavasti laajempi. Universal pyysi Whedonia lyhentämään sitä niin, että lopullinen käsikirjoitus oli noin 130 sivun pituinen. Elokuvan juoni keskittyy pääosin yhteen tiettyyn osaan sarjan mytologiasta: River Tamin tarinaan. Elokuvan pääpahiksena on Chiwetel Ejioforin näyttelemä Operative, hämärä Alliancelle työskentelevä salamurhaaja, joka lähetetään tappamaan River ennen kuin tämä ehtii paljastaa kaikki päähänsä kätketyt hallituksen salaisuudet.[98]

Serenity sai ensi-iltansa 30. syyskuuta 2005. Elokuva sai enimmäkseen myönteisiä arvosteluja jopa niiltä kriitikoilta, jotka eivät olleet nähneet Fireflyta. Myönteiset arvostelut ja fanien pauhaava kannatus nostivat elokuvan tuotto-odotuksia, varsinkin kun sillä ei ollut realistisia kilpailijoita. Lopullinen tuotto oli kuitenkin pettymys. Serenity keräsi avausviikonloppunaan 10,1 miljoonaa dollaria ja tuotti lopulta vain 25,5 miljoonaa Yhdysvalloissa. Kansainvälisesti se tuotti 38,5 miljoonaa dollaria ja jäi juuri ja juuri budjettinsa alapuolelle, mikä murskasi toiveet mahdollisesta jatko-osasta.[99] Vaikka elokuva ei löytänytkään laajaa yleisöä, se oli silti palkintogaalojen suosikki. Serenity voitti parhaan käsikirjoituksen Nebula-palkinnon vuonna 2005,[100] Hugo-palkinnon parhaasta dramaattisesta esityksestä vuonna 2006 ja vuoden 2006 Prometheus-erikoispalkinnon.[101][102] Lisäksi se valittiin kaikkien aikojen parhaaksi tieteiselokuvaksi SFX-lehden äänestyksessä vuonna 2007.[103]

Kolmiosainen sarjakuva Serenity: Those Left Behind julkaistiin vuonna 2005. Sarjakuva sijoittuu Fireflyn ja Serenityn väliseen aikaan, ja se oli Whedonin ja Brett Matthewsin kirjoittama.[104] Siitä tuli myöhemmin Dark Horse Comicsin myydyin sarja.[105] Matthewsin ja Whedonin kirjoittama Serenity: Better Days oli myös kolmiosainen, ja se julkaistiin vuonna 2008.[106] Serenity: The Shepherd's Tale, julkaistiin vuonna 2010.[107] Whedon kirjoitti sarjakuvan yhdessä velipuolensa Zackin kanssa, joka on kirjoittanut myös kuusiosaisen Serenity: Leaves on the Wind -sarjakuvan vuonna 2014.[108]

Dr. Horrible’s Sing-Along Blog

Vastauksena vuosien 2007–2008 käsikirjoittajien lakolle, Whedon ohjasi, käsikirjoitti ja tuotti musikaalin Dr. Horrible’s Sing-Along Blog (2008). Whedon käsikirjoitti musikaalin velipuoltensa Zack ja Jed Whedonin sekä kälynsä Maurissa Tancharoenin kanssa. Hän investoi projektiin hieman yli 200 000 dollaria ja julkaisi sen internetissä. Musikaali oli hitti sekä yleisön että kriitikoiden keskuudessa. Se pääsi Timen listalle vuoden 2008 parhaista keksinnöistä sijalle 15. Se sai Hugo-palkinnon parhaasta lyhyen muodon draamaattisesta esityksestä voittaen kilpailijansa Doctor Whon, Lostin ja Taisteluplaneetta Galactican. Syyskuussa 2009 Dr. Horrible toi Whedonille hänelle ensimmäisen Emmy-palkintonsa.[109]

