Joséphine de Beauharnais

Marie-Josèphe-Rose de Tascher de La Pagerie, tunnetumpi nimellä Joséphine de Beauharnais (23. kesäkuuta 1763 Martinique – 29. toukokuuta 1814 Rueil-Malmaison, Ranska)[1] oli Napoléon Bonaparten ensimmäinen vaimo ja Ranskan keisarinna.

Joséphine François Gerardin maalaamana.
Joséphinen nimikirjoitus.

Elämäkerta

Marie-Josèphe-Rose Tascher de La Pagerie oli syntyjään Martiniquelta Les Trois-Îlets -nimiseltä plantaasilta, jonka hänen isänsä Joseph-Gaspard de La Tascher, laivaston jalkaväen luutnantti omisti.lähde?

Kun hurrikaanit tuhosivat tilan 1766, perhe joutui kamppailemaan taloudellisesti. Isän sisar Edmee oli aatelismies François de Beauharnais'n rakastajatar ja järjesti Joséphinen sisaren tämän pojan varakreivi Alexandre de Beauharnais'n (s. 1760) vaimoksi. 12-vuotias Catherine-Désirée kuitenkin kuoli ennen lähtöään Martiniquelta Ranskaan, ja vanhempi Joséphine tuli tilalle. Hän matkusti isänsä kanssa Ranskaan lokakuussa 1779 ja hänet vihittiin Alexandren kanssa 13. joulukuuta 1779 Noisy-le-Grandissa.[2]

Alexandre oli häpeissään vaimonsa maalaisista tavoista ja sivistymättömyydestä, eikä halunnut esitellä tätä Marie-Antoinetten hovissa Versaillesissa. Avioliitto ei ollut täysin onnellinen. Heillä oli kaksi lasta, Eugène de Beauharnais ja Hortense de Beauharnais. Maaliskuussa 1785 Joséphine lähti miehensä luota ja matkusti 1788 takaisin Martiniquelle, mutta hän palasi vuonna 1790 puhjenneen orjakapinan vuoksi Pariisiin, jossa oli tuolloin meneillään vallankumous.[3]

Terrorin aikana 2. maaliskuuta yleisen turvallisuuden komitea (Comité de sûreté générale) määräsi hänen vallankumousarmeijassakin palvelleen miehensä pidätettäväksi. Koska myös Joséphine oli liian lähellä vastavallankumouksellisia piirejä, komitea määräsi hänetkin pidätettäväksi. Se tapahtui vallankumouskalenterin mukaan 2. päivänä floréal-kuuta vuonna II. Hänen miestään syytettiin Mainzin huonosta puolustuksesta ja tätä epäiltiin aristokraatiksi, joten hänet mestattiin giljotiinilla kesäkuussa 1794 veljensä Augustinin kanssa vallankumouksen torilla. Joséphine oli Carmesin vankilassa 9. thermidoria vallankaappaukseen asti, jonka jälkeen hänet vapautettiin.[4]

Leski Joséphine de Beauharnais sai myöhemmin miehensä omaisuuden, ja hän oli useiden johtavien poliitikkojen rakastajatar. Hän tapasi 1795 kuusi vuotta nuoremman kenraali Napoléon Bonaparten. Tammikuussa 1796 Napoléon kosi, ja siviilivihkiminen tapahtui 9. maaliskuuta 1796. Napoléon lähti melkein heti sotimaan Italiaan mutta lähetti romanttisia kirjeitä, joihin Joséphine ei vastannut.[1]

Yksityiskohta muotokuvasta (1805), Pierre-Paul Prud'hon (1758–1823)

Joséphine, joka oli luultavasti vähemmän rakastunut kuin Napoléon, otti ainakin Bonaparten suvun väitteiden mukaan Hippolyte Charlesin rakastajakseen.[4] Luultavasti kostoksi Napoléon otti rakastajattarekseen alemman upseerin vaimon Pauline Bellisle Fouresin, jota myös Napoleonin Kleopatraksi kutsuttiin, koska suhde alkoi Egyptin sotaretken aikana 1798.[5]

Tästä huolimatta Napoléon antoi palattuaan anteeksi ja maksoi Joséphinen keräämät valtavat velat, ja heidät vihittiin uudelleen uskonnollisin riitein Napoléonin vastustuksesta huolimatta 1. joulukuuta 1804 ja kruunattiin yhdessä keisariksi ja keisarinnaksi Pariisin Notre-Damessa 2. joulukuuta.[1] Tämä ei ollut Bonaparten perheelle mieleen, eikä äiti osallistunut kruunajaisiin.[6]

Joséphinen asema näytti nyt turvatulta, hänen tyttärensä Hortense nai Napoléonin veljen Louis Bonaparten ja Eugène Baijerin kuninkaan tyttären. Kuitenkin kun Joséphine ei kyennyt synnyttämään keisarille lasta, hänen täytyi myöntyä avioliiton mitätöintiin perillisen tuottamiseksi Napoleonille. Mitätöinti tapahtui sillä perusteella, että seurakuntapappi ei ollut ollut läsnä vihinnässä 1804, millä vältettiin paavia ja Itävallan keisari Fransia kauhistuttaneen avioeron mahdollisuus. Vuonna 1811 Napoleon nai Habsburg-sukuisen keisari Fransin tyttären Marie-Louisen.[1]

Avioeron jälkeen Joséphine asui Château de Malmaisonissa lähellä Pariisia. Hän oli edelleen hyvissä väleissä Napoleonin kanssa. Napoleonin kukistumisen jälkeen hän sai Venäjän keisari Aleksanteri I:n suojeluksen.[1] Joséphine kuoli difteriaan tai sepsikseen 1814. Yli 20 000 surijaa kävi tervehtimässä keisarinna Joséphinea. Vaikka monet vetosivat keisarinnan arvonimen säilyttämisen puolesta, hänet haudattiin Mme de Beauharnaisin nimellä.lähde?

Lähteet
  1. Joséphine Encyclopaedia Britannica. Viitattu 11.3.2018. (englanniksi)
  2. Richard Cavendish: Joséphine de Beauharnais Born in Martinique History Today. 2013. Viitattu 11.3.2018. (englanniksi)
  3. Josephine (Marie-Josèphe-Rose de Tascher de La Pagerie) Napoleon.org. Viitattu 11.3.2018. (englanniksi, ranskaksi)
  4. Life of Josephine Napoleon.org. Viitattu 11.3.2018. (englanniksi, ranskaksi)
  5. Pauline Fourès, née Marguerite-Pauline Bellisle, Napoleon’s lover napoleon.org. Viitattu 11.3.2018. (englanniksi, ranskaksi)
  6. The Consecration of the Emperor Napoleon and the Coronation of Empress Joséphine on December 2, 1804 (Arkistolinkki Archive.org) Louvre. Arkistoitu 11.3.2018. Viitattu 11.3.2018. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.