Joshua Slocum

Joshua Slocum karkasi jo nuorena merille. Hän oli purjehtija henkeen ja vereen eikä arvostanut uusia höyrylaivoja, joihin meriliikenne oli vääjäämättä siirtymässä. Hän oli itseoppinut merenkulkija joka taitavana purjehtijana eteni lopulta merikapteeniksi ja laivanvarustajaksi. Töitä yhä vähenevästä purjeveneiden kannasta oli kuitenkin vaikea saada. Slocum halusi päättää uransa suureen purjeveneseikkailuun.[1]

Joshua Slocumin sluuppi Spray vuonna 1898.

Slocum oli liki rahaton ja siksi varusteet yksin tehtävää maailmanympäripurjehdusta varten olivat sen mukaiset: Aluksena oli satavuotias, lahjoituksena saatu noin 11-metrinen sluuppi, Spray, jota hän oli parhaansa mukaan kunnostanut. Alukselta ei löytynyt edes kronometriä, jota jo tuolloin pidettiin edellytyksenä hänen riskialttiille yritykselleen. Navigoinnin hän päätti hoitaa käytettävissään olleilla välineillä: Kompassilla, sekstantilla, merikorteilla sekä taivaankappaleisiin perustuvan navigaatiokokemuksensa avulla. Mukaan hän otti myös ongen ja harppuunan ravinnonsaannin- sekä kiväärin ja revolverin itsensä turvamiseksi. Sen sijaan pelastusliivejä uimataidottoman Slocumin alukselta ei löytynyt.[1]

Matka Bostonin satamasta alkoi hyvissä merkeissä 24. huhtikuuta 1895. Matkan ensimmäinen etappi tulisi olemaan Azorit, josta retken oli tarkoitus jatkua Gibraltarille ja sieltä edelleen Välimeren kautta Suezin kanavaan. Gibraltarin laivastotukikohdan brittien varoitukset Väli- ja Punaisellamerellä seilaavista muslimimerirosvoista saivat Slocumin kuitenkin muuttamaan suunnitelmiaan. Niinpä hän 25. elokuuta 1895 nosti purjeensa kohti Etelä-Amerikan eteläkärkeä päämääränään Tyynimeri. Reittimuutoksesta huolimatta merirosvot ilmaantuivat horisonttiin Marokon rannikon kohdalla. Lyhyen takaa-ajon jälkeen Slocum onnistui kuitenkin karistamaan ahdistelijansa kannoiltaan. Matkalla Slocum sai seurakseen – ilmeisesti hain tai miekkavalaan hyökkäyksessä – haavoittuneen delfiinin. Yhdessä he taittoivat merta yli 1 800 kilometrin verran.[1]

Matkalla Tyynellemerelle Slocum pysähtyi kolmeksi viikoksi Rio de Janeirossa ystäviänsä tervehtimään ja matka jatkui 28. marraskuuta 1895 pitkin Etelä-Amerikan rannikkoa. Uruguayn rannikolla Spray juuttui matalikolla hiekkapohjaan, mutta läheisen Fort Teresan rannikkovartioston hinaaja veti Sprayn läheiseen Montevideon pääkaupunkiin saakka. Jatkettuaan matkaa Slocum joutui kahdesti intiaanien hyökkäyksen kohteeksi. Ensimmäisellä kerralla kaksi varoituslaukausta säikyttivät hyökkääjät pois. Toisella kerralla nukkumassa ollut Slocum heräsi kun veneeseen hiipinyt intiani astui Slocumin illalla kannelle kaatamiin mattonauloihin.[1]

Myrskyjen vuoksi kesti yli kuukauden, ennen kuin Slocum onnistui pääsemään läpi Magalhãesinsalmesta. Seuraavan kerran hän pysähtyi vasta Samoalla oltuaan maissa viimeksi 72 vuorokautta aiemmin. Lokakuussa 1896 hän saapui Sydneyn satamaan, jossa hän vietti pari kuukautta nauttien paikallisen lehdistön ja seurapiirien mukanaan tuomasta julkisuudesta. Myös Melbournessa, jonne hän 23. joulukuuta 1896 saapui, vastaanotto oli lämmin. Vasta kesäkuussa 1897 hän jatkoi matkaa poikki Intian Valtameren.[1]

Heinäkuun puolessa välissä hän saapui Kookossaarille, joita hän myöhemmin kuvaili "paratiisiksi maan päällä." Tämän vuoksi vierailu venyi yli kuukauden mittaiseksi. Hän pysähtyi vielä Rodriguesin saarella ennen kuin 17. marraskuuta 1897 saapui Etelä-Afrikan Durbaniin. Vaikka hänellä oli kunnia tavata buuripresidentti Paul Kruger ei tapaamista voida pitää onnistuneena. Kruger oli hieman aiemmin antanut maantieteilijöilleen tehtäväksi todistaa henkilökohtainen raamatun tulkintansa maan litteästä muodosta todeksi. "Maailman ympäri purjehtivaksi" esitelty Slocum päätti audienssin ennen kuin se kunnolla ehti edes alkaa. Epäonnistuneesta tapaamisesta huolimatta Slocum viipyi maassa muutaman kuukauden kunnes matka 26. maaliskuuta 1898 taas jatkui.[1]

Joshua Slocum vuonna 1898.

Seuraavat kohteet olivat Saint Helena ja Ascension. 8. toukokuuta 1898 hän ylitti reitin, jota hän oli alkumatkasta purjehtinut ja oli näin ollen saavuttanut tavoitteensa olla ensimmäinen ihminen, joka on purjehtinut yksin maailman ympäri.[1]

14. marraskuuta 1909 tuolloin jo 65 vuoden ikään ehtinyt Slocum lähti purjehdusmatkalle kohti Orinocoa tarkoituksenaan edetä siitä Rio Negrolle asti, mutta hän ei päässyt perille vaan katosi aluksensa kanssa matkalla. Slocum julistettiin kuolleeksi vuonna 1924.[1]

Slocum kirjoitti yksinpurjehduksestaan kuvauksen Yksinpurjehdus maapallon ympäri, joka julkaistiin vuonna 1899 ensin jatkosarjana lehdessä ja vuotta myöhemmin kirjana. Kirjaa pidetään yhä matkakirjallisuuden klassikkona.[1] Jo aiemmin Slocum oli kirjoittanut teoksen Purjehdus Liberdadella Brasiliasta Amerikkaan, joka on ilmestynyt suomeksi samassa niteessä kuin yksinpurjehduskertomus.

• Joshua Slocum: Sailing Alone Around the World, Dover Publications 1956, ISBN 978-0486203263
• The Voyages of Joshua Slocum, Sheridan House 1995, ISBN 978-0911378559
• Joshua Slocum: Voyage of the Liberdade, Dover Publications 1994, ISBN 978-0486400228
• Joshua Slocum: Yksinpurjehdus maapallon ympäri, suom. Eino Koivistoinen, WSOY 1953.

• Joshua Slocum Society International
• Project Gutenberg: Sailing Alone Around the World by Joshua Slocum
• Eldritch Press: The Voyage of the Liberdade (Arkistoitu – Internet Archive)