Dollhouse

Whedonin neljäs televisiosarja, Dollhouse (2009–2010), kertoo ”nukeista”, nuorista ihmisistä, jotka elävät tyhjinä ja värittöminä kylpylämäisessä laboratoriossa, kunnes heihin asennetaan persoonallisuus ja heidät lähetetään suorittamaan hämäriä tehtäviä. Sarjan päähenkilöä, Echoa esittää Eliza Dushku, joka oli aiemmin näytellyt Buffyn maailmassa vampyyrintappaja Faithia. Sarjan idea syntyi, kun kaksikko kävi yhdessä lounaalla. Dushku ja Whedon myivät sarjan Foxille, joka tilasi sarjasta seitsemän jaksoa näkemättä pilottijaksoa.[110] Whedonin mukaan Dollhousessa oli kyse ”niistä puolistamme, joita emme halua muiden näkevän”, ”seksuaalisuuden ajatuksesta”[111] ja jollain tasolla ”perversion ihailemisesta”,[112] koska ”perversio, kuten pakkomielle on se mikä tekee ihmisistä intohimoisia, kiinnostavia ja varteenotettavia.”[113]

Dollhouse sai ensi-iltansa Fox-kanavalla 13. helmikuuta 2009. Vaikka Whedonin paluu televisioon herätti innostusta, arvostelut olivat keskinkertaisia. Sarja oli selkeästi muita Whedonin sarjoja synkempi, ja yleisön oli vaikea samastua hahmoihin, joiden persoonallisuus muuttui viikoittain. Dollhousen tuotannon lopettamisesta ilmoitettiin virallisesti 11. marraskuuta 2009, ja sen viimeinen jakso esitettiin tammikuussa 2010.[114]

The Cabin in the Woods

Whedon käsikirjoitti ja tuotti kauhuelokuvan The Cabin in the Woods (2012) yhdessä ohjaaja Drew Goddardin kanssa. Goddard lähestyi Whedonia keväällä 2007 ja ehdotti, että kaksikko käsikirjoittaisi elokuvan yhdessä. Whedon oli jo jonkin aikaa hautonut ideaa kauhuelokuvasta ja oli hahmotellut päässään tarinan kolmannen näytöksen. He kirjoittivat elokuvan käsikirjoituksen kolmessa päivässä hotellihuoneessa.[115] Whedon kutsui sitä nykykauhun elvytysyritykseksi ja ”rakastavaksi vihakirjeeksi” genrelle.[116]

Elokuvan tuotanto aloitettiin roolituksen päätyttyä 10. maaliskuuta 2009. Se kuvattiin Vancouverissa, Kanadassa maalis–toukokuussa 2009.[117] Elokuvan ensi-ilta muutettiin useaan kertaan. Ensin alkuperäistä helmikuun 2010 ensi-iltaa siirrettiin vuodella eteenpäin, jotta elokuva voitaisiin muuttaa 3D-muotoon. Kuitenkin jo vuoden 2010 kesäkuussa elokuvaa tuottanut yhtiö MGM meni konkurssiin, ja The Cabin in the Woodsin julkaisua lykättiin.[118] Lionsgate levittäjänään The Cabin in the Woods sai ensi-iltansa 13. huhtikuuta 2012.[119]

Yhteistyö Marvel Studiosin kanssa (2012–2015)

Whedon ohjasi ja käsikirjoitti supersankarielokuvan The Avengers vuonna 2012. Elokuva tuotti yli 1,5 miljardia dollaria ja siitä tuli yksi kaikkien aikojen eniten tuottaneista elokuvista. Vuonna 2013 hän loi televisiosarjan S.H.I.E.L.D. Agentit ABC:lle yhdessä velipuolensa Jed Whedonin ja tämän vaimon Maurissa Tancharoenin kanssa. Whedon oli myös vastuussa The Avengersin jatko-osan tuotannosta, ja teki elokuvan Avengers: Age of Ultron (2015).[120]

Tyyli

Whedonin elokuvat ja televisiosarjat käsittelevät paljon erilaisia teemoja, kuten eksistentialismia, valtaa, voimattomuutta, seksuaalisuutta, aikuisuutta, uhrautumista, yhteisöä ja syrjäytymistä, naisvihaa ja feminismiä.[121][122][123]

Näyttelijävalinnat

Whedon käyttää monissa eri projekteissaan samoja näyttelijöitä, käsikirjoittajia ja ohjaajia. Alla listattu kaikki ne näyttelijät, jotka ovat esittäneet kolmea tai useampaa hahmoa Whedonin eri projekteissa.

