Joshua Chamberlain

Joshua Lawrence Chamberlain (8. syyskuuta 1828 – 24. helmikuuta 1914) oli yhdysvaltalainen Mainen osavaltiosta kotoisin ollut collegeprofessori, joka lähti vapaaehtoisena Yhdysvaltain sisällissotaan ilman minkäänlaista muodollista sotilaskoulutusta.[1] Hänestä tuli prikaatikenraali ja suuresti kunnioitettu unionin upseeri. Hän oli syntynyt Brewerissä Mainessa, ja oli naimisissa Fanny Adamsin kanssa. Vuonna 1855 hän aloitti retoriikan professorina Bowdoin Collegessa. Sisällissodan syttyessä hän liittyi 20. Mainen rykmenttiin, josta tuli osa Potomacin armeijaa. Samassa yksikössä palveli myös hänen veljensä Thomas.

Joshua Chamberlain

Chamberlain otti osaa Antietamin ja Fredericksburgin taisteluihin, joista jälkimmäisessä rykmentti vietti karmivan yön taistelukentällä ruumiiden seassa ja vihollisen tulen alaisena. Chamberlain ylennettiin rykmentin everstiksi kesäkuussa 1863. Gettysburgin taistelun toisena päivänä Chamberlain ja 20. mainelainen rykmentti puolustivat Little Round Top -nimistä kukkulaa eversti Strong Vincentin alaisina yhdessä 83. Pennsylvanian, 44. New Yorkin ja 66. Michiganin rykmenttien kanssa. Vastassaan heillä oli 15. alabamalainen rykmentti komentajanaan eversti William C. Oates. Taistelut kukkulasta olivat raivoisia ja etelävaltiolaiset hyökkäsivät uudestaan ja uudestaan, mutta joka kerta hyökkäykset torjuttiin. Ammusten vähyydestä ja mieshukasta kärsivä mainelaisrykmentti aloitti pistinhyökkäyksen Chamberlainin käskystä. Mainelaisten hyökkäys alas kukkulanrinnettä heitti alabamalaiset kukkulalta alas. Hyökkäys oli menestys ja Chamberlain sai paljon vankeja.

Chamberlainia alettiin hyökkäyksen jälkeen nimittää ”Little Round Topin leijonaksi”. Hän sairastui taistelun jälkeen malariaan ja joutui vetäytymään vuodeksi pois taistelukentiltä. Vuonna 1864 hän palasi prikaatikenraalina ja taisteli River's Salientissa. Aikaisin 1865 hän sai komentoonsa prikaatin V armeijakunnasta. Hän oli mukana 20 taistelussa, kuusi hevosta ammuttiin hänen altaan ja hän haavoittui kuudesti. Presidentti Abraham Lincoln nimitti hänet kenraalimajuriksi ennen sodan loppua. Gettysburgin taistelussa osoittamastaan urheudesta hän sai kunniamitalin ja sai myös komentaa jalkaväkeä Robert E. Leen antautumisseremoniassa Appomattoxin käräjätalolla.

Sodan jälkeen hän oli neljä kautta, tammikuusta 1867 tammikuuhun 1871, Mainen kuvernöörinä ja oli myös Bowdoin Collegen presidentti. Hän kuoli sodan aiheuttamiin haavoihin 85 vuoden ikäisenä Portlandissa, Mainessa. Hänet on haudattu Pine Groven hautausmaahan Brunswickiin.