Buffy, vampyyrintappaja (1997–2003) Angel (1999–2004) Firefly (2002) Serenity (2005) Dr. Horrible's Sing-Along Blog (2008) Dollhouse (2009–2010) The Avengers (2012) The Cabin in the Woods (2012) Much Ado About Nothing (2012) S.H.I.E.L.D. Agentit (2013–2020)
Amy Acker
Felicia Day
Alexis Denisof
Reed Diamond
Nathan Fillion
Summer Glau
Carlos Jacott
Ashley Johnson
Fran Kranz
Tom Lenk
Jonathan M. Woodward

Filmografia
Pääartikkeli: Joss Whedonin filmografia

Elokuvat

Televisiosarjat

Whedonin käsikirjoittamat merkittävimmät televisiojaksot

Buffy, vampyyrintappaja

  • ”Vaiteliasta väkeä” (Hush, 1999)
  • ”Ruumis” (The Body, 2001)
  • ”Vielä kerran tunteella” (Once More, with Feeling, 2001)
  • ”Vapauden voitto” (Chosen, 2003)

Angel

  • ”Pyöritä pulloa” (Spin the Bottle, 2002)
  • ”Maailmassa on reikä” (A Hole in the World, 2004)
  • ”Viimeinen taistelu” (Not Fade Away, 2004)

Firefly

  • ”Objects in Space” (2002)

Lähteet
  • Pascale, Amy: Joss Whedon: The Biography. Chicago Review Press, 2014. ISBN 978-1-61374-104-7. (englanniksi)

Viitteet
  1. Joss Whedon to receive SFWA Bradbury Award Science Fiction and Fantasy Writers of America. Arkistoitu 12.2.2015. Viitattu 12.2.2015. (englanniksi)
  2. Zakarin, Jordan: Exploring the Whedonverse: Inside the Cult Hero Fame of 'Avengers' Director Joss Whedon The Hollywood Reporter. 24.4.2012. Viitattu 8.7.2015. (englanniksi)
  3. Orth, Cameron: Joss Whedon as Cult Auteur Academia.edu. Viitattu 8.7.2015. (englanniksi)
  4. Pascale, 9.25.
  5. Pascale, 11.4.
  6. Writer-director Joss Whedon PBS. Viitattu 20.1.2015. (englanniksi)
  7. Nussbaum, Emily: Must-See Metaphysics New York Times. 22.9.2002. Viitattu 20.1.2015. (englanniksi)
  8. Thomas, Rochell D.: Is Dollhouse a family affair?. TV Guide, 16.3.2009, s. 19. (englanniksi)
  9. Joss Whedon Biography Notable Biographies. Viitattu 20.1.2015. (englanniksi)
  10. Pascale, 9.28.
  11. Pascale, 10.9.
  12. Pascale, 10.21.
  13. Pascale, 10.33.
  14. Burlingame, Russ: Roseanne Barr Says Joss Whedon Will Have to Come to Her For Avengers 2 19.7.2013. Comicbook.com. Viitattu 20.1.2015. (englanniksi)
  15. Joss Whedon IMDb. Viitattu 20.1.2015. (englanniksi)
  16. McMillan, Graeme: Joss Whedon Wants To Buy Terminator – Someone Make This Happen 2.11.2009. io9. Viitattu 20.1.2015. (englanniksi)
  17. Buffy the Vampire Slayer (1992) Box Office Mojo. Viitattu 20.1.2015. (englanniksi)
  18. Buffy the Vampire Slayer Rotten Tomatoes. Viitattu 1.6.2007. (englanniksi)
  19. Robinson, Tasha: Joss Whedon 5.9.2001. A.V. Club. Viitattu 20.1.2015. (englanniksi)
  20. Risley, Matt: The Avengers director's greatest scenes, characters and gags 25.4.2013. Total Film. Viitattu 20.1.2015. (englanniksi)
  21. O'Hare, Kate: Graham Yost, the `Bus Guy,' triumphs with `Boomtown'. 24.5.2003. Highbeam. Arkistoitu 5.11.2013. Viitattu 20.1.2015. (englanniksi)
  22. Woerner, Meredith: Why Titan A.E. is an Underappreciated Masterpiece 4.1.2013. io9. Viitattu 20.1.2015. (englanniksi)
  23. Wilding, Josh: Joss Whedon Reflects On What Went Wrong With ALIEN: RESURRECTION 18.4.2013. Comicbookmovie.com. Viitattu 16.9.2013. (englanniksi)
  24. Stock, Francine: Joss Whedon: A Life in Pictures 17.6.2013. Bafta. Viitattu 20.1.2015. (englanniksi)
  25. Polo, Susana: The Best of Joss Whedon’s AMA: The Avengers, Doctor Horrible 2, and… Titan A.E.? 11.4.2012. The Mary Sue. Viitattu 20.1.2015. (englanniksi)
  26. Earl, Chris: Buffy the Vampire Slayer 14.12.2011. Starburstmagazine. Arkistoitu 19.1.2015. Viitattu 28.1.2015. (englanniksi)
  27. Scheinman, Ted: SXSW Critic’s Notebook: Much Ado About What, Exactly? Joss Whedon’s Progressive Bardolatry 5.4.2013. lareviewofbooks.org. Arkistoitu 17.10.2013. Viitattu 28.1.2015. (englanniksi)
  28. Dunne, Susan: Writer Joss Whedon Speaks At Wesleyan 2.6.2009. Courant. Viitattu 28.1.2015. (englanniksi)
  29. Kelly, Suzanne: Jane Espenson: Writer, sci-fi thriller, one nerdy lady 28.1.2011. CNN. Viitattu 28.1.2015. (englanniksi)
  30. Back to article: Joss Whedon: 20 greatest moments from 'Buffy', 'Firefly', more Digital Spy. Arkistoitu 16.6.2013. Viitattu 28.1.2015. (englanniksi)
  31. Dellamonica, Alyx: Buffy the Vampire Slayer Rewatch: There is no Joyce in Bloodville 22.4.2013. Tor. Viitattu 28.1.2015. (englanniksi)
  32. Faraci, Devin: Happy Birthday Buffy: The 13 Best Episodes Of BUFFY THE VAMPIRE SLAYER 19.1.2011. Badass Digest. Arkistoitu 21.1.2011. Viitattu 28.1.2015. (englanniksi)
  33. King, Shane: Buffy The Vampire Slayer, "Hush" – A Detailed Review 12.4.2014. Movieplot. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 28.1.2015. (englanniksi)
  34. 2002 Nebula Awards Locus Online. Arkistoitu 5.6.2011. Viitattu 28.1.2015. (englanniksi)
  35. 2002 Hugo Awards The Hugo Awards. Viitattu 28.1.2015. (englanniksi)
  36. 2003 Nebula Awards Locus Online. Arkistoitu 17.2.2004. Viitattu 28.1.2015. (englanniksi)
  37. Hugo Awards Nominations 10.4.2004. Locus Online. Viitattu 28.1.2015. (englanniksi)
  38. Tauchert, Carley: Top 10 Buffy The Vampire Slayer episodes denofgeek.com. 13.7.2009. Viitattu 28.1.2015. (englanniksi)
  39. Roberts, Samuel: Top 10 Best Buffy The Vampire Slayer Episodes 3.9.2012. Scifi Now. Viitattu 28.1.2015. (englanniksi)
  40. Harrington, Richard: Joss Whedon's New Frontier The Washington Post. 30.9.2005. Viitattu 12.2.2015. (englanniksi)
  41. Kit, Borys: Joss Whedon to helm 'Wonder Woman' 18.3.2005. Today.com. Viitattu 12.2.2015. (englanniksi)
  42. VanDerWerff, Todd: 10 episodes that show how Buffy The Vampire Slayer blew up genre TV 12.12.2012. The A.V. Club. Viitattu 12.2.2015. (englanniksi)
  43. Which Pop Culture Property Do Academics Study the Most? Slate. 11.6.2012. Viitattu 12.2.2015. (englanniksi)
  44. Thompson, Kelly: She Has No Head! – Joss Whedon's Fray 16.5.2011. Comicbookresources.com. Arkistoitu 28.4.2015. Viitattu 12.2.2015. (englanniksi)
  45. Buffy the Vampire Slayer: Tales of the Slayers TPB Dark Horse. Viitattu 6.12.2013. (englanniksi)
  46. Tales of the Vampires TPB Dark Horse. Viitattu 12.2.2015. (englanniksi)
  47. Vary, Adam B.: Joss Whedon talks about the end of the 'Buffy the Vampire Slayer' Season 8 comic, and the future of Season 9 – EXCLUSIVE Entertainment Weekly. 19.1.2011. Viitattu 12.2.2015. (englanniksi)
  48. Buffy the Vampire Slayer Season 8: #16 Time of Your Life Dark Horse. Viitattu 12.2.2015. (englanniksi)
  49. Buffy the Vampire Slayer Season 8: #5 Dark Horse. Viitattu 12.2.2015. (englanniksi)
  50. Buffy the Vampire Slayer Season 8: #10 Anywhere but Here Dark Horse. Viitattu 12.2.2015. (englanniksi)
  51. Buffy the Vampire Slayer Season 8: #11 A Beautiful Sunset Dark Horse. Viitattu 12.2.2015. (englanniksi)
  52. Buffy the Vampire Slayer Season 8 Volume 4: Time of Your Life TPB Dark Horse. Viitattu 12.2.2015. (englanniksi)
  53. Phegley, Kiel: BEHIND BUFFY SEASON 8: "Turbulence" & "Twilight" Pt. 1 5.2.2010. Comicbookresources.com. Viitattu 12.2.2015. (englanniksi)
  54. Phegley, Kiel: BEHIND BUFFY SEASON 8: "Last Gleaming" 10.12.2010. Comicbookresources.com. Viitattu 12.2.2015. (englanniksi)
  55. Buffy the Vampire Slayer Season 9 #1 (Jo Chen variant cover) Darko Horse. Viitattu 12.2.2015. (englanniksi)
  56. Buffy the Vampire Slayer Season 9 #25 (Phil Noto cover) Dark Horse. Viitattu 12.2.2015. (englanniksi)
  57. Phegley, Kiel: BEHIND BUFFY SEASON 9: Buffy Enters "Freefall" 3.11.2011. Comicbookresources.com. Viitattu 12.2.2015. (englanniksi)
  58. Millman, Joyce: City of Angel 4.10.1999. Salon.com. Viitattu 12.2.2015. (englanniksi)
  59. Pinchefsky, Carol: 7 Joss Whedon projects we'll never see (and 1 we eventually will) 19.1.2011. Blastr.com. Arkistoitu 11.8.2013. Viitattu 12.2.2015. (englanniksi)
  60. Harrisson, Juliette: What Angel's first season did right 12.3.2014. DenOfGeek.com. Viitattu 12.2.2015. (englanniksi)
  61. D'Arbonne, Jessica: The surprising TV cameos of Joss Whedon 18.6.2011. Examiner.com. Viitattu 12.2.2015. (englanniksi)
  62. Tucker, Ken: Angel (1999–2004) 30.10.2001. Entertainment Weekly. Arkistoitu 21.1.2007. Viitattu 12.2.2015. (englanniksi)
  63. Television's Most Memorable Male Detectives Of All Time (PHOTOS) The Huffington Post. 12.3.2012. Viitattu 12.2.2015. (englanniksi)
  64. Hughes, Sarah: Buffy's creator makes his valley of the dolls 15.5.2009. independent.co.uk. Viitattu 12.2.2015. (englanniksi)
  65. 30rd Annual Saturn Awards : Angel Wins ! Whedon-info.com. Viitattu 12.2.2015. (englanniksi)
  66. Hugo Award Nominees Sfsite.com. Viitattu 12.2.2015. (englanniksi)
  67. Hugo and Campbell Awards Nominations LocusMag.com. Viitattu 12.2.2015. (englanniksi)
  68. Breaking News: Angel to End After 5 Seasons UPDATED 13.2.2004. IGN. Viitattu 12.2.2015. (englanniksi)
  69. Jensen, Jeff: The X Factor Entertainment Weekly. 21.5.2004. Viitattu 12.2.2015. (englanniksi)
  70. Angel: After the Fall Archives IDWPublishing.com. Viitattu 12.2.2015. (englanniksi)
  71. Manning, Shaun: The Future of "Angel" 24.8.2010. Comicbookresources.com. Viitattu 12.2.2015. (englanniksi)
  72. Furey, Emmett: Brian Lynch talks "Angel: After the Fall" 6.11.2007. Comicbookresources.com. Viitattu 12.2.2015. (englanniksi)
  73. Changing Writers in the Middle of the Story 13.5.2013. IGN. Arkistoitu 13.2.2015. Viitattu 13.2.2015. (englanniksi)
  74. Bettridge, Daniel: Your next box set: Firefly The Guardian. 23.3.2012. Viitattu 13.2.2015. (englanniksi)
  75. Pierce, Scott D.: Scott Pierce: Fox's 'Firefly' takes flight 19.9.2002. Deseretnews.com. Viitattu 13.2.2015. (englanniksi)
  76. Cone, K.M.: Whedon's Themes: A Blueprint for Marvel's Agents of S.H.I.E.L.D. 11.4.2013. Culturemass.com. Viitattu 13.2.2015. (englanniksi)
  77. Ohanesian, Liz: Heroes of the Final Frontier: Top 5 Space Cowboys from TV and Film 17.12.2008. Laweekly.com. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 13.2.2015. (englanniksi)
  78. Phelps, Steven: Sci-Fi Westerns 1.7.2011. Cowboysindians.com. Viitattu 13.2.2015. (englanniksi)
  79. Bergen, Jennifer: 10 Extreme Cases of Nerd Rage 28.4.2012. Pcmag.com. Arkistoitu 1.5.2012. Viitattu 13.2.2015.
  80. Chonin, Neva: When Fox canceled 'Firefly,' it ignited an Internet fan base whose burning desire for more led to 'Serenity' 8.6.2005. Sfgate.com. Viitattu 13.2.2015. (englanniksi)
  81. Nussbaum, Emily: Must-See Metaphysics 22.9.2002. Nytimes.com. Viitattu 13.2.2015. (englanniksi)
  82. Snyder, Gabriel: ‘Firefly’ feature alights 21.3.2004. Variety.com. Viitattu 13.2.2015. (englanniksi)
  83. Firefly series ready for liftoff 22.7.2002. Canoe.ca. Viitattu 13.2.2015. (englanniksi)
  84. Peat, Calvin: How Tim Minear came aboard Joss Whedon's Firefly: A story of betrayal, spaceships, and Marti Noxon 14.7.2012. Shadowlocked.com. Arkistoitu 30.8.2013. Viitattu 13.2.2015. (englanniksi)
  85. Goodman, Tim: Sci-fi 'Firefly' is a bonanza of miscues from 'Buffy' creator 20.9.2002. Sfgate.com. Viitattu 13.2.2015. (englanniksi)
  86. Nussbaum, Emily: A DVD Face-Off Between the Official and the Homemade 21.12.2003. Nytimes.com. Viitattu 13.2.2015. (englanniksi)
  87. Haberman, Lia: Fox Squashes "Firefly" 13.12.2002. Eonline.com. Viitattu 13.2.2015. (englanniksi)
  88. Russel, M.E.: The Browncoats Rise Again 24.6.2005. Weeklystandard.com. Viitattu 13.2.2015. (englanniksi)
  89. Balbirnie, Steven: It's All Connected 12.11.2013. Universityobserver.ie. Arkistoitu 15.7.2014. Viitattu 13.2.2015. (englanniksi)
  90. Parker, John: A Recap of Every 'Serenity' Comic (So Far) 28.1.2014. Comicsalliance.com. Viitattu 13.2.2015. (englanniksi)
  91. Gosline, Anna: The World's Best Space Sci-Fi Ever: Your verdict 26.10.2005. Newscientist.com. Viitattu 13.2.2015. (englanniksi)
  92. Drown, Esther: Fans construct 'Firefly's' significance 24.9.2012. Statepress.com. Arkistoitu 28.9.2012. Viitattu 13.2.2015. (englanniksi)
  93. Pascale, 30.1–30.2.
  94. Pascale, 30.35–30.37.
  95. Pascale, 31.1.
  96. Joss Whedon on Serenity Film4.com. Viitattu 18.3.2015. (englanniksi)
  97. Balbirnie, Steven: It's All Connected 12.11.2013. University Observer. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 18.3.2015. (englanniksi)
  98. Pascale, 31.3–31.4.
  99. Pascale, 34.14–34.15.
  100. Nebula Awards SFWA. Viitattu 18.3.2015. (englanniksi)
  101. Hugo and Campbell Awards Winners 26.8.2006. Locus Online. Viitattu 18.3.2015. (englanniksi)
  102. Prometheus 2006 Award Winners Announced 26.8.2006. Libertarian Futurist Society. Viitattu 18.3.2015. (englanniksi)
  103. Serenity named top sci-fi movie 2.4.2007. BBC. Viitattu 18.3.2015. (englanniksi)
  104. Serenity: Those Left Behind (Hardcover) 17.11.2007. Dark Horse Comics. Viitattu 18.3.2015. (englanniksi)
  105. Pascale, 39.22.
  106. Serenity: Better Days #1 (of 3) 12.3.2008. Dark Horse Comics. Viitattu 18.3.2015. (englanniksi)
  107. Serenity: The Shepherd's Tale 3.11.2010. Dark Horse Comics. Viitattu 18.3.2015. (englanniksi)
  108. Serenity: Leaves on the Wind 5.11.2014. Dark Horse Comics. Viitattu 18.3.2015. (englanniksi)
  109. Pascale, 38.1–38.69.
  110. Pascale, 37.34–37.38.
  111. Ryan, Maureen: Sex, secrets and 'Dollhouse': Joss Whedon talks about the end of his Fox show Chicago Tribune. 3.12.2009. Arkistoitu 5.12.2009. Viitattu 18.3.2015. (englanniksi)
  112. Gross, Edward: Joss Whedon Talks Firefly, Dollhouse and Leaving Television ScifiNow. 25.11.2010. Viitattu 18.3.2015. (englanniksi)
  113. Rogers, Adam: Joss Whedon on Comic Books, Abusive Language and the Joys of Genre 3.5.2012. Wired. Viitattu 18.3.2015. (englanniksi)
  114. Pascale, 39.15–40.33.
  115. Pascale, 37.1–37.21.
  116. Joss Whedon talks The Cabin In The Woods TotalFilm. 16.2.2012. Viitattu 19.3.2015. (englanniksi)
  117. Pascale, 40.16–40.24.
  118. Pascale, 41.2–41.3.
  119. Pascale, 45.8.
  120. Joss Whedon to write, direct 'Avengers' sequel Variety. 7.8.2012. Viitattu 10.8.2012. (englanniksi)
  121. Pappademas, Alex: The Geek Shall Inherit the Earth GQ. toukokuu 2012. Viitattu 9.4.2015. (englanniksi)
  122. Jamieson, Teddy: Too much of a good thing? The Herald Scotland. 17.2.2013. Viitattu 9.4.2015. (englanniksi)
  123. Davidson, Joy & Wilson, Leah: ”Existentialism Meets Feminism in Buffy the Vampire Slayer”, The Psychology of Joss Whedon: An Unauthorized Exploration of Buffy, Angel, and Firefly, s. 116. BenBella Books, 2013. ISBN 978-1-93525-135-4. (englanniksi)

    Kirjallisuutta
    • Davidson, Joy & Wilson, Leah: The Psychology of Joss Whedon: An Unauthorized Exploration of Buffy, Angel, and Firefly. BenBella Books, 2013. ISBN 978-1-93525-135-4. (englanniksi)
    • Kowalski, Dean A. & Kreider, Evan S.: The Philosophy of Joss Whedon. University Press of Kentucky, 2012. ISBN 978-0-81313-997-5. (englanniksi)
    • Mills, Anthony R. & Morehead, John W. & Parker, J. Ryan: Joss Whedon and Religion: Essays on an Angry Atheist's Explorations of the Sacred. McFarland, 2013. ISBN 978-0-78647-290-1. (englanniksi)
    • Wilcox, Rhonda et al.: Reading Joss Whedon. Syracuse University Press, 2014. ISBN 978-0-81561-038-0. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.